Kale Puonti - Topi (Pasilan Myrkky 7)

 "Nella huomasi huoneen katon nurkassa valvontakameran. Hän näytti keskisormeaan punaista vilkkuvaloa välkkyvälle laitteelle. Vaikka Nella ei käsittänyt yhtään, mitä oli tapahtunut ja miksi hän oli tässä huoneessa ketjulla seinään sidottuna, oli hän päättänyt, ettei näyttäisi paniikkiaan hänet tänne tuoneelle pervolle tai muille kameran kuvaa katsoville tyypeille. 

     Joku oli sittenkin paikalla ja oli havainnut Nellan heränneen. Hän kuuli, kuinka avainta väännettiin lukossa. Joku tuli sisään, ja huoneeseen syttyivät valot."

Kale Puontin dekkari Topi (Bazar 2024) on osa hänen Helsingin huumepoliisista kertovaa sarjaansa Pasilan Myrkky. Tässä osassa itseään myyvä nuori narkomaani Nella kaapataan kadulta ja hänen tehtävänsä on viihdyttää likaisen bisnesmiehen bisneskaveria. Nellan kaveri ilmoittaa katoamisesta heti poliisille, mutta täysi-ikäisen kadotessa tutkintaa ei aloiteta kovinkaan nopeasti, varsinkaan Nellan taustalla. Kirjan tarinaa kerrotaan monista näkökulmista, sekä poliisien että konnien. Lyhyet luvut ja runsaat tapahtumat tekevät romaanista helppolukuisen.

Minulla oli kuitenkin käynnistysvaikeuksia kirjan kanssa. Olen lukenut viime aikoina niin monta rikoskirjaa, että genre alkoi jo pursuta korvista. Pidän Puontin suoraviivaisista dekkareista, mutta ne ovat toisaalta hyvin vahvasti viihdettä. No, seuraavat kirjat ovat hyvin erityyppisiä sitten.

Viihdegenrestä huolimatta Puonti poimii teoksiinsa aina ilmiöitä, joilla on yhteiskunnallinen aspekti ja inhimillistä merkitystä. Lastensuojelun ongelmat, hatkanuoret, huumeet, prostituutio, kaikki nämä aiheet pyörivät paljon myös median otsikoissa. Kirjailijalla on myös pyhä pyrkimys kaiken toiminnan keskellä tuoda inhimillinen kärsimys esiin. Silti näitä dekkareita minusta vaivaa tietty genrelle tyypillinen ohuus. Rakenne on silppumainen, henkilöitä on runsaasti ja vauhti aivan huimaa päätä. Dekkareissa on haastavaa pysähtyä oikeasti jonkin vaikuttavan äärelle. Siksi en yleensä enää lue rikoskirjoja kovin monta putkeen.

Marinasta huolimatta mielelläänhän tämän kirjan lopulta luki loppuun. Pidän myös siitä, että rikollisten kohtaloissa on paljon realismia, vaikka lukija tietenkin aina haluaisi oikeuden toteutuvan.


Kommentit

Ei nyt oikein houkuta tämä, vaikka Puonti varmasti taitaa poliisin työn arjen kuvauksen.
Anneli A sanoi…
Minä luin Pasilan myrkky -sarjasta viisi osaa. Eli tämä oli ensimmäinen, jota en ole lukenut. - Lopetin viidenteen, kun alkoi olla niin paljon toistoa tapahtumissa.
Elegia sanoi…
Luen dekkareita kausittain, mutta preferoin hitaampaa tempoa. Tämä vaikuttaa olevan ns. action-dekkari, joka ei oikein minuun iske. Toisaalta aiheet vaikuttavat kiintoisilta ja tietysti myös sijainti eli Helsinki – en edes muista milloin olisin lukenut kirjan, jonka tapahtumat sijoittuvat minulle rakkaaseen Helsinkiin.
Amma sanoi…
En ole koskaan lukenut Kale Puontia. Jotenkin olen ajatellut, että ei ole minun juttu. Mutta ilmeisen moni on Pasilan myrkkyä lukenut, hyvä, että eri genrelle löytyy lukijansa.
Tämä on sellainen sarja jota mun mies kuuntelee, nyt kun kysyin niin ok paremman puutteessa, on kyllä edelliset osat jo kuunnellut. Minä en oikein poliisivetoisista tykkää, pitää olla paljon ihmissuhdejuttua mukana ja mieluiten päähenkilönä, ainakin toisena, joku vain ammatiltaan poliisin työtä sivuava (yhteistyössä) kuten forensinen arkeologi tai kuten kuten minulla juuri kesken olevassa Saana Havas -dekkarissa true crime podcastin pitäjä.
Seregi sanoi…
Mullakin menee dekkarit kausittain. Tuntuu, että on mahdotonta kirjoittaa aina jotain uutta murhista. Mutta oliko tämä nyt suositus vai antisuositus?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

Valoa valoa valoa

Ken Follett - Taivaan pilarit