Karin Slaughter - Unohdettu tyttö

"Clay oli jähmettynyt, mutta vain koska tuntui ymmärtäneen, missä oli - Vaughnien tontilla olevassa vajassa, missä heidän raskaana oleva tyttärensä katsoi. Hän kohotti käden kasvoilleen. Hän ei pyyhkinyt verta pois, hän levitti sen hirvittäväksi meikiksi kylmille, koville piirteilleen. Hän oli viimeinkin, tietoisesti, paljastanut itsensä.

Todellisen itsensä."

Karin Slaughterin dekkari Unohdettu tyttö (HarperCollins 2023, suomentanut Virpi Kuusela) on jatko-osa Andrea Oliverista kertovalle kirjalle Menneisyyden jäljet. Andrea on äitinsä kauhuksi hakenut ja päässyt seriffikoulutukseen ja läpäisee loppukokeen kirjan alussa. Pian tulee myös ensimmäinen työtehtävä. Andrean pitää mennä suojelemaan tuomari Esther Vaughnia ja tämän perhettä Longbill Beachiin, sillä naista on uhkailtu. Andrean syyttäjä-eno kuitenkin antaa lisätehtävän: 1982 tuomarin tytär Emily oli 17 ja raskaana ja hänet pahoinpideltiin raa'asti. Lapsi selvisi, mutta Emily kuoli. Eno vilauttaa mahdollisuutta estää Andrean psykopaatti-isän vapautuminen ehdonalaiseen sillä keinolla, että tämä saadaan yhdistettyä Emilyn murhaan. Andrean isä Clay nimittäin varttui samassa pikkukaupungissa ja peräti samassa kaveriporukassa kuin Emily. Andrea saa kuitenkin huomata, että Clay ei ole ainoa paha mies Longbill Beachissa ja että kovin monella on salattavaa.

Slaughter on edelleen terässään. Sarasta ja Willistä kertovassa sarjassa olen jäänyt jumiin Vaikenevaan vaimoon, mutta enköhän joskus saa sen loppuun. Unohdettu tyttö tuo hyvin esiin kirjailijan tuotannon tunnusomaisia piirteitä, kuten vahvat mutta rikkinäiset naiset, psykopaattiset rikolliset, kuiva huumori siellä täällä ja amerikkalaisen maailman inhorealistinen kuvaus. Ne luovat väkeviä tarinoita, mutta säännöstelen nykyään Slaughterin kirjojen lukemista. Näissä kirjoissa tapahtuu nimittäin paljon kauheita asioita ja jännitys on usein jopa piinaavaa heikoille hermoilleni. Palaan tuotantoon kuitenkin aina takaisin, koska tarinoissa todella on voimaa.

Andrea oli ensimmäisessä osassa aikamoinen alisuorittaja ja kaikenlaisten voimien vietävissä. Toisessa osassa hän on päälle kolmekymppisenä kasvanut aikuiseksi ja löytänyt suuntaa elämälleen. Sisua on alkanut löytyä uudella tavalla, mutta haasteena on käyttää tahdonvoimaa viisaasti. Pidän siitä, että vaikka Andrea on kasvattanut itsetuntoa, hän silti on terveesti epävarma uudessa ammatissa, joka varsinkin Amerikassa on oikeasti todella vaarallinen. Slaughter tarjoilee monitahoisia naisia, jotka ovat kyllä vahvoja, mutta myös haavoittuvaisia. 

Andrean seriffipari Bible on myös luku sinänsä. Vanha veteraani olisi voinut hyvin olla sovinistinen kusipää, mutta Bible onkin huumorintajuinen, älykäs ja todella hyvä valmentamaan Andreaa uusissa tehtävissä. Hän on melkoisen hyvä vastapaino kirjan naisia vihaaville miehille.

Kirjassa on Andrean näkökulman lisäksi palasia Emilyn näkökulmasta ennen hänen kuolemaansa. Käy ilmi, että Emily on hyvin kiltti ihminen, mutta auttamatta hyväuskoinen. Kaveriporukan muut jäsenet paljastuvat kerta kaikkiaan kammottaviksi ihmisiksi. Kuvaus vanhoillisesta pikkukaupungista 80-luvun alussa on armoton ja myös monin tavoin masentava. Ei nimittäin ole kovin todennäköistä, että asiat olisivat kovinkaan muuttuneet varsinkaan eteläisessä Amerikassa. Maailmassa on paljon Emilyjä, jotka eristetään yhteisöstä, koska he ovat raskaana alaikäisinä. 

Kirja oli siis taattua laatua ja tarjosi monia yllätyksiä sekä jännitystä, kuten trillerimäisen dekkarin pitääkin. Romaanin viimeiset sivut herättävät odotuksia kolmannelle osalle.