Anna-Leena Härkönen - Avoimien ovien päivä

 

"Minäkin olen yhtä pitkävihainen, minunkin on melkein mahdotonta antaa tai pyytää anteeksi. Minä olen sinä. Halveksin itsessäni sinua ja sinussa itseäni. Kuinka voisin päästä irti?"

Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivä kertoo Astasta, joka käy läpi avioeroaa. Mielessä ei kuitenkaan juuri pyöri ex-mies, vaan äiti. Marttyyri, manipuloija, josta Asta ei ole aikuisenakaan itsenäistynyt. Miten hän saisi repäistyä itsensä viimein irti?

Tämä romaani oli hyvin ahdistavaa luettavaa. Härkösen kertojatyyli on hyvin toteava ilman korulauseita. Silti se iskee suoraan tajuntaan. Astan muistot lapsuudesta ja teini-iästä ovat enimmäkseen hyytäviä. Silti nykyinen äiti on niin erilainen, mukava. Muistaako Asta sittenkin kaiken väärin? Onko hänellä oikeutta tähän vihaan, kun kotona ei ikinä lyöty?

Astan äitisuhde on hyvin kompleksinen. Aikuisena hän uskaltaa jo vähän vastustaakin, mutta yhä vain äiti jyrää hänet. Koska äiti ei suostu huolehtimaan itsestään, tuntuu itsestä huolehtiminen Astastakin väärältä. Kaikki mikä on samaa kuin äidissä ällöttää, mutta kaikki mikä on eri lailla tuntuu väärältä. Härkönen kuvaa suorastaan kammottavan tarkkaan tätä ristiriitaa. 

Kirja on kuitenkin ahdistavuudestaan huolimatta tai ehkä sen takia hyvä. Tarina on uskottava, henkilöhahmot eläviä ihmisiä. Jo muista kirjoista tuttu konstailemattomuus on läsnä tässäkin romaanissa. Monesti lähes vapisin vihasta lukiessani, monesti pudistelin päätäni. Astan suhde ex-miehen kanssa on myös ollut kamala. Mies lyö ja Asta alistuu. Astan elämä on monella tapaa epäaikuismaista, kuin välitilassa avioeron jälkeen. 

Suosittelen! Hyvin terävä kuvaus hiljaisesta perhehelvetistä.