Tunteiden kirjo -tag
Otin tämän haasteen Kirjaimia-blogista. Blogin pitäjä LauraKatarooma löysi sen Varjokirjat-booktubekanavalta.
Ideana on siis löytää kaikille luetelluille tunteille sopiva kirja.
Ilo/Onni
Diana Wynne Jones - Liikkuva linna
Tämä lukukokemus on alkanut ikään kuin kasvaa korkoa lukemisen jälkeen! Se oli tosi miellyttävää luettavaa jo lukuhetkellä, mutta en odottanut ajattelevani kirjan maailmaa haikeasti jälkeenpäin.
Suru
Chimamanda Ngozi Adichie - Surumerkintöjä
Adichie kuvaa isänsä äkillistä menetystä. Kirja sai väistämättä jossain määrin ajattelemaan omia menehtyneitä läheisiä.
Viha
Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen - Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin
Tulin vihaiseksi paitsi Ahmedin kohtaamasta rasismista Suomessa myös uskonnollisesti jäykkien ja suomalaisesta näkökulmasta aika äärimmäistenkin somaliaikuisten takia. Ahmed janosi jo nuorempana vapautta, mutta sitä ei haluta tytölle somaliyhteisössä antaa.
Nostalgia
Nostalgia tulee siitä, että olen lukenut trilogian jo peräti kahdesti aiemmin, ensimmäisen kerran yläkoulussa. Erittäin hyvä fantasiasarja ja nuorisoluokituksesta huolimatta minusta sopii jopa enemmän aikuisempaan makuun.
Pelko
Sabriel on tyttö, joka perii kuolemaa vartioivan Abhorsenin hommat. Kuoleman läsnäolo kauhistuttavine otuksineen sai minut jos ei nyt pelkäämään niin ainakin sinne päin. Äärimmäisen harvoin pelkään lukiessani, mutta Sabriel tuli sitä tunnetta lähelle.
Yllättynyt
Kaiken hypetyksen ja melkeinpä aggressiivisen markkinoinnin jälkeen olin varma, että Rämön kirja on paska. No ei se sitten ollutkaan! Ei nyt mikään huippu, mutta ihan kelpo dekkari.
Pettymys
Äärimmäisen hypetetty teos, joka minusta kuitenkin kärsi tietyistä epäuskottavuuksista. Paljon hyvää ainesta, mutta tavaraa oli ehkä jo liikaakin.
Ahdistus
Jos kirja ahdistaa, se jää minulla lähes poikkeuksetta kesken. Viimeisin tällainen on Emma Kantasen viime vuonna julkaistu omaelämäkerrallinen romaani Jos sataa, älä tule. Marginaalissa elävän naisen vaiheet jotenkin ahdistivat minua, vaikka samaan aikaan kirja oli hyvä ja kiehtova. Luen varmaan joskus myöhemmin loppuun, luulisin.
Kommentit
Ujuni Ahmedin kirja sai tosiaan vihaiseksi. Ja avasi silmät ymmärtämään paremmin nuorten somalitaustaisten tyttöjen elämää. Hehän ovat olleet aika lailla varjossa, huomio kun kiinnittyy aina enemmän niihin poikiin.
Meri Valkaman kirjasta pidin. Chimamanda Ngozi Adichielta ja Elina Hirvoselta olen lukenut muuta, mutta en noita mainitsemiasi.
Marjatta: Juuri niin, taide herättää tunteita. Minulla on vielä Adichien ja Hirvosen tuotantojen kahlaaminen kesken, haluaisin lukea heiltä kaiken.
Kirjarikas elämäni: Joo, aluksi ajattelin, että onko tämä liian vaikea juttu, mutta sitten hetken miettimisen jälkeen tuli vastauksia mieleen. :)
Mai: Minusta politiikka oli kiinnostavaa, mutta niinhän se minusta yleensäkin on. Sitä ihmissuhdevatkausta olisi voinut olla omaan makuuni vähän vähemmän. :)