torstai 18. elokuuta 2011

Sean Stewart - Matkijalintu

"On lahjoja, joista ei voi kieltäytyä."

Antoinette Beauchamp on juuri pitänyt äitinsä hautajaiset, kun hän kuulee tulevansa raskaaksi. Tieto tulee sen verran korkealta taholta, että Antoinette päättää hankkiutua raskaaksi keinohedelmöityksellä - ja onnistuukin nopeasti. Kaikki näyttää hyvältä, kunnes hän saa potkut ja mamman velat jäävät maksettaviksi ja huoli lapsen tulevaisuudesta jäytää. Kaiken lisäksi sille pitäisi löytää isäkin. Samassa hötäkässä Antoinetten sisko päättää mennä naimisiin juuri laskettuna aikana ja Ratsastajat ottavat Antoinetten aika ajoin haltuunsa...
      Aivan aluksi täytyy sanoa, että tämä oli todella kummallinen lukukokemus, minkä voi varmaan päätellä (sekavasta) juoniselostuksesta. Yliluonnollisuus, tai siis maaginen realismi ei tökkinyt tosin ollenkaan. Se sujahti kaiken keskelle täysin sujuvasti, ainakin kun sitä ei miettinyt sen kummemmin. Mutta olihan kaikki vähän omituista ja kirjassa tapahtui verrattain paljon. Kaikkein suurin hämmennys oli kuitenkin kertojan eli Antoinetten kerronta. Aluksi hän on sarkastinen ja kirjassa on varsin hauskaa huumoria. Kuitenkin noin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen tunnelma vakavoituu selkeästi ja lukija jää ymmälleen. Eikö tämä ollutkaan hauska kirja? Tässä vaiheessa tarina alkoi myös junnata tylsähkönä paikoillaan. Lueskelin tätä kuitenkin sitkeästi, koska ensinnäkään en halua jättää kirjoja vähässä kummassa kesken ja koska tämä ei ollut missään vaiheessa varsinaisesti huono. Loppulukuihin päästyäni, häähumun lähestyessä uhkaavasti kera hirmumyrskyn tarina alkoi taas vetää nopeastikin. En tiedä mikä siinä on, mutta myrskyt kirjoissa herättävät minussa oudon tunteen. Kun ihmisillä on jotain tärkeää tehtävänä ja he hääräävät hulluna ja tämän kirjan ollessa kyseessä löytyi huumoriakin - minä pidän siitä. Jotenkin ajatus sukulaisista pakkautuneena yhteen myrskyn raivotessa ympärillä on kutkuttava, olivat ihmiset sitten riitaisia tai eivät. En osaa oikein selittää tätä, mutta se jäi päällimmäisenä mieleen.
Kaikkein kummallisinta oli, että aivan tarinan lopussa tunnelman ja kertojan sävyn muututtua täysin se ei häirinnytkään. Päinvastoin, loppu oli niin kaunis, että melkein alkoi itkettää. Kauniitä lauseita, kerrassaan hieno lopetus! Tämä kirja oli tosiaan outo monella tapaa.
         Vielä muutama sananen hahmoista. Päähenkilö oli hieman hämmentävä: toisaalta hän oli vähän tympeä, toisaalta olin hänen puolellaan ja pikkuisen kiinnyinkin häneen. Tämäkin tarina oli omanlaisensa kasvutarina, vaikka Antoinette olikin jo aikuinen. Äidiksi tuleminen - ehkäpä kliseisesti? - kypsytti häntä selvästi, vaikka hän jatkuvasti sanailikin riemastuttavan lakonisesti raskauden "ihanuudesta". Tosiaan raskauskuvauksissa huumori pysyi mukana, olematta kuitenkaan mitenkään räikeää kuoliaaksi naurattamista. Huoli syntymättömästä lapsesta on koskettavaa ja tunteiden selvittely vasta kuollutta äitiä kohtaan. Aluksi hän suorastaan vihaa äitiään, kunnes ymmärrys ja ehkäpä anteeksiantokin saavat sijansa.
Muut henkilöt eivät oikeastaan herättäneet mitään suuria ajatuksia, kaikki huomioni keskittyi oikeastaan Antoinetteen. Hassua, etten pannut sitä lukiessani ollenkaan merkille! Kuitenkin sen verran voin sanoa, että mieshahmot, erityisesti Bill, olivat tavalla tai toisella koomisia, lukuun ottamatta Antoinetten isää. Naishahmoista Antoinetten siskossa Candyssa ja heidän sisarpuolessaan Angelassa oli turhankin paljon samaa. Kuitenkin Candy oli enemmän pulppuileva ja iloinen, Angela taas vakaampi ja miellyttävämpi.
          Runsaat raskauskuvaukset olivat mielenkiintoisia. Mietin monta kertaa kuinka hyvin ne pitävät paikkaansa. Siihen en luonnollisesti tiedä vastausta, koska en ole kokenut raskautta. Kutkuttavaa kuvauksissa oli se, että kirjailija on kuitenkin mies. Kuinkahan monta äitiysopasta hän on tutkinut? Vai onkohan hänellä ollut raskaana oleva nainen avuliaana lähteenä? :D
           Kaiken tämän hengästyttävän ajatuksenvirran jälkeen en voi olla suosittelematta tätä! Loppujen lopuksi tämä osoittautui hyväksi, vaikka olin varautunut pettymykseen.

Loppuun vielä kohta, joka teki minuun vaikutuksen:
"Aikaisemmin kuvittelin, että ihmisen ruumissa oli vain yksi todellinen henkilö, yksi totuus valheiden lauman keskellä. Nyt tiedän olleeni väärässä. Me kaikki koostumme sadoista erilaisista itsestämme - äideistä ja tyttäristä, kiireisistä ammattilaisista ja laiskoista kodinhoitajista, kiihkeistä uudistajista ja oman edun tavoittelijoista. Ja jokainen näistä naisista on omalla tavallaan aito. Jokainen meistä on matkijalintu."

10 kommenttia:

Booksy kirjoitti...

Olipas kiinnostava juttu, kiitos tästä! Uteliaisuus heräsi... vaikka kirja ei sovi ihan lähiaikojen ohjelmaan, täytyy ottaa nimi ylös.

Satu kirjoitti...

Tämä tarttui halvalla mukaan jokin aika sitten koska vaikutti kiinnostavalta, joten oli kiva lukea arviosi! :)

Susa kirjoitti...

Sain tämän kirjan ystävältä, taisi olla jo viime vuonna. Kirja alkoi heti kyllä kiinnostaa, mutta monen muun kirjan tavoin yhä kuitenkin odottaa hyllyssäni lukemista. Nyt kyllä tämän arvostelusi myötä kiinnostuin vielä enemmän!!

PS: Ihana uusi ilme blogillasi!

Anki kirjoitti...

Booksy: Toivottavasti löydät aikaa tutustumiseen!

Satu: Hauskaa, että omistat tämän! Mielipiteesi olisi mukava kuulla. :)

Susa: Hienoa, jos arvioni on vaikuttanut noin paljon! Olen otettu. :) Ja kiitoksia blogikehuista!

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Kirjoitit hienosti tästä kirjasta.
Minunkin mielestäni tämä oli hämmentävä kirja. Lukiessani moni asia kirjassa häiritsi, mutta nyt kun omasta lukukokemukstani on aikaa noin vuosi, on päällimmäisenä mielessäni etelän tunnelma, maaginen realismi ja juuri tuo lopun kauneus. Lukukokemus oli siis lopulta varsin hyvä. :)

Kirjoitin tästä blogiini:
http://luminenomena.blogspot.com/2010/08/sean-stewart-matkijalintu.html

Sanna / Luettua kirjoitti...

Minulla on tämä omassa kirjahyllyssäni ja ehdin toivottavasti lukea tämän syksyllä. Kirjan kansi on minusta upea ja kirjoituksesi sai minut entistä kiinnostuneemmaksi;)

Sara / p.s. rakastan kirjoja kirjoitti...

Minullakin on tämä kirja hyllyssä odottamassa. Jostain syystä minulla on kovat odotukset Matkijalinnun suhteen, ja hieno kirjoituksesi ei ainakaan vähentänyt niitä. :)

Pitäisikin lukea tämä pian!

Anki kirjoitti...

Ihanaa, kun on tullut näin paljon kommentteja! Hienoa, jos paneutuminen tekstiin näkyy. :) Yritän pitää tason jatkossakin. :D

Katja: Kävinkin nyt vierailulla blogissasi ja jätin kommenttia. :) Kiitos kehuista ♥

Sanna: Tosiaan, tuo kansi on upea. Herätti huomioni kirjastossa. Olen heikkona kaikkeen tuollaiseen.

Sara: Toivottavasti odotukset eivät ole liian korkealla.^^ Mutta toivotaan parasta.

Anu kirjoitti...

Itselläni tämä odottaa lukupinossa. Vaikuttaa hyvin kiinnostavalta, täytynee nostaa lukujärjestyksessä ylemmäs.

Kiinnostava blogi myös sinulla. Hauskaa, että olemme musahaasteessa vain viikon erolla.

Anki kirjoitti...

Kiva kuulla, Anu! :) Kiitoksia kehuista, toivottavasti tulet toistekin vierailulle.