Milo (Pasilan Myrkky 2)
"Villisti juhlivia nuoria katsellessaan Milo saattoi vain todeta, että hän alkoi olla jo turhan vanha notkumaan yökerhoissa. Paljon mieluummin hän vietti iltoja Netflixiä katsellen ja bisneskirjoja lukien. Hänellä oli selkeä tavoite pestä huumerahat puhtaaksi ja aloittaa jokin rehellinen liiketoiminta. Setä saattaisi suostua siihen, jos hän saisi Suomessa ensin asiat kuntoon. Tosin tällä hetkellä puhtaaksi pestäviä euroja ei juuri ollut."
Kale Puontin Milo (Bazar Kustannus 2021) jatkaa Pasilan Myrkky -sarjaa kakkososana. Olen lukenut tähän mennessä ilmestyneet kolme muuta osaa sekajärjestyksessä kun olen niitä käsiini saanut, mutta se ei ole haitannut. Kirjoissa puidaan olemattoman vähän ihmisten yksityiselämää, pääpaino on käsillä olevassa keississä ja toiminnassa.
Tässä osassa päähenkilö on albaanialainen Milo, joka on aiemmin ryssinyt huumekaupan Suomessa. Linnatuomion jälkeen hän päätyy Suomeen takaisin korjaamaan aiheuttamansa vahingot. Huumekartellia johtaa hänen setänsä Pollo. Ongelmana on se, etteivät suomalaiset velalliset maksa. Surkean narkomaanin ideasta ryöstää rikas perhe sukeutuu Milon päässä suuri suunnitelma: he albaanit sieppaavat tyttären ja elävät lunnasrahoilla herroiksi.
Tästä käynnistyy tietysti melkoinen poliisioperaatio ja Kaartamon porukalla on oma osansa tapauksessa, vaikka he huumepuolelta ovatkin. Rikkaan tytön sieppaus vaatii kuitenkin kaikki irtoavat poliisivoimat, se opittiin jo Turun sieppauksessa. Poliisi Pesonen on taas kerran johtoportaan hampaissa. Hänellä on kuitenkin tapauksessa yllättävä rooli.
Milo on kelpo dekkari. Marisin aloitusosan keskinkertaisuutta ja olen kiitellyt myöhempien osien paremmuutta. Myös Milo on esikoiskirjaa parempi. Se on sujuvasti kirjoitettu ja antaa näkökulman suunnilleen jokaiselle keissiin jotenkin liittyvälle, myös rikollisille. Milosta piirtyy ristiriitainen kuva. Toisaalta hän on vaimoaan ja syntymätöntä lastaan surevana hauras, toisaalta hän on piintynyt, kovaotteinen rikollinen joka kohtelee naisia kaltoin.
Menevä toimintadekkari siis. Teos on lyhyine lukuineen hyvin helppolukuinen.
Kommentit