Kaisa Pulakka - Kesyttömät - Eläinjumalia, hirviöitä ja ihmisen parhaita ystäviä

 "Perehdyn kirjassani tuttujen eläinten mytologiseen menneisyyteen - siihen millaisia tarinoita ja uskomuksia eläimiin on eri aikoina ja eri puolilla maailmaa liitetty. On helppoa ymmärtää, että entisajan ihmiset ovat nähneet eläimissä myyttisiä ja jumalallisia piirteitä. Eläimet ovat turvanneet toimeentulon ja elämän jatkumisen, ja samalla ne ovat olleet arvaamaton uhka, jotain miltä on täytynyt suojautua. Eläinmytologioiden avulla ihmiset ovat myös selittäneet maailmaa ja heijastaneet tarinoihin omia toiveitaan, pelkojaan ja ennakkoluulojaan. Usein eläintarinat kertovatkin paljon myös meistä ihmisistä."

Kaisa Pulakan tietokirja Kesyttömät - Eläinjumalia, hirviöitä ja ihmisen parhaita ystäviä (Atena 2023) kertoo eläimistä ja suomalaisen suhteesta eri eläinlajeihin. Mukana ovat hevonen, lehmä, lammas, sika, kana, kissa, koira, mehiläinen, hämähäkki, rotta, orava, käärme, korppi, joutsen, susi, kettu, hirvi, karhu ja jänis. Kaikki kotoisia lajeja suomalaisille, mutta suhtautuminen vaihtelee melkoisesti riippuen siitä, onko kyseessä lemmikki, tuotantoeläin vai villieläin. Pulakka on tutkinut eri kulttuurien eläinmyyttejä ja ripotetellut niistä kiinnostavia anekdootteja kirjaansa.

Luin viime vuonna Pulakan kirjan Kurittomat, joka käsittelee naiseutta, naisen historiaa ja naismyyttejä. Se oli varsin hauska ja naseva, joten nappasin kirjastosta myös tämän uudemman teoksen. Huumoria on vähemmän kuin Kurittomissa, mutta kuitenkin sitä pirskahtelee vähäsen siellä täällä. On selvää, että eläimet ovat kirjailijalle sydämen asia. Pulakka tuo esiin ihmisten kovin vaihtelevan suhtautumisen eri eläimiin, muttei nosta itseään miksikään pyhimykseksi, vaan kertoo avoimesti omistakin ristiriitaisista ajatuksistaan (kuten miten oma lemmikkirotta on ihana, mutta taloon pesiytynyt luonnon rotta inhottava).

Koin suurta samastumista kirjailijan kertoessa omasta suhteestaan koiriin. Pulakka on selkeästi kissaihminen kuten minäkin. Hän kuvaa eroa kissojen ja koirien välillä itselleni hyvin samastuttavasti:

"Koirat elävät hetkessä eivätkä murehdi. Niiden päättymätön riemu tarttuu. Mutta minä kavahdan jatkuvaa riemua. Välillä tahdon rypeä melankoliassa ja yksinäisyyden tunteessa. Niinä hetkinä en todellakaan kaipaa elämäniloa ja reipasta lenkkiä. Haluan lämpimän viltin ja sen päälle kehräävän kissan."

Ja

"Kissa on se kyyninen nelikymppinen, jota ei oikeastaan edes kiinnosta minun juttuni tai huoleni, mutta joka hengailee kanssani vanhasta tottumuksesta. Välillä jutellaan muutama lause, useimmiten ei. Kummallakaan ei ole toisen suhteen isompia odotuksia."

Kiinnostavaa tietoa oli myös esimerkiksi tiedeihmisten pyrkimys kyetä tuottamaan yhtä vahvaa rakennusainetta kuin hämähäkin seitti, suomalaisten taipumus palvoa karhua vielä jopa 1800-luvun puolella, jäniksen ja kuun yhdistäminen toisiinsa monessa kulttuurissa ja muinaiset elättikäärmeet talon suojaksi. Oli mainiota, ettei Pulakka ollut keskittynyt vain länsimaisiin tarustoihin, vaan myös esimerkiksi intiaanien ja aasialaisten kulttuureihin.

Vanhempieni kissa Pilvi