Kale Puonti - Satu - Alamaailman rautarouva

 "Sadusta paljastui kirjoitusurakan aikana hauska, huumorintajuinen ja hyvällä itseironialla varustettu nainen, jonka jotkut elämänvalinnat ovat olleet kyseenalaisia. Näiden kansien väliin on taltioitu elämänmyönteisiä valonpilkahduksia sisältävä kertomus naisesta, joka on paljon muutakin kuin ammattirikollinen ja huumekauppias. Tämä koruton mutta ajoittain hyvinkin hauska kirja esittelee huolehtivan äidin, mummin ja naisen, joka on rakas ystävä monelle."

Kun kuulin, että eläköitynyt huumepoliisi Kale Puonti on kirjoittanut elämäkerran huumekauppias Satu Anderssonista, olin hämmästynyt. Asetelma tuntui hyvin yllättävältä, mutta siksi myös kiinnostavalta. Olen jo vuosia seurannut vähintään toisella silmällä suomalaisia rikosuutisia ja MTV3:n Rikospaikkaa olen katsonut säännöllisesti todella kauan. Tiesin Satun sitä kautta, samoin hänen väkivaltaisesti kuolleen aviomiehensä Raimo "Rami" Anderssonin. Päätin siis lukea tämän kirjan Satu - Alamaailman rautarouva (Bazar 2022).

Satu kertoo tulevansa työläisperheestä, jossa oli perheväkivaltaa ja keskinäistä kahnausta, joskaan hän ei pitkään aikaan nähnyt tilanteessa mitään outoa. Hänellä on ADHD, joka on todennäköisesti isoimpia syitä rikoksiin sotkeutumiseen jo hyvin nuorella iällä. Satu on syntynyt 60-luvun lopulla, jolloin nepsyasioista ei ymmärretty erityisemmin mitään. Tie kävi tarkkailuluokalta jo yläkoulun lopussa vankilaan. Kaksi lasta eri miehille syntyi jo teinivuosina. Rikoksia tehtiin ja välillä oltiin vankilassa. 90-luvulla löytyi Rami, josta tuli elämän rakkaus karuun kuolemaan asti 2018.

Sadun asema rikollispiireissä on kiinnostava, sillä naisilla ei yleensä ole tiettyihin piireihin asiaa. Erityisesti juuri huumekauppa on tyypillisesti miesten heiniä, mutta Satu on tosiaan toiminut useaan otteeseen huumekauppiaana. Muutamakin syyttäjä on halunnut nähdä hänet suoranaisena liigan johtohahmona, mutta nämä väitteet hän torjuu täysin. Suurta myllytystä tuli M.O.R.E.-tatuoinnista, jonka perusteella viranomaiset uskoivat pitkään Sadunkin sekaantuneen 2003 tapahtuneen Volkan Ünsalin palkkamurhaan. Itse Satu kuvailee olleensa lähinnä sihteeri. 

Sadun elämä on ollut vauhdikasta ja polveilevaa. Hän ei kuitenkaan uhriudu mistään, vaan toteaa olleensa itse syypää jatkuvaan vankilakierteeseen. Tiettyjä asioita hän vankiloissa arvostelee, mutta ei hauku systeemiä lähtökohtaisesti huonoksi. Sadusta avautuva kuva on mielenkiintoinen, sillä hän on tosiaankin yhtä aikaa ammattirikollinen, rakastava äiti ja mummi ja monen ystävän tukipilari. Monellakaan rikollisella ei ole asiat siviilissä yhtä hienosti kuin hänellä. 

Kirjan loppupuolella tyttäret ja osa lapsenlapsista kertovat ajatuksiaan Sadusta. Päällimmäisenä ovat lämpimät tunteet, mutta tyttäret selvästi toivovat äitinsä ottavan viimeisimmästä vankilatuomiosta opikseen. Kirja on mielenkiintoinen kurkistus täysin itsestäni poikkeavaan ihmiseen. Lyhyet luvut tekevät kirjan lukemista nopeaa. Suositeltava teos.

"En syytä ketään enkä mitään. Minulla on ollut matkani aikana auttajia, varoittajia ja neuvojia, mutta aina en ole ehtinyt kaikkia hyviä neuvoja kuuntelemaan. Kuten sanotaan, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa."

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 9. Kirjassa joku karkaa