Elokuun luetut
Elokuu on ollut kyllä hämmentävän lukuisa kuukausi! Yhteensä kahdeksan kirjaa! Meikäläiselle se on melkoinen määrä, varsinkin koulun alkamisen huomioon ottaen. Kaiken lisäksi määrä ei turmellut laatua, vaan valtaosa kirjoista oli todella hyviä.
Lyhyt kantama saa ikävä kyllä jumbosijan tällä listalla, oli se sen verran puiseva novellikokoelma. Viimeinen novelli Brokeback Mountain kyllä pelasti paljon! Haluaisin nähdä elokuvan pian.
Sokaistu oli yksi parhaimmista kirjoista tässä kuussa. Ensi kosketukseni Slaughterin kirjoihin ja erittäin koukuttava sellainen.
Supersuosittu Tottakin tuli luettua, tosin se ei saanut minua aivan henkäilemään ihastuksesta. Pitänee kuitenkin tarttua Pulkkisen seuraavaankin kirjaan ja katsoa, pysyykö suhteeni hänen kirjoihinsa samana.
Matkijalintu oli yllättäjistä toinen. Se junnasi keskikohdan paikoillaan, mutta tankkaaminen kannatti - loppu oli erittäin onnistunut. Hieno kirja loppujen lopuksi!
Sitten se toinen yllättäjä, nimittäin Kaj Kalinin teos Veressä. Aluksi en ymmärtänyt oikeastaan mitään, mutta sitten kirja lähti aukenemaan ja osoittautui upeaksi. Kyllä ne kirjat kannattaa lukea loppuun!
Pienoinen pettymys oli Vigdís Grímsdóttirin Kun tähti putoaa. Islantilaisesta on tullut minulle varsin rakas kirjailija ja olikin harmi, että tällä erää uusin (ainakin suomennettu) kirja oli trilogian heikoin.
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä on Södergranin runokokoelma Maa jota ei ole. Olen iloinen, että kuukauteen mahtui runouttakin! Runohaasteen myötä erityisesti on tämä genre alkanut taas houkutella. Runot ja syksy ovat ehdoton yhdistelmä!
Miltähän ensi kuun lista näyttää? Kirjoja ainakin on lainattu taas valtaisa määrä, sen voin luvata...
- Siri Hustvedt - Amerikkalainen elegia
- Annie Proulx - Lyhyt kantama
- Karin Slaughter - Sokaistu
- Riikka Pulkkinen - Totta
- Sean Stewart - Matkijalintu
- Kaj Kalin - Veressä
- Vigdís Grímsdóttir - Kun tähti putoaa
- Edith Södergran - Maa jota ei ole
Lyhyt kantama saa ikävä kyllä jumbosijan tällä listalla, oli se sen verran puiseva novellikokoelma. Viimeinen novelli Brokeback Mountain kyllä pelasti paljon! Haluaisin nähdä elokuvan pian.
Sokaistu oli yksi parhaimmista kirjoista tässä kuussa. Ensi kosketukseni Slaughterin kirjoihin ja erittäin koukuttava sellainen.
Supersuosittu Tottakin tuli luettua, tosin se ei saanut minua aivan henkäilemään ihastuksesta. Pitänee kuitenkin tarttua Pulkkisen seuraavaankin kirjaan ja katsoa, pysyykö suhteeni hänen kirjoihinsa samana.
Matkijalintu oli yllättäjistä toinen. Se junnasi keskikohdan paikoillaan, mutta tankkaaminen kannatti - loppu oli erittäin onnistunut. Hieno kirja loppujen lopuksi!
Sitten se toinen yllättäjä, nimittäin Kaj Kalinin teos Veressä. Aluksi en ymmärtänyt oikeastaan mitään, mutta sitten kirja lähti aukenemaan ja osoittautui upeaksi. Kyllä ne kirjat kannattaa lukea loppuun!
Pienoinen pettymys oli Vigdís Grímsdóttirin Kun tähti putoaa. Islantilaisesta on tullut minulle varsin rakas kirjailija ja olikin harmi, että tällä erää uusin (ainakin suomennettu) kirja oli trilogian heikoin.
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä on Södergranin runokokoelma Maa jota ei ole. Olen iloinen, että kuukauteen mahtui runouttakin! Runohaasteen myötä erityisesti on tämä genre alkanut taas houkutella. Runot ja syksy ovat ehdoton yhdistelmä!
Miltähän ensi kuun lista näyttää? Kirjoja ainakin on lainattu taas valtaisa määrä, sen voin luvata...
Kommentit