Matti Riekki - Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina

 

"Tarkoituksenani on tallentaa Sentencedin tarina sen jäsenten ja joidenkin taustahahmojen kertomana niin kuin he asiat muistavat, ilman turhia krumeluureja tai millintarkkaa arkistonäpräystä. Maalina on mahdollisimman rehellinen tilinteko siitä, mitä oli soittaa yhtyeessä nimeltä Sentenced.

    Senariuden taakka ei ollut helppo ja yhtyeen tarina sai välistä suorastaan uskomattomia käänteitä, mutta onneksi bändi jaksoi sen minkä jaksoi - ilman heitä raskasrockmaailma olisi tuntuvasti tylsempi. Ja niin myös rockkirjamaailma, kuten tulette jatkossa huomaamaan."

Luin jokin aika sitten Sentencedin kitaristi-sanoittaja Sami Lopakan esikoisromaanin Marras. Siinä kuvatussa bändisekoilussa oli selkeitä viitteitä Sentencediin ja päätin sitten lukea tämän Matti Riekin kirjoittaman virallisen elämäkerran Täältä pohjoiseen (Like 2015). Olin lukenut kirjan jo kerran joskus vuosia sitten, mutta ei tullut silloin blogattua. Nyt kirjan luettuani voin todeta, että Marras ammentaa Sentencedin monella tapaa raskailta kiertueilta jopa ahdistavuuteen asti.

Sentenced syntyi vuonna 1989 Muhoksella. Reilusti alaikäiset jätkät väänsivät raskasta rokkia. Miehistönvaihdoksia tapahtui bändin uran aikana muutamia. Ensimmäisten vuosien touhu oli paljon kokeilua oman suunnan löytämiseksi. Kun Taneli Jarva otti laulaja-basistin homman hoitaakseen 1990-luvun alkupuolella, soundi oli varsin raskas ja menestystä alkoi tulla. Ongelmana alkoi kuitenkin olla jo silloin tolkuton ryyppääminen kiertueilla, ja nimenomaan Jarva "kunnostautui" tässä toiminnassa. Lopulta hän itse irtisanoutui pestistä 1996 ja muu bändi oli käymistilassa. Levyäänitykset kajastivat tulevaisuudessa eikä ollut sen paremmin laulajaa kuin basistiakaan.

Joitain koelauluistuntoja pidettiin ja kävipä eräskin JP Leppäluoto kokeilemassa. Valinta osui kuitenkin raspikurkkuiseen Ville Laihialaan ja basistiksi löytyi Sami Kukkohovi. Bändin lopullinen soundi lähti hioutumaan melodisempaan ja rokkaavampaan suuntaan. Vuosi vuodelta kuitenkin kiertäminen vaati veronsa ja tilanne tulehtui. Viina virtasi ja muutamia keikkoja meni penkin alle. Sentencedia leimaa voimakkaasti perinteinen pohjalainen luonne, joka on juro, epäsosiaalinen ja kompromissihaluton. Erityisesti bändin "päätriangeli" Miika Tenkula (sävellys ja soolokitara), Ville Laihiala ja Sami Lopakka inhosi kiertueita ja ahdistus oli usein päällimmäinen tunne. Laihiala summaa tilanteen niin, että voisi kiertää vaikka 50 vuotta, jos joka keikan jälkeen pääsisi kotiin. Sikäli Täältä pohjoiseen on myös melkoisen rujo ja haiseva "introverttien manifesti". 

Kiinnitin huomiota myös yllättäviin seikkoihin musiikin tekemisen saralla. Kaikesta musiikillisesta taidosta huolimatta bändin jäsenillä oli outoja sudenkuoppia. Studiotyöskentely oli viimeistä levyä lukuun ottamatta melkoista sekoilua eikä bändi oikein ymmärtänyt äänitys- ja tuottamisseikkojen päälle. Poikkeuksena kuitenkin rumpali Vesa Ranta ja erityisesti basisti Kukkohovi, jotka nakuttivat osuutensa hyvinkin nopeasti narulle. Sen sijaan jo aiemmin mainitun päätriangelin touhu oli usein melkoista turaamista. Oman silauksensa nauhoituksille toi se huvittava asia, että Tenkula äänitteli biisiaihiot muinaisella kasettimankalla ja vieläpä vihelteli lauluosuudet. Matalaääninen Laihiala oli usein pulassa yrittäessään saada laulut kasaan. Sen sijaan Lopakka koki sanoittamisen onnistuneen mainiosti viheltelyn perusteella.

Lopulta sitten bändin aika koitti ja viimeinen levy äänitettiin kaikkensa antaen. Sentenced kävi keikalla peräti Meksikossa asti. Lopulta koitti kuoppajaiskiertue, joka huipentui Ouluun 2005. Keikka julkaistiin myöhemmin DVD:nä ja Taneli Jarva kävi esittämässä muutamia kappaleita. Tunnelma oli haikea ja joidenkin osalta jopa itkuinen.

Ikävä kyllä kirjan loppuosio on huomattavasti surullisempi kuin bändin lopettaminen. Miika Tenkula menehtyi sydänkohtaukseen 2009, alle nelikymppisenä. Hänellä oli harvinainen periytyvä sydänvika, mutta aivan vääränlaiset elintavat epäilemättä jouduttivat lähtöä melkoisesti. Suuren surun poismeno jätti ja entiset bändijäsenet ja muutamat bändin ympärillä vaikuttaneet henkilöt selvästi kokivat ahdistavaa jossittelua siitä, olisiko Tenkulan hyväksi voitu tehdä enemmän. 

Hyvin sujuvasti ja kiinnostavasti kirjoitettu teos. Riekki on antanut haastattelujen olla osin semmoisenaan, jolloin rehevä oululaismurre tulee hienosti esiin. Rakenne soljuu hyvin kerronnan ja puheenvuorojen välillä. Paljon naurattavia tragikoomisia käänteitä, mielenkiintoista musiikkihistoriaa. Toden sanoakseni en kuitenkaan olisi kestänyt kiertuebussissa näiden kaverien kanssa viikkoakaan.

PS: Ensi vuonna ilmestyy Nefertiti Malatyn kirjoittama elämäkerta Miika Tenkulasta nimeltään Melankolian mestari - Miika Tenkula. Tämä Sentenced-kimarani jatkuu siis vielä yhdellä teoksella, kunhan saan kirjan joskus tulevaisuudessa käsiini.