Päivi Honkapää - Meren alku (Viides tuuli -trilogia 2)

"Kun Dammaraa ei vielä ollut ja aavikko lymysi laaksossaan niin kuin peto emonsa kohdussa, oli vain metsä ja kallio. Tuolla kalliolla ja tuon metsän suojassa tuulta puhuteltiin ensimmäisen kerran. >>Kuuleeko kukaan?>> joku kuiskasi, ja joku toinen kuuli vastasi. He pelästyivät toistensa ääniä, ja ensimmäisiä sanoja seurasi hiljaisuus, jota kesti aina siihen saakka kunnes toinen, eikä kukaan tiedä kumpi, kysyi: >>Kuka olet?>> Siitä alkoi keskustelu, joka on sen jälkeen yritetty lopettaa yhtä monta kertaa kuin se on yritetty toistaa tai unohtaa tai selittää herkkäuskoisten kuvitelmaksi."

Ensimmäisessä osassa tarinoita kertova Sawana antautui tuulien kuiskauksille, vaikka se on kiellettyä. Kirjan maailmassa varsinainen fantasiaelementti syntyy elävistä tuulista, joita osa ihmisistä pystyy hallitsemaan. Toisessa kirjassa Meren alku (WSOY 2009) kaikkien merten kapteeni Geret on Tarquelin omatunto, jonka tehtäviin kuuluu estää tuulenhaltioiden toiminta. Geretin legendaarinen musta laiva Musta lokki alkaa kuitenkin vanhentua ja Geretin elämään tupsahtaa menneisyydestä ei-toivottu henkilö. Sawanan ainoa tavoite on löytää rakastettunsa mestarivaras Jarren - hintaan mihin hyvinsä.

Honkapään trilogia luokitellaan kirjastossa nuorten puolelle. Minun mieletäni taas sarja on enemmän aikuiseen makuun ennen kaikkea siksi, että tarinassa varsinainen fantasia liittyy luonnonelementteihin eikä kukaan heiluttele taikasauvaa hassu hattu päässä, mitä osa aikuisista vierastaa lapsellisena. Lisäksi Honkapään kirjoitustyyli on vaikuttava ja omaleimainen. Kirjan olennaisia teemoja ovat moraali, velvollisuus ja omien valheiden näkeminen. Psykologinen ja moraalinen ulottuvuus kiinnostavat.

Sinänsä fantasian peruskuvastoa on se, että useimmilla on ainakin kulkiessaan matkaviitta. Mitään moderneja keksintöjä ei millään mantereella tunneta. Jostain syystä lievä keskiaikaisuus on läsnä useimmissa fantasiakirjoissa. Tässäkin kirjassa myös matkustetaan tavattoman paljon, tosin poikkeuksellisen paljon laivalla eikä kävellen tai hevosella.

Sanoisin, että Meren alku on kotimaista fantasiaa parhaasta päästä. Harmillisesti sitä on alettu kirjastoissa jo siirtää varastojen puolelle, mutta varaamalla trilogian saa kyllä käsiinsä. 

 "Tuulenvartijan kuolema on aina suuremman kuoleman osa. Sokeutunut silmä ei saa näköään takaisin, eikä vasemman tilalle kasva uutta. Kun vartijat asetettiin tehtäväänsä, heille sanottiin: >>Kestäkää vähän aikaa. Etsikää eksyneet ja löytäkää piiloutuneet.>> Mutta vähän aikaa muuttui pitkäksi ajaksi, ja pitkästä ajasta kasvoi ihmisikä."