Helvi Hämäläinen - Sukupolveni unta

 "Jäätyi kuoleman virta,

      jäätyi vene kuoleman talvisodan öinä,

                   talvisodan öinä.

Vuotivat miehet verta,

               vuotivat verta,

         jäätyi kuoleman virta.

Talvisodan öinä jäätyi kuoleman virta."

Helvi Hämäläisen Sukupolveni unta on Finlandia-palkittu runokirja, joka käsittelee nimensä mukaisesti yhden sukupolven tuntoja. Kuolema on läsnä miltei kaikissa runoissa, mutta niiden vastapainona runoilija kirjoittaa myös syntymästä ja elämästä. 

Hämäläisen kauniin kuulas tyyli kietoo sisäänsä enemmän kuin vain suomalaisen sukupolven elämän. Se kurottuu koko eurooppalaiseen sieluun, joka sai pahoja kolhuja toisen maailmansodan aikana. Keskitysleireistäkin puhutaan sekä J. F. Kennedyn murhasta. Hämäläinen käsittelee taiten erilaisia kipupisteistä kuten runossa Keskitysleirien Kristukset:

"Kuusi miljoonaa, yhdeksän miljoonaa/ keskitysleireissä, kaasukammioissa,/ he voittivat, he voittivat.// Heidän tuhkansa on tuomiokirkko,/ sen hätäkello ei koskaan lakkaa soimasta,/ se soittaa verta, se soittaa hätää,/ se soittaa Kristuksen kuolemaa,/ se soittaa Euroopan ristiinnaulitsemista,/ vereen upotettua ehtoollista.[...]"

Kirjan ensimmäisten osien teemana onkin nimenomaan kuolema ja sota, minkä jälkeen alkavat valoisemmat runot elämästä ja myös eläimistä. Monta kertaa mainitaan, miten eläimet ovat viattomia, toisin kuin lankeemukseen tuomitut ihmiset. Jumala vilahtelee Kristuksen kanssa monessa runossa, mikä sotasukupolven kuvaukseen luontevasti kuuluukin. 

Todella koskettava kokoelma. Suosittelen ehdottomasti! Tietääkseni tämä on myös ainoa runokirja, joka on saanut Finlandian. Loppuun vielä yksi pätkä runosta Mennyttä, se teki minuun suuren vaikutuksen: "Hän nukkuu tähtien päällä,/ hänen hiuksensa leijuvat kuin vedessä painottomina,/ keveästu kuin siivet./ Tähdet nukkuvat hänen kanssaan,/ levoton pää on tähtityynyllä hiljaa."