tiistai 25. tammikuuta 2011

Kristina Carlson - Herra Darwinin puutarhuri

"Ryöstäisin mieluummin pankin kuin joutuisin lehteen vain sen ansiosta että työnsin käpäläni kolehtihaaviin"

Tämä kirja on kiertänyt blogeissa paljon, joten kaikki varmaan suurin piirtein tietävät, mistä on kyse. Kaikelta varalta kerrataan: Herra Darwinin puutarhuri Thomas Davies on ateisti 1870-luvun kentiläisessä pikku kylässä, ja arvata saattaa, miten uskovaiset kyläläiset häneen suhtautuvat. Herranpelko on syvässä, joten itse Darwinia ei uskalleta arvostella, mutta puutarhuri on eri juttu. Kyläläisten mielikuvitus laukkaa heidän uskoessaan, että mies aikoo lopulta tappaa itsensä ja lapsensa. Kylään myös saapuu outo herra, joka on aikoinaan ilmeisesti varastanut kolehtihaavista ja maannut varatun naisen kanssa. Naisen aviomies haluaa kostaa ja lietsoo miehet mukaansa pahoinpitelemään miehen.

Kirja on oikea äidinkielen opettajan painajainen; pisteiden puuttuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus eikä pilkkujakaan viljellä liikoja. Tästä huolimatta kirja on ihmeen helppolukuinen eivätkä omituiset lauseet töki. Kieli on elävää, sillä se on kyläläisten tajunnanvirtaa, ja sekavaahan meidän ajatuksenjuoksumme on. Kylän tapauskovaisuus tulee hyvin ilmi, mutta läheskään kaikki eivät ole "puhtaita" jumalopissaan. On epäilystä ja vanhoilliselta kannalta katsottuna suoranaista pilkkaa. Kirjasta löytyi myös näiltä osin yllättävää huumoria, vai mitä sanotte tästä?

          "Minä luulen, että Jumala häipyi aikapäiviä sitten, kun ihmiset alkoivat tapella hänen nimissään toisiaan vastaan. Hän jätti sotatantereen ihmisten käyttöön."
          "Kyllä me yhä tarvitsemme Jumalan varjelusta."
          "Ei käy, enkeleille tuli sulkasato."
           "Olkoon sulka tai pelkkä höyhen, minä tartun siihen."

Kyläläisten vaikutus toisiinsa on myös varsin hurjaa. Moni miehistä häpeää pahoinpitelyyn osallistumista, muttei uskalla jäädä poiskaan. Kylästä saakin varsin ahdistavan kuvan, jossa tosin on hullunkurisia piirteitä.

Ihan mukava pieni kirjanen. Ei elämää suurempi lukukokemus, ehkä hieman pettymys, sillä odotukset olivat aika korkealla, mutta olen kuitenkin iloinen, ettö luin tämän.

3 kommenttia:

Morre kirjoitti...

Kiitos bloggauksesta. Mun on pitänyt lukea tämä, mutta on vaan jäänyt... Niin paljon näitä "pitäisi lukea" -kirjoja!

almafiina kirjoitti...

Älä muuta sano, niitä riittää!

lumiomena kirjoitti...

Minä taas luulen, että tämä kirja on äidinkielen opettajan unelma: Kristina Carlson on Finlandia-ehdokkaanakin ollut ja siksi yleisesti hyväksi havaittu ja ope voisi sitten oppitunneillaan haastaa opiskelijat pohtimaan sitä, milloin voi taiteen ja "proosarunon" nimissä unohtaa pilkut. ;)

Minä kyllä pidin tästä kirjasta kovasti.