Hävitys - Tapauskertomus

 "Mut jos mä esim kirjotan musaluokast mun kirjaan mun pitää koko aika varoo jotai ihme yksityisyydensuoja ja kunnianloukkausjuttui et ne ei vaa haastais mua oikeuteen mut mähä en voi haastaa niit oikeuteen siit et ne kutsus mua monta vuotta lehmäks ja rumaks ja huoraks ja uhkaili ja satutti, nehä o jotai lasten juttui, ei semmosist tarvii ketään oikeuteen haastaa, ei oikeus oo lapsii varten, oikeus on Anskuil."

Iida Rauman Hävitys - Tapauskertomus (Siltala 2022) on rankka. Se on kuvaus vallasta ja sen väärinkäytöstä, kouluväkivallasta ja psyyken murtumisesta. Kirjan päähenkilö on A. Kuvaavaa on, että hän ei saa edes koko nimeä, on vain A. Toinen henkilö on Ira, jonka ympärille A:n elämä kiertyy. A ja Ira, koulun hierarkian alimmat osaset.

Kirjasta tekee entistä hirveämmän se, että se perustuu Rauman omaan elämään, ainakin jossain määrin. Kirjan lopussa on kuvia, jotka hyytävät tarinan loputtua. En tiedä, ovatko ne aitoja, mutta voivat hyvinkin olla.

Tämä kirja ei ole sankaritarina eikä kasvukertomus. Se on nujertumisen liejua, somaattisia oireita, loputonta painajaista. Kun vain pääsisi pois, mutta koulu ei koskaan lopu.

Kiusaamisen pääarkkitehti on musiikkiluokan opettaja Ansku. Hän käyttää valtaansa häikäilemättömästi. Hänellä on omat suosikkinsa, jotka saavat tehdä mitä vaan. Kukaan ei missään vaiheessa puutu siihen, miten väkivaltaisesti Iraa ja A:ta kohdellaan. A joutuu pyytämään kiusaajiltaan anteeksi.

Rauma kuvaa musertavan tarkasti sitä tilannetta, jossa koulussa on kaikki pielessä. Vallanhimoinen opettaja, kaiken moraalin ylittävä kollegiaalisuus opettajien ja muiden aikuisten kesken. Oppilaat, jotka jaotellaan hyviin ja huonoihin. Kammottava ilmapiiri, jossa jokainen pyrkii miellyttämään arvaamatonta opettajaa jollain tavalla.

A ja Ira ovat eräänlaisia peilejä toisilleen. Ira on A:n pakkomielle ja lopulta he kohtaavat. Tunnelma Iran asunnossa on klaustrofobinen, Ira on selvästi mieleltään järkkynyt. Kaikki kiertyy ympäri, kaikki lieju ja pahuus nousevat pintaan.

Tämä kirja on arvokas työ. Se osoittaa terävästi sen, mitä koulun sisällä voi tapahtua. Rauma ilmeisesti kamppaili pitkään saadakseen kirjan kirjoitettua. Lopputulos on vastaansanomattoman hyvä.

Kommentit

Takkutukka sanoi…
Koulukiusaamisesta puhutaan - ja aiheesta - paljon, mutta yleensä oppilaiden kesken tapahtuvasta.
Tuo opettajien mielivalta on karua luettavaa vielä noinikin myöhäisiltä ajoilta.
Omina kouluaikana kauan sitten ennen viimeistä kolmea lukiovuotta löytyi mallia: purkumia hiuksiin hierova, karttakepillä sormille paikutteleva ja reksi, joka oli niin pelottava, että vastatessa unohtuivat sanatkin oma nimeä myöten... Mutta olivathan toki ne suosikitkin;)
Mai Laakso sanoi…
Olen harkinnut tämän kirjan lukemista. Siinä on todella haastava aihepiiri, sillä CP-vammainen poikani joutui myös opettajan kiusaamaksi. Kunnes puhuin opettajan kanssa. Poikani ei puhunut asiasta mitään, mutta onneksi hänen kaksosveljensä puhui minulle, joten otin heti yhteyttä opettajaan.
Marjatta Mentula sanoi…
Ravisteleva teos. Itsellä olisi myös paljon kertomista omilta kouluajoilta ja työvuosilta, sekä hyvää että pahaa.
Anki sanoi…
Kiitos kovasti kommenteista! Tämä teos on selvästi liikauttanut lukijoissa jotakin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI