torstai 11. elokuuta 2011

Karin Slaughter - Sokaistu

Bongasin tämän kirjan Hreathemuksen blogista ja kiinnostuin kovasti esittelyn perusteella. Tämä on ensimmäinen kirja, jonka Slaughterilta luin.
        Päähenkilö on Sara Linton, lastenlääkäri ja patologi. Hänen sunnuntai-iltapäivänsä saa rajun käänteen, kun hän löytää sokean Sibylin raiskattuna ja kuoliaaksi viilleltynä kahvilan vessasta. Siitä alkaa uskonnollisen fanaatikon etsintä eikä menneisyys jätä ketään rauhaan, eikä yksikään salaisuus paljastumatta.
        Slaughterin esikoinen vetää vertoja Patricia Cornwellin esikoisen Post mortemin raakuudelle. Raiskaukset ovat tavallistakin julmempia eikä lukijaa säästellä yksityiskohdilta. Myös ruumiinavauksen ihanuuksia esitellään monipuolisesti. Kirjoissa on muutakin samaa: nuori/nuorehko nainen päähenkilönä ja raiskausmurhat. Täytyy sanoa, että julmuudestaan huolimatta tämä kirja oli todella hyvä! Imeydyin nopeasti tunnelmaan mukaan ja luin nälkäisesti eteenpäin. Sara oli miellyttävä ja samastuttava henkilö ja hänen ihmissuhteistaan oli kiinnostavaa lukea, vaikkei ihmissuhdesoppa menekään dekkareissa itse tapahtumien edelle, ainakaan minulla. Hreathemus hieman marmatti "ihmissuhdevatvomisesta", minusta  se oli virkistävää. Tässä myös annettiin tilaa muille henkilöille, joista Saran sinnikäs ex-aviomies Jeffrey oli ehkä kiinnostavin. Pidin kyseisestä hahmosta kovastikin. 
          Hyvä siis, että tutustuin! Aion jossain vaiheessa lukea kirjailijalta lisääkin. Sitä ennen voisi kuitenkin ehkä lukea vähän Scarpettaa...

5 kommenttia:

Susa kirjoitti...

Minulta löytyy yhtä vaille kaikki Slaughterin käännökset omasta hyllystä. Siis lue ihmeessä lisää, jos pidit tuosta Sokaistusta!

Kuutar kirjoitti...

Slaughter kuuluu minunkin dekkaristisuosikkeihini. Kannattaa lukea irjat ilmestymisjärjestyksessä, sillä päähenkilöiden elämä menee myös eteenpäin kirja kirjalta. Ittsekin pidän ihmisuhdekuvioista rikosten ratkomisen keskellä. Ne tuovat mukavaa vastapainoa ja pitävät mielenkiintoa sarjaan yllä. :)

Anki kirjoitti...

Susa: Luen ehdottomasti lisää!

Kuutar: Joo, arvelinkin pitäytyä ilmestymisjärjestyksessä. Ja ihmissuhdesoppaa tarvitaan aina. :)

Leena Lumi kirjoitti...

Samaa mieltä kuin Kuutar eli lue järjestyksessä, niin saat enemmän. Sen vain sanon, että viimeisin Slaughter on sitten kaikkein paras häneltä. Ja se on aika paljon sanottu.

Slaughter on raaka ja vahva, kuten on Tess Gerritsenkin, mutta siltikin minullekin tulee aina mieleen Patricia Cornwell ja minä myös viihdyn ruumiinavauksissa.


Ihan kateeksi käy, kun sinulla on nämä kirjat kaikki edessä, mutta elän toivossa, että muisti huonenee ja unohdan murhaajat;-)

Anki kirjoitti...

Leena: Kieltämättä on hauskaa, että on niin paljon vielä edessä. Ajatteles, Cornwellitkin.. ;)