Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä - Berliiniin - Retkiä lähihistoriaan
"Kirjamme kaikki kertomukset lähtevät liikkeelle siitä, mikä niissä on nykyään kiinnostavaa ja ajankohtaista. Miksi Preussin kuninkaiden kaupunkilinna on rakennettava uudelleen, tai miksi Berliinin muuri hävitettiin niin nopeasti, että siitä on vaikea löytää enää mitään alkuperäistä? Menemme paikan päälle ihmettelemään, missä se Hitlerin bunkkeri mahtoi oikein olla, tai missä ne natsit niitä kirjoja polttivat. Pitkästi meidän ei tarvitse kulkea. Jos asetamme Berliinin kartalle harpin kärjen Unter den Lindenin ja Friedrichstrassen risteykseen ja pyöräytämme siitä kahden kilometrin säteellä ympyrän, melkein kaikki kirjamme kohteet jäävät sen sisälle."
Marjaliisa Hentilän ja Seppo Hentilän yhteisopas Berliiniin - Retkiä lähihistoriaan (Kirjapaja 2008) on retrospektiivinen paitsi itse tavoitteessaan kertoa historiasta, mutta myös siksi, että kirja itsessään alkaa olla jo vanha. Vuonna 2008 muurin murtumisesta oli kulunut vasta 20 vuotta, Merkel johti yhdistynyttä Saksaa hyvässä järjestyksessä eikä kukaan osannut aavistella pakolaisaaltoja tai äärioikeiston rivakkaa nousua. Nykypäivästä katsottuna 2000-luvun alku näyttää tietyin osin jopa viattomalta.
Saksalaiset ovat siinä suhteessa poikkeavaa porukkaa, että he ovat päätyneet rakentamaan jopa uusiksi tuhoutuneita arvokkaita rakennuksia. Sodassa Berliinin monesta rakennuksesta tuli raunioita. Se mikä jäi itään DDR:n puolelle, yleensä sai jäädä paikalleen homehtumaan ellei sitä ideologisista syistä tuhottu. Tämä natsismin, sosialismin ja demokratian vuorottelu ja pallottelu leimaakin Berliinin myöhempää historiaa voimakkaasti. DDR:n valtaapitävillä oli kaikenlaisia utopioita kaupungin suhteen, mutta krooninen rahapula torppasi unelmia. DDR:ssä ei muuten kirjan mukaan koskaan puhuttu Länsi-Berliinistä, koska kantava ajatus oli sen liittyminen pian osaksi DDR:ä.
Myös Hitlerillä oli hulluja visioita Berliinin suhteen. Hän haaveili maailmanpääkaupunki Germaniasta, joka olisi rakennettu monelta osin aivan uuteen uskoon. Loppujen lopuksi vanhojen kortteleiden purku uuden tieltä ei toteutunut, mutta näyttävä maamerkki Siegessäule (Voitonpylväs) siirrettiin valtiopäivätalon edustalta Grosser Sternille Tiergarteniin 1938. Siellä se vielä tänäkin päivänä valvoo uljaana valtavan liikenneympyrän menoa.
Kootakseni kirjan antia yhteen sanoisin, että alkupuolen vanhempaan historiaan sijoittuvat luvut menivät jotenkin ohi enkä saanut oikein otetta. Siitäkin huolimatta, että kymmenisen vuotta sitten suoritin Saksan historian kurssin yliopistossa... 1900-luku on toisaalta niin kiinnostava ja järjetön, että se imaisi heti mukaansa ja kaikki kirjoittajien anekdootit tuntuivat mielenkiintoisilta. Nyt juttua kirjoittaessani huomaan, että nähtävyyshakemisto olisi hyvin käytännöllinen jo löytyvän henkilöhakemiston ohessa.
Haasteet:
Helmet-lukuhaaste 2019: Kohta 44. Kirja kertoo Berliinistä
Kommentit
Jokke: Yllättävää, ettet nähnyt lähi-itäläisiä yhtään, heitähän tuli Saksaan peräti miljoona 2016. Berliini on sopiva kaupunki aika lailla kaikenlaisille ihmisille, koska siellä on sekä korkeakulttuuria että muuta kulttuuria, paljon varmasti myös alakulttuureja.
Anneli: Voisin jossain vaiheessa tarttua tuohon Hoyerin teokseen.