Vuosikatsaus 2022
Pilvin korvien asento kuvastaa myös omaa reaktiotani tätä vuotta kohtaan. |
Jälleen on aika seimiä luetut kirjat ja panna niitä vähän järjestykseen. Tänä vuonna tuli luettua varmasti enkat, 189 kirjaa!
Henkilökohtaisesti vuosi ei ollut mikään helpoin tai mukavin, päinvastoin. Kyllä onneksi joitain valonpilkahduksiakin tulee mieleen. Suuri kiitos kaikille elämässäni mukana oleville ihmisille! Myös tämä bloggaaminen on melkoinen henkireikä ja blogiyhteisö aivan ihana. :)
Sitten niihin kohokohtiin. Tänä vuonna oli monena kuukautena runsaudenpulaa kun kirjoja tuli luettua niin paljon ja niistä moni oli vieläpä hyviä. Siksipä päätin kuukauden kohokohdan oheen panna kuukauden kunniamaininnan, jottei hyviä, suositeltavia teoksia jäisi niin paljon pimentoon.
Tammikuu:
Minna Salami - Aistien viisaus
Tammikuussa oli tunkua ykköspaikalle jossain määrin, mutta Salamin vastustamaton kyky härkkiä miehisenä pidettyyn loogiseen päättelyyn perustuvaa tietoa oli niin hämmästyttävää ja virkistävää, että en voinut valita muuta kuin tämän kirjan. En edes varmasti tajunnut yhdellä lukukerralla kaikkea, joten tästä riittää iloa moneen otteeseen.
Tammikuun kunniamaininta: Toni Morrison - Toiseuden synty - Rodusta, rajoista ja kirjallisuudesta
Tämä vuosi melkein alkoi ja melkein päättyi Morrisoniin. Hyvä niin, sillä hän oli ja yhä kuolemansa jälkeen on vaikuttava kirjoittaja. Morrisonin näkemys roduista ja yhteiskunnasta on syvä.
Helmikuu:
Malin Lindroth - Vanhapiika - Tahattomasti yksinäisen tarina
Tämä kirja herätti kaikenlaisia muistoja opiskeluajoilta, kun olin vuosia yksin. Toki se on suunnattu niille, jotka ovat ihan oikeasti todella pitkiä aikoja tahattomasti ilman kumppania. Lindroth haluaa kunniaa sanalle vanhapiika.
Helmikuun kunniamaininta: Zadie Smith - Aavistuksia
Tosi pikkuinen esseekokoelma, mutta herätti kyllä ajatuksia. Varsinkin blogijutussanikin esiin nostama ajatus siitä, että naiselle on monta nimeä mutta mies on mies/herra aina, on jäänyt hyvin mieleen.
Maaliskuu:
Vigdís Grímsdóttir - Valosta valoon
Olen lukenut kirjan aiemmin ja jopa blogannut siitä muinoin, mutta halusin vielä palata sen pariin uudestaan. Se oli ihana matka, vaikka kirjan lopussa onkin melkoinen pommi lukijalle! Suosittelen Grímsdóttiria kaikille. Hänen tapansa katsoa maailmaa on aivan omanlaisensa. Onneksi on vielä pari kirjaa bloggaamatta niin pääsee kirjailijan matkaan vielä muutaman kerran.
Maaliskuun kunniamaininta: Kristiina Wallin - Vaikeampaa on olla näkemättä unia
Tämä kirja oli kovin lähellä voittaa. Ensimmäinen lukemani teos Wallinilta ja olin heti myyty. Kirjassa äiti on kadonnut ja perhe rikki. Runoilijan taitavalla kielellä ja rytmityksellä Wallin vie tarinaa eteenpäin.
Huhtikuu:
Mia Kankimäki - Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Ihana matkakirja, vaikken edes pidä matkustamisesta! Kankimäki tutkailee 900-luvulla eläneen hovinaisen Sei Shonagun vaiheita. Shonagu kirjoitti Tyynynaluskirjaa, jossa on kuuluisia listoja. Myös Kankimäki luo omiaan. Kiinnostava sukellus siis myös Japaniin.
Huhtikuun kunniamaininta: Reni Eddo-Lodge - Miksi en enää puhu valkoisille rasismista
Eddo-Lodge paljastaa Iso-Britannian rodullisen eriarvoisuuden ja vaatii erityisesti valkoisilta toimia rasismin poistamiseksi. Nimi on ironinen, sillä Eddo-Lodge ei ole juuri muuta ehtinyt tehdäkään kuin puhua rasismista, myös valkoisille.
Toukokuu:
Pascal Mercier - Sanojen paino
Tämä kirja voisi hyvinkin olla koko vuoden paras, jos sellaista valitsisin. Simon Leyland koettaa toipua siitä tiedosta, ettei hän sittenkään vielä kuole. Kirja käsittelee runsaasti kieltä ja kääntämistä, muistia sekä elämän perimmäisiä ajatuksia. Loistava teos!
Toukokuun kunniamaininta: Märta Tikkanen - Vuosisadan rakkaustarina
Järisyttävä runoteos Tikkasten taiteilija-avioliitosta. Olen monta kertaa palannut postaukseeni lukeakseni ottamiani sitaatteja, sen verran voimallinen kokemus tämä oli.
Kesäkuu:
Terry Pratchett - Vapaat pikkumiehet (Tiffany-sarja 1)
Jee, onneksi tuli luettua Pratchettia! Hänellä oli loistava huumorintaju ja koska fantasiaa on tullut luettua elämän aikana rutkasti, on tähänkin maailmaan helppo solahtaa. Tiffany on kovin nuori, mutta erinomaisen tervejärkinen noidan alku. Ensi vuonna voisikin lukea enemmän Pratchettia.
Kesäkuun kunniamaininta: Marko Annala - Paasto
Tämä oli yksi useammista tänä vuonna uudelleen luetuista kirjoista. Paasto kertoo keski-ikäisestä miehestä, joka on uskonkriisissä. Vaimo on uskossa ja työtoverit ovat uskossa, joten hän pelkää menettävänsä kaiken. Sitten hän kohtaa nuoren tytön odottamattomissa olosuhteissa.
Annalan taattua laatua. Toivottavasti häneltä vielä tulee kirjoja.
Heinäkuu:
Kristiina Wallin - Valon paino
Runoja tuli luettua aika mukavasti ja Tikkasen teoksen ohella tämä Valon paino teki suuren vaikutuksen. Päähenkilö haahuilee vanhassa talossa ja menneiden aikojen ihmiset ovat vahvasti läsnä.
Heinäkuun kunniamaininta: Katriina Huttunen ja Mari Pulkkinen - Suremisen taito - Kirjoituksia kuolemansurusta
Tämä kirja iski täysillä palleaan, mutta toi silti oudon helpotuksen. Huttunen ja Pulkkinen kertovat suruistaan ja siitä, miten heillä ei ole aikomustakaan "päästä yli" niistä. He hyökkäävät rajusti länsimaista surutyötä vastaan.
Elokuu:
Iida Rauma - Hävitys - Tapauskertomus
Ilmat pihalle iskee tämäkin sittemmin Finlandia voittanut teos. A on sijaisuutta tekevä historianopettaja, joka tuli tuhotuksi peruskoulussa. Kouluväkivallan pääarkkitehti oli musaluokan opettaja Ansku. Kirja käsittelee myös Turun ja maailman hävitystä.
Elokuun kunniamaininta: Siri Pettersen - Rautasusi (Vardari 1)
Lisää fantasiaa! Pettersen on tunnettu Korpinkehät-trilogiastaan ja tämä Vardari ilmeisesti ainakin jossain määrin sijoittuu samaan maailmaan. Loistavaa laatua, en malta odottaa seuraavaa osaa!
Syyskuu:
Yuval Noah Harari - 21 oppituntia maailman tilasta
Älykkään ja koulutetun ihmisen täysipäistä selontekoa maailman potentiaalisista uhkista. Kunpa maailmassa olisi enemmän Harareita ja vähemmän Trumpeja!
Syyskuun kunniamaininta: Silvia Hosseini - Esseitä - Pölyn ylistys
Hosseini on ihanan samastuttava esseissään. Hän myöntää itsekin tietyn elitisminsä ja hänestä ei vain voi olla pitämättä. Esseissä oli myös hauskoja kohtia.
Lokakuu:
Susanna Hast - Ruumis / Huoneet
Ravisuttava kuvaus naisesta, joka koettaa löytää todisteitä kokemastaan seksuaaliväkivallasta lapsena. Matka aukkoiseen ja kantajaansa suojelemaan pyrkivään muistiin. Jokainen lause on kuin hiottu timantti. Onneksi voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon!
Lokakuun kunniamaininta: Joel Haahtela - Jaakobin portaat (Totuuden kaipuu -trilogia 3)
Uskonnollisuuteen kiertyvä tarina miehestä, joka matkustaa Jerusalemiin epävakaan veljensä perässä. Jerusalemin kaduilla tapahtuu erikoisuuksia ja ihmeitä, syreenit tuoksuvat lumisateessa ja ihmiset yllättävät. Todella hieno teos, täytyy lukea Haahtelalta jotain muutakin kun nyt tämä trilogia on luettu.
Marraskuu:
Riikka Pulkkinen on tuotannollaan usein ärsyttänyt minua, mutta tämä teos oli itselleni napakymppi. Itse luin sitä tutkielmana siitä, mitä on olla tyttö. Nuori Philippa on kuollut ja suremaan jääneet muistelevat häntä. Onko kenellekään, edes äidillä, hänestä kunnon käsitystä?
Marraskuun kunniamaininta: Tove Nilsen - Halun matka
Tämä kirja tönötti pinossa pitkään, mutta onneksi luin tämän uudelleen vielä tänä vuonna! Kirja nimittäin imi mukaansa ja teki vaikutuksen. Kyse on suuritöisen kirjan ja lapsen välisestä ristivedosta naisen elämässä.
Joulukuu:
Eipä tähän voisikaan muuta valita kuin muhkean Passion! Erikoinen koru yhdistää läpi vuosisatojen kulkevaa polveilevaa tarinaa keskiajan ja uuden taitteesta lähelle meidän päiviämme. Todella hieno kokemus!
Joulukuun kunniamaininta: Markus Kajo - Tandem-Kentauri eli Kettusen jo mones kirja
Vuoden viimeinen saa päättää myös tämän listan. Kajon alter ego Kettunen on mainio tapaus! Näiden pakinoiden kanssa saa nauraa itsensä jopa läkähdyksiin.
Siinäpä ne! Siitähän tuli ihan monipuolinen kattaus! Eritaustaisia kirjalijoita, esseitä, runoja ja tietokirjoja sekä romaaneja.
Hyvää uuutta vuotta 2023!
Kommentit
Hyvää uutta kirjavuotta, Anki!
Tui: Vau, miten hienoa että innostuit noin paljon vinkeistä! :) Toivottavasti löytyy monia mieleisiä osumia.
Hannele: Gott nytt år! :)
Leena: Kiitos kovasti kauniista sanoista! :) Hyvää uutta vuotta!
Celestine: Hävitys onkin tosi rankka, kuitenkin kirjana erinomainen. Hyvää uutta vuotta!
Margit: Kyllä, todella nautittavia teoksia!
Anneli: Hävitys on tosi rankka, mutta ehdottomasti palkintonsa ansainnut!
Bloggaaminen tuo kyllä iloa elämään ja myös siihen lukemiseen: on ihana pohdiskella lukemaansa blogissa ja jos syntyy keskustelua, niin se on aina mukavaa.
Tuon Minna Salamin kirjan haluan ehdottomasti lukea, samoin Toni Morrisonia voisi pitkästä aikaa myös lukea (ehkä ainakin niitä esseitä ja toisaalta hänellä on laaja tuotanto kyllä, että valinnanvaraa on).
Komea listaus, jossa useampikin kirja joita en ole lukenut mutta jotka kiinnostaa. Sitten on myös sellaisia, jotka olen lukenut. Tuo Susanna Hastin kirja minulla on omana ja se kiinnostaa kovasti. Se on minulla erään toisen kanssa seuraavana kimppalukukirjana.
Salami on tuossa pöydällä odottamassa, ai että! Huomaan, että koontipostsukset lisäävät lukuintoa.
Passio oli minullakin vuoden parhaita. Pölyn ylistys oli juuri, kuten sanot "elitistinen" ja kertoo lähinnä miesneroista ja Hävitys oli tuskallista luettavaa.
Hyvää uutta vuotta!
Hyvää uutta vuotta!
Tikkasen tuotantoon haluan tutustua. Ehkäpä tänä vuonna saan tartuttua tohon Vuosisadan rakkaustarinaan.
Huttusen ja Pulkkisen kirjan haluan kyllä lukea! Varsinkin, kun viimein oon pystyny tarttumaan aiheeseen.
Saision Passion haluan myös lukea. Saisiolta en oo lukenu vielä mitään.
Nimeämistäsi olen lukenut vain Märta Tikkasen vaikuttavat runot. Jospa tänä vuonna ainakin Hast päätyisi vielä luureihini ja Raumakin kiinnostaa edelleen. Kyllähän tässä hyvän tovin vielä lukee viime vuonna ilmestyneitä, ja mulla on nytkin meneillään yksi 2021 ilmestynyt, joten...
Iida Rauman Hävitys täytyy kyllä lukea tänä vuonna. Varausjono on päätä huimaava, mutta eiköhän odotus palkita jossain vaiheessa.
Minullekin Kankimäen kirja on jäänyt mieleen. Samoin pidin hänen toisesta kirjastaan Yönaisia. Tosin molemmat aiheuttivat minulle pientä morkkista sen suhteen, etten ole saanut samalla tavalla aikaiseksi...
Luin Hararin kirjoja muutama vuosi sitten (tuota mainitsemaasi lukuunottamatta) - Hänellä on hyviä ajatuksia, mutta jotenkin hän siirtyi analyysistä paatokselliseen saarnaamiseen kirjasarjan edetessä. Ehkä pitäisi tuokin lukea, jos olisi taas erilainen.
Ihanaa kirjavuotta 2023!