Richard Osman - Torstain murhakerho (Torstain murhakerho -mysteeri 1)

 "Torstain murhakerho?" Chris kysyy.

"Sillä nimellä he itseään kutsuvat. Heitä on neljä, sellainen pieni jengi."

Chris nyökkää. "Olen tavannut Ibrahimin ja Ron Ritchie -paran. Kuuluvatko hekin jengiin?"

Donna nyökkää. Hän ei lainkaan ymmärrä, miksi Chris sanoo Ronia paraksi, mutta jollain tavalla Elizabethin täytyi olla asian takana. "Mennäänkö käymään? Elizabeth sanoo, että Jason Ritchie on paikalla."

"Elizabeth?" Chris sanoo.

"Hän on heidän..." Donna ajattelee. "En tiedä, miksi häntä kutsuisi. Se mitä Marlon Brando oli Kummisedässä."


Richard Osmanin humoristinen brittipehmodekkari Torstain murhakerho (Otava 2021, suomentanut Arto Schroderus) on hauska ja myös liikuttava. Joukko innokkaita amatöörietsiviä asuu Coopers Chase -nimisessä kylässä. Asiasta tekee poikkeuksellisen se, että he ovat lujasti vanhuusiässä. Vanhojen tapausten selvittely saa jäädä, kun kylän osaomistaja Tony Currain murhataan kotiinsa. Voisiko seniorialueen niljakas enemmistöomistaja Ian Ventham olla murhan takana? Tahoillaan sekä poliisi että vanhukset ratkovat rikosta ja heidän polkunsa risteävät usein. Currainin murha ei jää ainoaksi ja lisäksi vanhalta hautausmaalta löytyy jotain, mitä siellä ei pitäisi olla.

Kieltämättä kirjan lähtökohta on hupsu ja epäuskottava käänteineen päivineen, mutta jotenkin näin humoristisessa teoksessa se ei häirinnyt. Kaikkea värittää suomalaista miellyttävä brittihuumori. Kaikki ovat toisilleen kovin kohteliaita, yksinpä vanhat gangsteritkin. 

Kirjassa on myös syvempiä teemoja. Vanhentuminen, muistisairaudet, puolison menettäminen. Vaikka murhakerholaiset ovat virkeitä, kaikki heidän läheisensä eivät suinkaan ole. Joku on jo leski, jollain on etenevää dementiaa poteva puoliso. Osman osaa kirjoittaa hauskan ohella myös koskettavasti.

Ei tästä varmaan kovin syviä muistijälkiä jää, mutta oikein viihdyttävää luettavaa ja sopivan monimutkainen juoni. Sarjasta on suomennettu jo kaksi muutakin osaa. Eiköhän nekin tule luettua jossain vaiheessa. Saan myös tällä ykkösosalla viimein kuitattua yhden hankalahkon Helmet-haasteen kohdan.

Haasteet:

Helmet-haaste 2023: kohta 25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi

Helmet-haaste 2019: ei kohtaa

Kommentit

Takkutukka sanoi…
Tämä Osmanin murhasarja on yhdellä sanalla herttaista luettavaa ja hänen kerrontansa kulkee monista koskettavista aiheistakin huolimatta kepeästi ja englantilaisittan elegantisti.
Hupsua ja epäuskottavaa, mutta todella viihdyttävää ja harmitonta kesälukemista!
Kirjahilla sanoi…
Olen pyöritellyt tätä aina välillä käsissäni ja ajatellut, että pitäisi lukea joskus. Selvästi pitäisi!
Anki sanoi…
Takkutukka: Nimenomaan, viihdyttävää ja harmitonta!

Kirjahilla: Joo, itsekin aikani mietin, mutta Helmet-haasteen viikonpäiväkohta pani liikettä niveliin lopulta. :D
Jos lukisin dekkareita, niin tää vois ehkä olla mun genreä. Voisin vaikka laittaa lukulistalle!
Anki sanoi…
Kokeile vaan, tässä on niin paljon huumoria kuitenkin, että ei ole sinänsä perinteisin dekkari. :) Ja sitten on tosiaan hyvin koskettavia kohtaloita.
Oi ihanaa että löysit tämän hauskan ja herttaisen cozy crime sarjan pariin :D Epäuskottavuuksiahan näissä on mutta se ei onneksi menoa haittaa kun muutenkin aika humoristinen sarja kyseessä ihanine päähenkilöineen. Sarjan kolmas osa on tähän astisista lempparini eli kannattaa jatkaa mukana kun seuraavan kerran tekee taas mieli hyvänmielen Torstain murhakerhoa :D
Anki sanoi…
No niin, täytyykin siis kirjastossa kytätä kakkososaa! :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen