Jeanette Winterson - Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
"Minä rakastan häntä."
"Silloin sinä et rakasta Herraa."
"Rakastanpas, minä rakastan kumpaakin."
Jeanette on adoptoitu uskovaiseen perheeseen ja hänen adoptioäitinsä haluaa hänestä lähetyssaarnaajan. Jeanette julistaa Herraa ja puhuu koulussa uskosta niin paljon, että opettajatkin ärtyvät. Kaikki sujuu hyvin, kunnes seurakunnassa räjähtää pommi: Jeanette rakastaa naisia.
Olen enemmän kuin hämmentynyt tästä kirjasta. Alku ja erityisesti keskikohta olivat loistavia: eräässä kohtauksessa sydämeni alkoi jyskyttää niin kovaa ja jännitys nousta, että minun oli keskeytettävä lukeminen ja tehtävä välillä jotain muuta! Sen perusteella kirja on erittäin hyvä. Mutta se loppu sitten... Kirja ensinnäkin loppui kuin seinään ilman mitään kunnollista päätöstä ja lopputapahtumat olivat minusta epäuskottavia. En myöskään oikein ymmärtänyt tarinanpätkiä Jeanetten tarinan lomassa. En tosiaankaan tiedä, onko tämä melko hyvä vai todella hyvä kirja.
Epäilisin tämän olevan hyvin omaelämäkertainen, ihan jo päähenkilön ja kirjailijan nimen vuoksi. Lisäksi kirjan lipareessa mainitaan kirjailijan kasvaneen uskovaisessa adoptioperheessä Pohjois-Englannissa. Kaikki täsmää.
Tämä oli kyllä myös hyvin ahdistava. Jeanetten äiti vaikuttaa olevan täysin sekaisin ja seurakunnan reaktio tämän tyttären lesbouteen on inhottava, niin kirveä kuin ahdasmielisillä uskovaisilla voi olla. Näiden ylimielisyys muita ihmisiä kohtaan on myös raivostuttavaa. On kyllä uskomatonta, miten aivopesty Jeanette onnistuu omin avuin irtautumaan kirkosta.
Olen silti tyytyväinen, että luin tämän. Ei tämä missään nimessä huono ollut, ja lukeminen oli sujuvaa. Suosittelen kaikille ei-niin-tavallisen tarinan ystäville.
"Silloin sinä et rakasta Herraa."
"Rakastanpas, minä rakastan kumpaakin."
Jeanette on adoptoitu uskovaiseen perheeseen ja hänen adoptioäitinsä haluaa hänestä lähetyssaarnaajan. Jeanette julistaa Herraa ja puhuu koulussa uskosta niin paljon, että opettajatkin ärtyvät. Kaikki sujuu hyvin, kunnes seurakunnassa räjähtää pommi: Jeanette rakastaa naisia.
Olen enemmän kuin hämmentynyt tästä kirjasta. Alku ja erityisesti keskikohta olivat loistavia: eräässä kohtauksessa sydämeni alkoi jyskyttää niin kovaa ja jännitys nousta, että minun oli keskeytettävä lukeminen ja tehtävä välillä jotain muuta! Sen perusteella kirja on erittäin hyvä. Mutta se loppu sitten... Kirja ensinnäkin loppui kuin seinään ilman mitään kunnollista päätöstä ja lopputapahtumat olivat minusta epäuskottavia. En myöskään oikein ymmärtänyt tarinanpätkiä Jeanetten tarinan lomassa. En tosiaankaan tiedä, onko tämä melko hyvä vai todella hyvä kirja.
Epäilisin tämän olevan hyvin omaelämäkertainen, ihan jo päähenkilön ja kirjailijan nimen vuoksi. Lisäksi kirjan lipareessa mainitaan kirjailijan kasvaneen uskovaisessa adoptioperheessä Pohjois-Englannissa. Kaikki täsmää.
Tämä oli kyllä myös hyvin ahdistava. Jeanetten äiti vaikuttaa olevan täysin sekaisin ja seurakunnan reaktio tämän tyttären lesbouteen on inhottava, niin kirveä kuin ahdasmielisillä uskovaisilla voi olla. Näiden ylimielisyys muita ihmisiä kohtaan on myös raivostuttavaa. On kyllä uskomatonta, miten aivopesty Jeanette onnistuu omin avuin irtautumaan kirkosta.
Olen silti tyytyväinen, että luin tämän. Ei tämä missään nimessä huono ollut, ja lukeminen oli sujuvaa. Suosittelen kaikille ei-niin-tavallisen tarinan ystäville.
Kommentit