Ankin kirjablogi

Kyllä näkyy YO ja kaikenlaiset ahdistukset, masentelut ja itsetutkiskelut blogissakin. Vain yksi bloggaus! Suoraan sanoen en ole tainnut lukea Sudenveren lisäksi kuin yhden tietokirjan. YO-lukemiston lisäksi se johtuu triljoonasta kesken olevasta ja limittäin luettavasta kirjasta sekä lukulaiskuudesta. Joskus näinkin. Nyt tunnen mukavaa hurmosta, koska kokeet on tehty (perjantain isoa enkun sanaria lukuun ottamatta...) ja voin viimein keskittyä täysillä hetkisen juuri siihen lukemistoon, joka sattuu kiinnostamaan.     Luvun alla on useampiakin tietokirjoja eri tunteisiin liittyen, joita voisin ainakin hieman käsitellä täällä. Se on toisaalta pelottavaa, koska teksteistä tulee todennäköisesti erittäin henkilökohtaisia enkä ole aivan varma, haluanko ottaa sellaista askelta. Pidän blogiani kuitenkin julkisesti nimelläni ja kuvallani ja täällä käy todennäköisesti tuttuja. Miten paljon haluan esimerkiksi koulukaverieni tietävän minusta? Toisaalta paljastaminen saattaa vapauttaaki...

"Siiri hymyili arvoituksellisen tyytyväisenä. "Mikä on ihminen?" Suoristauduin tuohtuneena. Siiri jatkoi: "Jos joku sanoo olevansa ihminen, eikö hän silloin ole ihminen? Mikä muu hän olisi? Koirako?" "Ei sitä voi olla jotakin vain sanomalla olevansa jotakin..." "Millä muulla tavalla voi olla jotakin kuin sanomalla olevansa jotakin?" Siiri hymyili. "Minä olen biseksuaali ja minä olen pakana. Mitä sinä olet?"" Jenny Kangasvuon esikoinen Sudenverta (Teos 2012) on kirjasyksyni yllättäjä. En ollut aiemmin edes kuullut tällaisesta kirjasta ja otin sen uteliaana tutkittavaksi kirjaston uutuushyllystä. Olin aika skeptinen ihmissusi-teeman suhteen, mutta kun kirja oli aikuisten puolella, aloin lukea.      Onneksi luin! Sudenveri on erilainen ja raikas sukusaaga. Joukko ihmisiä on sekä susia että ihmisiä, ja he voivat muuttaa hahmoaan aina halutessaan. Heidän keskuuteensa syntyy kuitenkin säännöllisesti niitä, jotka ovat puol...