Esseitä - Pölyn ylistys

 "Pölyn ylistyksessä olen kirjoittanut siitä, mikä on huonoa: tylsää, ja tavanomaista, noloa ja mautonta, epämiellyttävää, moraalitonta tai muuten kyseenalaista."

Silvia Hosseinin esikoisteos Esseitä - Pölyn ylistys (Gummerus 2019) on juuri sellainen kuin kirjailija sen sitaatissa kuvaa. Siinä sekoittuvat henkilökohtainen ja yleinen. Se on älykäs, muttei korkealentoisen älyllinen.

Ennen kaikkea toinen essee Vähän saa kuristaa vangitsi mielenkiintoni. Se lähtee liikkeelle väkivaltaista kuvitteellista moottoripyöräkerhoa käsittelevästä tv-sarjasta Sons of Anarchy. Ehkä essee resonoi sen takia, että olen aikoinaan ahminut sarjan yhdessä kesässä ja pitänyt siitä. Totta kuitenkin on, että sarja on jokseenkin banaali väkivallan kuvastoineen. Lopulta väkivallalla ja sen eroottisuudella on suurempi merkitys kuin varsinaisella seksillä, saatikka melko horjuvilla kunniakoodeilla. 

Hosseini käsittelee samassa esseessä yleisestikin seksin ja väkivallan liitosta, joka on oikeastaan aina aavistettavissa. Seksi on väistämättä eläimellistä ja se kytkeytyy aivoissa melko helposti väkivaltaan. Hosseini kertoo avoimesti pitävänsä rajusta seksistä, mutta sadomasokismin perinteistä kuvastoa ja toimintaa hän vierastaa. Esseessä on myös ainakin omaa huumorintajuani kutittanut kohta:

"Seksuaalisuuttani on nimittäin nähty myös osana "persialaisuuttani", ikään kuin makuuhuoneeni olisi jokin tuhannen ja yhden yön jännittävä budoaari. Lisäänny nyt näiden kanssa sitten."

Kiinnostavaa oli myös taidetta ja kirjallisuutta käsittelevä essee Pölyn ylistys. Kirjoittaja tunnustaa avomielisesti, ettei saa museokäynneistä ja visuaalisesta taiteesta oikein mitään irti. Sen sijaan kirjallisuus, huonoimmillaankin, tuottaa ajattelua. Hän myös myöntää elitisminsä:

"Toisinaan täytyn niin voimakkaasta sivistyksentunnosta, että melkein tukehdun omaan erinomaisuuteeni."

Esseissä oli miellyttävää juuri Hosseinin rehellisyys omissa puutteissaan ja vajavaisissa tavoissaan viettää vapaa-aikaa. Akateemisia tilaisuuksia hän välttää, koska pelkää olevansa tyhmä, mutta ennen kaikkea niiden tylsyyden vuoksi. On mukavampaa katsoa kotona jotain roskasarjaa ja syödä juustonaksuja.

Tein nyt vain kaksi nostoa, mutta ehkäpä niistä jo selviää esseiden tyyli ja ansiokkuus. Hosseinin ajatuksenjuoksua on helppo seurata ja kiistämättä hänen laaja sivistyneisyytensä tuntuu kohottavalta. Silloinkin kun ei itse varsinaisesti ymmärrä, mistä puhutaan.

Kommentit

Mai Laakso sanoi…
Tämä kirja on ollut lukulistallani jo pitkään. Kuulostaa hyvältä tunnustaa, että se arki ja löhöily kotona vie voiton tylsiltä tuntuvilta tilaisuuksilta. Minäkin yritän välttää niitä.
Takkutukka sanoi…
Kuulostaa antoisalta teokselta! Tilaisuudesta toiseen laukkaaminen kuulostaa nykyisin tosi vieraalta, kaikeksi onneksi voimme itse pitkälti valita, kuinka aikamme käytämme ja mihin mielenkiintomme suuntaamme tässä suuressa seikkailussa, jotka elämäksikin kutsutaan:)
Elegia sanoi…
Tämä on roikkunut lukulistallani siitä lähtien kun se joskus julkaistiin. Jospa tällä kertaa reissussa onnistaisi. Jos ei muuten, niin ehkä voisi ostaa omaksi. Esseet usein ovat sellaisia, joihin voi palata useamminkin.
Anki sanoi…
Mai: Olisipa kiva kuulla mitä tykkäät!

Takkutukka: Kyllä, oman ajan käyttöä kannattaa kyllä harkita. Oli kyllä antoisa teos!

Elegia: Ei huonompi idea ostaa, kyllä minusta nämä esseet kestävät monta kertaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI