Naisen taistelut ja muodonmuutokset
"Kun näin tuon valokuvan, mieleeni johtui, että nuo kaksikymmentä tuhottua vuotta eivät olleet mikään luonnollinen asia vaan että ulkopuoliset voimat - yhteiskunta, miehisyys, isäni - olivat aiheuttaneet sen kaiken ja että kaikki olisi siis voinut mennä toisin."
Édouard Louis on kirjoittanut paljon isästään ja vaikeasta lapsuudestaan. Nyt vuorossa on äidin tarina. Naisen taistelut ja muodonmuutokset (Tammi 2022, suomentanut Lotta Toivanen) on kuvaus ahtaaseen vaimon ja äidin rooliin tungetusta naisesta, jolla kerran oli haaveita ja elämä edessään. Se kertoo myös vaikeasta pojan ja äidin suhteesta.
Louisin kirjassa piirtyy kuva katkeruuteen vaipuneesta naisesta, jonka suuri virhe oli tulla raskaaksi, erityisesti koska se tapahtui monta kertaa. Virhe oli sekä ensimmäinen mies että Louisin isä. Hakkaamista, alkoholismia, nöyryytystä. Päälle vielä naisellisesti käyttäytyvä poika, joka paljastui homoksi.
Louis kuvaa asioita luontevasti vain parilla virkkeellä. Kirja onkin varsin lyhyt kuten oli myöskin Kuka tappoi isäni. Tässäkään kirjassa ei silti ole mitään liian vähän. Muutama valokuva vielä elävöittää kerrontaa.
Pojan luokkaretki porvaristoon ei ollut äidille helppoa. Lukiossa ollessaan Louis alkoi tosissaan hävetä äitiään ja kotiaan. Se aiheutti rajua etääntymistä, jos kohta suhde ei ollut alun perinkään kovin lämmin. Sitten kaikki muuttui kirjaimellisesti yhdessä yössä: äiti jätti Louisin isän ja aloitti uuden elämän.
Pidin paitsi itse tarinasta ja sen kuvauksesta myös niistä tietyistä metatasoista, joita kirjassa on. Tai en tiedä ovatko ne varsinaisesti metatasoa, mutta joka tapauksessa Louis rikkoo normaalin tavan pitää yllä kerrontaa. Hän kirjoittaa suoraan, mitä hänelle on kirjallisuudesta opetettu ja miten hän aikoo rikkoa kaikkea sitä.
Helppolukuinen muttei helppo kirja. Suoraviivainen, raadollinen mutta samaan aikaan liikuttava.
"Kun olin lapsi me häpesimme yhdessä - kotiamme, köyhyyttämme. Nyt minä häpesin sinua, sinun takiasi.
Häpeämme erkanivat toisistaan."
Kommentit
Tämä äiti-osio odottaa yöpöydällä, mutten malttanut poikkeuksellisesti olla lukematta arvioitasi jo nyt, kiitos hyvästä sellaisesta:)
Louisilla todella on hyvä ilmaisukyky.
Leena: Kyllä, tuo häpeäsitaatti on tosi hieno!
Édouard Louis tuntuu todella kirjoittavan tuoreesti, siitä antoi esimakua jo Ei enää Eddy. Pääsee siis lukupinooni ;-)
Tuulevi: Rankka aihehan tällainen on. Minulla jo hyllyssä odottavat Ei enää Eddy ja Väkivallan historia.
Jonna: Joo! Jotenkin käsitykseni on, että nämä vanhemmista suoraan kertovat eivät olisi niin rajuja kuin kaksi ensimmäistä kirjaa.
Suosittelen kyllä tätä kirjaa! Lukee nopeasti, kun on lyhyt ja isoa tekstiä.