Anna Pölkki - Kakkuja salaisesta puutarhasta (+reseptikokeilu!)

"Kirjaa tehdessäni luovuuteni liito leivonnassa löysi uuden tason. Jokainen kakku tuntui kuin ainutlaatuiselta taideteokselta, tarinalta kakun muodossa. Olen hyödyntänyt omia mielikuviani, mutta kaikilla on oma tapansa tehdä kirjat eläviksi mielessään. Siksi haluankin, että kirjani reseptejä käytetään luovasti. Juuri sillä tavalla kuin sinä haluat nähdä kirjan."

Anna Pölkin kakkuja ja tarinoita yhdistävä reseptikirja Kakkuja salaisesta puutarhasta (Avain 2023) on visuaalisesti hyvin kaunis ja viehättävä. Pölkki halusi yhdistää rakkautensa kakkuihin ja klassikkoasemassa oleviin (lasten)kirjoihin. Hän paneutui mieliteoksiinsa ja alkoi kehitellä niihin sopivia kakkuja. Tuloksena on 20 tarinoihin perustuvaa kakkua, jotka on jaettu vielä vuodenaikojen mukaan.

Pölkki on monelle kirjabloggaajalle tuttu blogistaan Matkalla Mikä-Mikä-Maahan. Sieltä minäkin tämän uutuuskirjan huomasin. Sanottakoon, etten ole varsinainen leipuri enkä juurikaan koske reseptikirjoihin, mutta kakkujen yhdistyminen klassikkoihin kiehtoi välittömästi. Kirjasta saakin myös reseptien ohella mukavia kirjatärppejä, erityisesti jos ei ole aiemmin juuri paneutunut klassikoihin.

Kirjan kerrontaa kannattelee Pölkin valoisa asenne, joka kuvastuu jossain määrin myös kirjavalinnoissa. Mukana on muun muassa Anna- ja Emilia-kirjoja, Onneli ja Anneli ja Lumolinna (Anni Swan). Mukana on mausteeksi myös synkempiä kuvauksia, kuten Kotiopettajattaren romaani. Sokerina pohjalla on 2018 ilmestynyt Maja Lunden ja Lisa Aisaton lastenkirja Lumisisko. Se onkin ainoa moderni teos.

Kirjaa lukiessani minulle tuli hieman hattarainen olo, vaikka sinänsä pidinkin lukemastani. Kuitenkin kun loppusanoissa Pölkki kertoi sairastumisestaan ja kirjaprosessista, melkein liikutuin. Ymmärsin, että jotkut ihmiset yksinkertaisesti ovat valoisia ja lapsenmielisiä, jopa vaikeiden vaiheiden jälkeen. Hattu päästä!

Kokeilin myös Metsien kaukainen sini -kakkua, joka perustuu Anni Swanin Pikkupappilassa-kirjaan. Alkuperäinen on neljän munan korkea monikerroksinen kakku. Totesimme äitini kanssa jo kakkua suunnitellessamme, että resepti on puolitettava. Näin kakusta jäi yksi kerros välistä. 

Leipoessa oli kommelluksia, kuten epäilinkin. Kuiva-aineita pohjaan sotkiessani koin, että kuivatavaraa on liikaa, vaikka olinkin puolittanut kaikki ainekset. Pohja näytti uhkaavasti kuivuvan ja jätin hieman tuotetta pois. Tästä seurasi kuitenkin se, että leivinjauhetta tuli liian vähän eikä kakku kohonnut kovin kummoisesti. Onneksi massaa oli kuitenkin jo valmiiksi juuri sen verran, että pohjan sai halki. Alkuperäistä isoa pohjaa pitää paistaa 50-60 minuuttia; puolikkaalle määrälle reilu 30 minuuttia riitti juuri sopivasti. Kannattaa muistaa tämä asia, jos samalla tavalla pienentelee alkuperäisiä reseptejä. Vaniljasokeri jäi touhun tuoksinassa lisäämättä, mutta sitä olisi onneksi tullut tähän pieneen kakkuun vain puoli teelusikkaa.

Lopputulos ei onneksi ollut ongelmista huolimatta kauhea, vaan kakku maistui hyvältä. Alkuun hieman hämmästelin makua, mutta kun söi pari lusikallista, makuun pääsi sisälle ja mustikoiden sekä kaakaoisen pohjan maut sopivat hienosti yhteen. Vanhempani pitivät kakun mausta kovasti.