Minna Eväsoja - Sensei - Oppilaana Kiotossa

 "Sensei korosti, että taiteiden opiskelu laajasti oli tärkeää, koska vasta oman kokemuksen kautta tekstit alkavat avautua, ne syttyvät eloon ja saavat syvyyttä ja niihin tulee ymmärrystä, jota ei voi pelkästään kirjoja lukemalla saavuttaa. (...) Zeamin (1363-1443) sanoin "totuus ja se, miltä asiat näyttävät ulospäin, ovat kaksi eri asiaa". Taiteen kanssa tulee tulla yhdeksi, mutta kaikkien ei tarvitse tavoitella mestarin tasoa."

Minna Eväsojan kirja Sensei - Oppilaana Kiotossa (Gummerus 2023) on kiehtova johdanto japanilaiseen korkeakulttuuriin. Eväsoja opiskeli aluksi teetaidetta Japanissa ja päätyi myöhemmin, vuosiksi 1994-1997, opiskelemaan Kiotoon arvostetun Sensein oppiin. Teeseremonioilla oli näissäkin opinnoissa iso rooli, mutta mukana oli perinteistä kukkien asettelua, klassisia tekstejä, klassista ja vähän moderniakin taidetta ja filosofiaa. Kirja on kuvaus näiden vuosien tapahtumista ja siitä, mitä tapahtui myöhemmin.

Kirja, Sensei ja Minna Eväsoja itse tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kirja tuntui varsinkin alkuun valtavan eksoottiselta, koska koko tuo maailma tuntui yhtä aikaa niin vieraalta, mutta toisaalta hyvin kiinnostavalta. Toki olen tiennyt jotakin Japanista jo aiemmin, mutta kirja auttoi asettamaan irrallisia tiedonmurusia paikoilleen. Eväsoja kertoo pitkin matkaa myös japanilaisesta tapakulttuurista, jossa ainakin meihin verraten kohteliaisuus on viritetty huippuunsa. Toiselta puolen kanssakäyminen vieraiden ihmisten kanssa ei ole mutkatonta. 

On tietenkin tärkeää muistaa, että nyt on kyseessä siis korkeakulttuuri, joka on ennen kaikkea yläluokan asia. Keskiverto töihinsä kiirehtivä japanilainen tuskin pohtii klassisia tekstejä tai opettelee teeseremoniaa kirjaimellisesti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Silti en vain voi olla rakastamatta korkeakulttuurisia ilmiöitä, olivat ne sitten mistä maasta tahansa. Viihde on tärkeää ja sillä on paikkansa, mutta minusta huippuunsa viritetty taide on aina ihmiskunnan upeimpien saavutusten joukossa. Ooppera, klassinen musiikki, baletti, kuvataide, filosofia, kaikki käy! Niitä pitää varjella, koska ne tempaavat meidät arkisesta puurtamisesta ylöspäin.

Tässä suhteessa Sensei on hyvinkin viimeisten samuraiden joukossa. Mestari ja oppipoika -malli on Japanissa vanha ja arvostettu, mutta Eväsojan mukaan hiipumassa menneisyyteen. Sensei oli Kioton taideyliopiston viimeinen professori ennen koko laitoksen lakkauttamista. Olin todella vaikuttunut Sensein persoonasta: hänellä on koko maansa taidehistoria hyppysissään (ja myös länsimainen taide!), hän on ytimiään myöten käytökseltään sivistynyt ja vain harvoin hänen tyyneytensä rakoilee. Onneksi sentään Eväsoja on vuosikymmenien aikana huomannut pieniä kauneusvirheitä opettajassaan, kuten hallitun, mutta selvästi olemassa olevan taipumuksen nautintoihin. Sakea maistuu useampi kuppi ja vaatteet ovat hienot ja kalliit. Sensein oma sensei oli temppelimunkki eli melkoisesti toista ääripäätä.

Nautin ja ällistelin Eväsojan runsaista yksityiskohdista, kun hän avasi kirjassaan erinäisiä oppituntien asioita. Japanilaisten mieltymys yksityiskohtiin on minusta hieno. Sain kuitenkin itselleni melkein kauhun hien pintaan kun mietin itseäni tekemässä kukka-asetelmaa tai varsinkin muodollista teeseremoniaa. Kaikki on niin tarkkaa ja pitkälle vietyä piilotetuissa merkityksissään, että aivan takuulla mokaisin jotain ja pahasti. Toinen minua hirvittänyt asia oli myös se fakta, että istuminen tarkoittaa istumista ilmeisen ohuella tatamilla ja vieläpä pienessä tilassa. Polviparkani huutaisivat välittömästi hoosiannaa! Jalkani myös puutuvat helposti, joten todennäköisesti en pääsisi edes ylös parin tunnin kököttämisen jälkeen. Miten japanilaiset pystyvät tuohon? Vieläpä ainakin näissä Sensein piireissä täysin valittamatta ja sulokkaasti, koska kaikkia turhia liikkeitä kuuluu välttää. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään temperamenttisena, mutta kirjan maailmaa vasten koin itseni meluisaksi homssantuuksi, joka pilaisi arvokkaan teetunnelman heti kättelyssä. :D

Tästä päästäänkin itse Eväsojaan. Hän ei selvästikään ole meluisa homssantuu, vaan sitkeä, määrätietoinen ja itsensä hillitsevä ja hallitseva persoona. Hän itse viittaa omaan sukupuoleensa vain vähän, mutta itse pohdin hänen taustaansa Japanissa. Pitkälle viedyt opinnot eivät ilmeisesti vielä tuohon aikaan oikein kuuluneet naisille ja Eväsoja on kaiken päälle vielä ulkomaalainen. Olin oikeastaan yllättynyt, että ulkomaalainen nainen on otettu opiskelemaan näin arvostettuja asioita, koska olin käsittänyt japanilaisten olevan melko pidättyviä ulkopuolisia kohtaan. Eväsoja kuitenkin onnistui ja loi Sensein kanssa hyvin voimakkaan mestari-oppilassuhteen. 

Hyvin kiinnostava kokemus. Eväsoja on kirjoittanut aiemmin kirjat Melkein geisha ja Shoshin. aloittelijan mieli. Ne täytyy lukea ehdottomasti myös. Bonuksena laitan linkin uuteen Ylen Ulkolinja-dokkariin, joka käsittelee Japanin tämänhetkistä alhaista syntyvyyttä ja valtavaa määrää ikäihmisiä. Suosittelen, japanilaiset pääsevät itse kertomaan tilanteesta. Dokkari oli mukavaa vastapainoa hyvinkin suurissa sfääreissä käyvälle kirjalle.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen