Musta enkeli (Ruth Galloway -mysteeri 10)

 "Mitä nyt?" Ruth sanoo. "Tulin tänne saakka, joten voit ihan yhtä hyvin kertoa."

"Minusta tuntuu, että joku haluaa minut hengiltä."

Varo juonipaljastuksia!

Elly Griffithsin kymmenes Ruth-kirja on Musta enkeli (Tammi 2021, suomentanut Anna Kangasmaa). Ruth saa entiseltä tutultaan Angelolta kutsun Italiaan tulla tutkimaan luurankoa. Luuranko on haudattu vatsalleen ja lisäksi sen suussa on kivi. Mukana menossa ovat myös Kate, Shona ja Shonan poika Louis. Angelo tuntuu pelkäävän jotain, ja melkein samaan syssyyn rakastettu pappi Don Tomaso murhataan kirkkoonsa. Nelson syöksyy maanjäristysuutisen kauhistuttamana Ruthin luo, mukanaan kukapas muukaan kuin Cathbad. 

Tämä osa oli kyllä mainio! Valitin edellisen osan kohdalla huonoa imevyyttä, mutta tämä Musta enkeli oli kyllä taattua laatua. Imevyys alkoi oikeastaan heti. Michelle on raskaana ja miettii, onko lapsi Nelsonin vai Timin. Samaa stressaa Nelsonkin mielessään, hänhän sai Michellen pettämisestä kiinni. Kun Nelson menee Italiaan, on Michellellä taas kaikki aika Timille. Michellellä on Tim ja Nelsonilla ainakin periaatteessa Ruth; mitä heidän pitäisi tehdä?

Ihmissuhteet saavat aika ison osan tästäkin kirjasta, mutta ei se minua haitannut. Luiden kaivelua ja tutkimista sekä tietenkin epämääräistä uhkaa ja murha oli kuitenkin vastapainona. Ruth pääsee taas tahtomattaan televisioon, koska Angelo tarvitsee tv-yhtiön rahoituksen kaivauksilleen. Hieman asiaan liittyen, taas Ruth pui kauheasti omia kilojaan ja ulkonäköään, mikä on aika mälsää. Ilmeisesti taivaallisen kaunottaren, Shonan, läsnäolo provosoi tähän. Se kyllä on myönnettävä, että Ruth tekee hyvän huomion naisten kaulahuiveista. Näyttää siltä, että vain todella hyvännäköiset ja tyylikkäät naiset osaavat pitää niitä asianmukaisesti. Tunnistan!

Onneksi tosiaan myös Cathbadilla oli tässä osansa, joskin selkeästi vain sivuhenkilönä. Yksi kohtaus kirjassa on hänen näkökulmastaan. Cathbad pyytää rakkailleen varjelusta omaan druiditapaansa. Se oli hienosti kuvattu kohtaus, tuli melkein sävärit. 

Kiintoisa asia oli sekin, että tässä annettiin vähän näkökulmaa myös Nelsonin tyttärelle Lauralle. Tätä ei muistaakseni ole koskaan aiemmin tapahtunut. Selvää on, että Lauralla ei ole kaikki hyvin. Mutta milloin murheen painamat ja ahdistuneet vanhemmat huomaavat sen? Onpa aivan kirjan viimeisessä lauseessa myös pikkuinen koukkukin tulevaan.

Oikein hyvä kokemus! Minulla on onneksi lainassa jo tuo seuraava osa Kivikehä ja pääsen pian sen kimppuun.

"Michelle nojautuu paperilla suojatuille tyynyille. Hän huomaa itkevänsä. Poika. Harry on varmasti iloinen. Michelle tietää, että tämä on salaa toivonut poikaa. Mutta niin toivoo Timkin. Mikä sotku."