Marguerite Yourcenar - Alexis - Turhan taistelun kuvaus
"Ehkä minun ei olisi pitänyt lähteä sanaakaan sanomatta, ikään kuin häveten tai olettaen teidän ymmärtävän. Minun olisi pitänyt selittää hyvin hiljaisella äänellä ja hyvin hitaasti, huoneen intiimissä rauhassa, täydellisen pimeyden hetkenä, jolloin ihminen muuttuu niin näkymättömäksi, että uskaltaa tunnustaa lähes kaiken."
Marguerite Yourcenarin esikoiskirja Alexis - Turhan taistelun kuvaus on ohut kirjeromaani. Viimeiselle sivulle asti nimetön mieshenkilö kirjoittaa vaimolleen pitkää kirjettä, jossa hän selittää ja tunnustaa lähtemisensä syyt.
Yourcenar ei ole minulle uusi tuttavuus, sillä luin joitain vuosia sitten hänen romaaninsa Anna, sisaresi. Koska kirjailijan tuotanto on jo varsin vanhaa, kieltä leimaa vanhan ajan hienostuneisuus. Näin oli muistaakseni Anna, sisaresi -kirjassa ja ainakin nyt tässä Alexisissa. Nykylukijaa, varsinkin sinutteluun tottunutta suomalaista, hätkähdyttää kirjeen kirjoittajan tapa teititellä omaa vaimoaan. En ole ranskalaisuuden asiantuntija, joten en osaa arvioida, onko näin tosiaan ammoin tehty vai onko se vain tähän kirjaan valittu tyylikeino osoittaa aviomiehen rikkomatonta kunnioitusta vaimoaan kohtaan.
Silmiin pistävää tosiaan on, että vaimonsa jättänyt mies kunnioittaa tätä suuresti. Kirjoittaja on luonut vaimostaan itselleen kuvan varsinaisena lempeänä pyhimyksenä. Silti hän ei pyytele anteeksi tekoaan, joka ei tosin ole aikakauteen nähden hurjinta, mitä hän on elämässään tehnyt: kirjoittaja on homo. Hän tunnustaa hetkensä muiden miesten kanssa ja kuvaa laveasti suuntautumistaan ja mennyttä elämäänsä. En tiedä, onko tämä HLBTI-piireissä jopa jonkinlaisen klassikon asemassa.
Romaanista ei ole sinänsä paljon muuta sanottavaa. Kieli on miellyttävää ja romaania lukee sujuvasti. Olen aina pitänyt tavasta, jolla ihmisen mieltä vanhoissa kirjoissa usein kuvataan. Silti romaani ei ollut minulle mikään merkittävä lukuelämys, vaan ennemminkin miellyttävä välipala.
Sain tällä romaanilla HLBTI-haasteeseen yhden kirjan luettua, pitkästä aikaa!
Marguerite Yourcenarin esikoiskirja Alexis - Turhan taistelun kuvaus on ohut kirjeromaani. Viimeiselle sivulle asti nimetön mieshenkilö kirjoittaa vaimolleen pitkää kirjettä, jossa hän selittää ja tunnustaa lähtemisensä syyt.
Yourcenar ei ole minulle uusi tuttavuus, sillä luin joitain vuosia sitten hänen romaaninsa Anna, sisaresi. Koska kirjailijan tuotanto on jo varsin vanhaa, kieltä leimaa vanhan ajan hienostuneisuus. Näin oli muistaakseni Anna, sisaresi -kirjassa ja ainakin nyt tässä Alexisissa. Nykylukijaa, varsinkin sinutteluun tottunutta suomalaista, hätkähdyttää kirjeen kirjoittajan tapa teititellä omaa vaimoaan. En ole ranskalaisuuden asiantuntija, joten en osaa arvioida, onko näin tosiaan ammoin tehty vai onko se vain tähän kirjaan valittu tyylikeino osoittaa aviomiehen rikkomatonta kunnioitusta vaimoaan kohtaan.
Silmiin pistävää tosiaan on, että vaimonsa jättänyt mies kunnioittaa tätä suuresti. Kirjoittaja on luonut vaimostaan itselleen kuvan varsinaisena lempeänä pyhimyksenä. Silti hän ei pyytele anteeksi tekoaan, joka ei tosin ole aikakauteen nähden hurjinta, mitä hän on elämässään tehnyt: kirjoittaja on homo. Hän tunnustaa hetkensä muiden miesten kanssa ja kuvaa laveasti suuntautumistaan ja mennyttä elämäänsä. En tiedä, onko tämä HLBTI-piireissä jopa jonkinlaisen klassikon asemassa.
Romaanista ei ole sinänsä paljon muuta sanottavaa. Kieli on miellyttävää ja romaania lukee sujuvasti. Olen aina pitänyt tavasta, jolla ihmisen mieltä vanhoissa kirjoissa usein kuvataan. Silti romaani ei ollut minulle mikään merkittävä lukuelämys, vaan ennemminkin miellyttävä välipala.
Sain tällä romaanilla HLBTI-haasteeseen yhden kirjan luettua, pitkästä aikaa!
Kommentit