Ilana Aalto - Paikka kaikelle - Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan
"Pakkokeräilijät saavat tavaroita haltuunsa myös haalimalla lahjoituksia, dyykkaamalla tai pelastamalla hylättyjä tavaroita. Nämä tavarat ovat ylijäämää, jota ei olisi ilman kulutusyhteiskuntaa. Miellämme kirpputorit, uudelleenkäytön ja jopa roskisten kaivelun ekologisina ilmiöinä tai säästäväisyytenä, siis myönteisinä ja kannustettavina asioina. Kierrätys on osa arkipäiväämme. Näemme käytetyn tavaran kiertoliikkeessä ongelmia vasta, kun asialla on pakonomainen keräilijä."
Ilana Aalto on ammattijärjestäjä ja kulttuurihistorioitsija, joka on kirjoittanut kodin tavarakaaoksesta kirjan Paikka kaikelle - Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan (Atena 2017). Aalto käy läpi kaikki tyypilliset suomalaisen kodin huoneet tavaroineen ja tekee samalla tiukkoja yhteiskunnallisia havaintoja. Tavarat ja suhde niihin sekä kotiin vaihtelevat ihmisen yhteiskunnallisen aseman mukaan ja malliesimerkki kaikille muille ovat vähintäänkin ylempää keskiluokkaa edustavien ihmisten kodit. Kulttuurihistorioitsijana Aalto osaa taustoittaa suomalaista arkea ja muuttunutta suhdettamme tavaraan ja kulutukseen. Halukkaille on lukujen lopussa vinkkejä tavarakaaoksen taltutukseen.
Bongasin tämän kirjavinkin Sallan lukupäiväkirjasta. Miten nostalgista, alaikäisenä aloittaessani omaa blogia etsin suuren osan lukuvinkeistäni juuri Sallalta! Minulla oli kuitenkin jo valmis heräte tällaiselle kirjalle, sillä olen järjestellyt kotini hyllyjä viime aikoina. Vaikka asun yksiössä, on tavaraa silti kertynyt ja osasta täytyy ajan mittaan päästä tavalla tai toisella eroon. Pahin vastukseni on iso lipasto, joka on syönyt sisäänsä paitsi tärkeitä myös vähemmän tärkeitä papereita. Mikään ei ole järjestyksessä ehkä työhaastattelukansiota lukuun ottamatta. Olen myös keskellä painonpudotusurakkaa ja vaatehuoneessa alkaa olla jo liian isoja vaatteita.
Pidin siitä, ettei Aalto tyrkytä mitään konmaritusta lukijoilleen, joskin konmarituksesta puhutaan. Aalto toteaa, että on täysin ihmisen oma asia, häiritseekö oman kodin tavarapaljous ja tahtooko asialle tehdä jotain. Ei ole pakko, jos ei siltä tunnu. Hän kuitenkin käy läpi ihmisten tyypillisiä ajatusansoja, kun tavarasta olisi hyvä luopua ("jos sittenkin jatkan tätä 10 vuoden takaista projektia vielä", "entä jos teenkin näistä verhoista vielä vaikka patalappuja"). Aalto myös suhtautuu hyvin kriittisesti keskiluokkaisuuden ihanteen vallitsevuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Miellyttävän soljuvaa tekstiä, jossa oli pieniä huumorihetkiäkin. Kirja osoittaa, että tavarat herättävät meissä paljon tunteita jo itsessään ja päälle tulevat vielä ekologisuuden ja uusiokäytön sekä säästäväisyyden ihanteet. Jos sinullakin on mielen päällä kodin järjestely, kannattaa tutustua tähän kirjaan.
Haasteet:
Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 43. Kirjalla ei ole päähenkilöä
Kommentit
Kahvikalustot ovat turhia, jos juo kahvia vain mukeista eikä pidä enää koskaan isoja juhlia kotona. Silti minun on jotenkin vaikea luopua niistä.
Se on kyllä hyvä ja lempeä periaate, että siivoaa yhden kaapin kerrallaan, kun siltä tuntuu ja toisen sitten taas joskus toiste. Ei ne tavarat minnekään karkaa - vaikka saisivat karatakin.
Mieleni tekisi kyllä heitellä miehen kamoja pellolle, koska hän mielestäni ostaa kaikkea turhaa paskaa :D Mutta en nyt voi sentään niin tehdä. Käymme kyllä keskusteluja siitä, mitä hän oikeasti tarvitsee ja mitä hän haluaa “koska joskus voi tarvita”. Mutta ei hän mikään hamsteri ole eli ei ole toistaiseksi ongelma tämä :D
Asiaan eli kirjaan. Voisi olla ihan kiinnostava lukea tämä nimenomaan katsauksena omistamisen tarpeeseen ja kuluttamiseen.
Mai: Suomalaiset vintit lienevät täynnä kaikenlaista kamaa. :D
Leena: Minä en ole neuroottinen, mutta olen opetellut raivaamaan nopeasti jälkeni. Sekin auttaa tosi paljon järjestyksen ylläpidossa.
Marjatta: Kas, minä sain kirjan suoraan hyllystä. Teilläpäin on ilmeisesti kova tarve kodin järjestämiselle. :D
Elegia: Minulla taas muutot eivät auta, tungen vain kaiken turhankin muuttolaatikoihin. :D Kirjasta saa kyllä tietoa myös noista omistamisen ja kuluttamisen asioista.
Kevät on kyllä jotenkin sellaista aikaa, että alkaa tuntea sekä itsensä että ympäristön nuhjuiseksi. Tekee mieli jotain raikasta uutta itselle sekä kotiin.
Totta tosiaan, kevät saa aikaan tarpeen jollekin uudelle ja raikkaalle!
Minna /KBC