maanantai 4. heinäkuuta 2022

Maan alla (Ruth Galloway -mysteeri 9)

 "Huomenta, Eddie", Judy sanoo reippaasti.

Eddie ei vastaa. Ilmeisesti hän nukkuu vielä. Pääkin on nuokahtanut. Vasta koskettaessaan hänen olkapäätään Judy näkee veitsen rinnassa."

Elly Griffithsin Maan alla -romaanin (Tammi 2021, suomentanut Anna Kangasmaa) keskiössä ovat kodittomat ja maanalaiset tunnelit. Eräs koditon tulee kertomaan poliisille, että hänen koditon ystävänsä Babs eli Barbara on kadonnut. Judy lähtee haravoimaan vihjeitä, mutta tutkinta ei tunnut etenevän. Sitten kaksi koditonta tapetaan ja kaksi naista lisää katoaa. Nelsonin tutkintatiimillä riittää töitä. Taustalla kirjan vakihenkilöiden yksityiselämä etenee. 

Minulla on jäänyt tämä kirja kahdesti kesken ja nyt kolmannella kerralla sain sen loppuun. Kirja ei ole huono, mutta jokin siinä ei vetänyt niin voimakkaasti kuin aiemmissa osissa. Moni on pitänyt edeltävää osaa, Siniviittaista naista, notkahduksena, mutta minulle se oli hyvin mieluinen. 

Nelsonilla riittää huolia. On omituinen ihmissuhde Ruthin kanssa, avioton lapsi Kate, oudosti käyttäytyvä vaimo Michelle. Tytär Laurakin on muuttanut takaisin kotiin opiskelemaan yliopistossa. Lisäksi uusi pomo Jo on mullistanut koko laitoksen oudoilla tavoillaan ja tuntuu pitävän Nelsonia lähinnä eläkkeelle joutavana reliikkinä. 

Ruthkaan ei ole oikein onnellinen. Kate vain tuntuu kasvavan koko ajan ja Ruth jo murehtii hänen aikuistumistaan. Tunteet Nelsonia kohtaan kytevät yhä, mutta ovat toivottomia. Eihän Nelson koskaan jätä vaimoaan. Ammatillisesti kiinnostavaa on kuitenkin se, että eräästä tunnelista on löytynyt luita ja Ruth pyydetään tutkimaan niitä. Ne osoittautuvat yllättävän tuoreiksi. Voisivatko ne ja tunnelit jotenkin liittyä rikosvyyhtiin?

Tällä kertaa näkökulmia ei ollut niin useassa persoonassa kuin joskus aiemmin. Lähinnä oltiin Ruthin ja Nelsonin näkökulmissa, välillä Judynkin. Harmittavaa oli, että Cathbad oli aika pienessä osassa. Hän on lempparini, joten häntä jäin kaipaamaan. Onneksi sentään hänellä oli välillä druidinkaapunsa!

Hieman ehkä tasapaksu teos. Jotain lisävetävyyttä olisin tähän kaivannut. Aion kuitenkin hyvillä mielin lukea seuraavatkin osat. Nämä kirjat ovat aina kuitenkin nautittavia ja on normaalia, että sarjoissa tulee välillä notkahduksia.

5 kommenttia:

Margit kirjoitti...

Olen lukenut vain ensimmäisen Ruth Galloway -dekkarin. Näitä sarjoja on niin paljon, että jostain pitää rajoittaa.

Anki kirjoitti...

Totta, minä nykyään välttelen uusien dekkarisarjojen aloittamista. Monesti ne ovat vielä todella pitkiäkin.

Kirjarikas elämäni kirjoitti...

Sepä harmi, että tämä oli niin tasapaksu, mutta hyvä että tykkäät sarjasta muuten. Itse en ole lukenut näitä Griffithsin kirjoja. Minäkään en helposti lähde lukemaan tällaisia sarjoja, en ainakaan järjestelmällisesti alusta loppuun. Monesta sarjasta olen lukenut vain muutaman osan sieltä täältä.

Anki kirjoitti...

Suosittelen kyllä Griffithsiä, nämä eivät ole raakoja dekkareita. :)
Itse taas haluaisin lukea sarjat järjestyksessä ja silläkin tulee välteltyä. Ikuisuusprojektina on Kay Scarpetta -sarja, josta olen lukenut kaksi tai kolme ekaa. Ei ollut hyllyssä noita vanhoja osia, pitäisi varmaan varastosta pyytää.

Hanneles bokparadis kirjoitti...

telkussa nähnyt hänen juttuja