Esseitä - Pölyn ylistys

 "Pölyn ylistyksessä olen kirjoittanut siitä, mikä on huonoa: tylsää, ja tavanomaista, noloa ja mautonta, epämiellyttävää, moraalitonta tai muuten kyseenalaista."

Silvia Hosseinin esikoisteos Esseitä - Pölyn ylistys (Gummerus 2019) on juuri sellainen kuin kirjailija sen sitaatissa kuvaa. Siinä sekoittuvat henkilökohtainen ja yleinen. Se on älykäs, muttei korkealentoisen älyllinen.

Ennen kaikkea toinen essee Vähän saa kuristaa vangitsi mielenkiintoni. Se lähtee liikkeelle väkivaltaista kuvitteellista moottoripyöräkerhoa käsittelevästä tv-sarjasta Sons of Anarchy. Ehkä essee resonoi sen takia, että olen aikoinaan ahminut sarjan yhdessä kesässä ja pitänyt siitä. Totta kuitenkin on, että sarja on jokseenkin banaali väkivallan kuvastoineen. Lopulta väkivallalla ja sen eroottisuudella on suurempi merkitys kuin varsinaisella seksillä, saatikka melko horjuvilla kunniakoodeilla. 

Hosseini käsittelee samassa esseessä yleisestikin seksin ja väkivallan liitosta, joka on oikeastaan aina aavistettavissa. Seksi on väistämättä eläimellistä ja se kytkeytyy aivoissa melko helposti väkivaltaan. Hosseini kertoo avoimesti pitävänsä rajusta seksistä, mutta sadomasokismin perinteistä kuvastoa ja toimintaa hän vierastaa. Esseessä on myös ainakin omaa huumorintajuani kutittanut kohta:

"Seksuaalisuuttani on nimittäin nähty myös osana "persialaisuuttani", ikään kuin makuuhuoneeni olisi jokin tuhannen ja yhden yön jännittävä budoaari. Lisäänny nyt näiden kanssa sitten."

Kiinnostavaa oli myös taidetta ja kirjallisuutta käsittelevä essee Pölyn ylistys. Kirjoittaja tunnustaa avomielisesti, ettei saa museokäynneistä ja visuaalisesta taiteesta oikein mitään irti. Sen sijaan kirjallisuus, huonoimmillaankin, tuottaa ajattelua. Hän myös myöntää elitisminsä:

"Toisinaan täytyn niin voimakkaasta sivistyksentunnosta, että melkein tukehdun omaan erinomaisuuteeni."

Esseissä oli miellyttävää juuri Hosseinin rehellisyys omissa puutteissaan ja vajavaisissa tavoissaan viettää vapaa-aikaa. Akateemisia tilaisuuksia hän välttää, koska pelkää olevansa tyhmä, mutta ennen kaikkea niiden tylsyyden vuoksi. On mukavampaa katsoa kotona jotain roskasarjaa ja syödä juustonaksuja.

Tein nyt vain kaksi nostoa, mutta ehkäpä niistä jo selviää esseiden tyyli ja ansiokkuus. Hosseinin ajatuksenjuoksua on helppo seurata ja kiistämättä hänen laaja sivistyneisyytensä tuntuu kohottavalta. Silloinkin kun ei itse varsinaisesti ymmärrä, mistä puhutaan.