Ankin kirjablogi

  Kirjaimia -blogissa lanseerattiin vuosi sitten Sadan vuoden lukuhaaste. Tarkoitus oli lukea vuosikymmenien 1920-2020 väliltä aina yksi kirja yhdelle vuosikymmenelle. 1900-luvun alku ja 1910-luku olivat ekstraa. Otin haasteen vastaan, koska tulee luettua aika huonosti vanhoja kirjoja. En ole ihan tyytyväinen, koska neljä vuosikymmentä jäi puuttumaan. Toisaalta tuli luettua kirjat 50- ja 70-luvulle, mikä on hyvä tulos sinänsä.  Kiitos LauraKataroomalle haasteesta! 2020-luku Elly Griffiths - Lyhdynkantajat  (2020) 2010-luku: Elly Griffiths - Kivikehä (2019) 2000-luku Vigdís Grímsdóttir - Kun tähti putoaa (2003) 1990-luku Alexander McCall Smith - Naisten etsivätoimisto nro 1 (1998) 1980-luku Viivi Rajamäki - Puhu minulle hiljaisuudessa (1983) 1970-luku Matti Pulkkinen - Ja pesäpuu itki (1977) 1960-luku 1950-luku Ernest Hemingway - Vanhus ja meri (1952) 1940-luku 1930-luku L. M. Montgomery - Vanhan kartanon Pat (1933) 1920-luku Bonuksena voi lukea niin halutessaan: 1910-luku 1900-luku

 "Joka mies kävi pilkillä, etteivät toiset luulleet hänen eristäytyvän. Eristäytyminen oli oire, terveessä. Potilaat eristettiin. Hoitajalle oli pääasia ettei ollut hullu, eivätkä hullut käyneet pilkillä. Hoitajat eivät heitä sinne laskeneet, etteivät karkaisi. Siviiliin päässeet potilaat eivät käyneet pilkillä, koska joka lahdella kykki avannolla ainakin yksi hoitaja joka muisti heidän hulluutensa. Se saattoi silloin pamahtaa taas päälle, saattoi pettää pokka." Matti Pulkkisen esikoisromaani Ja pesäpuu itki (Gummerus 1986, alun perin 1977) sattui silmääni, kun Kirjaluotsi luki sen tammikuun klassikkohaasteeseen. Varsinkin tieto Pulkkisen nurmeslaisuudesta kiinnosti ja pyysin kirjan kirjaston varastosta. En ole aikoihin lukenut kummallisempaa teosta. Kirjassa on periaatteessa yksi päähenkilö Paavo, mutta ajan mittaan myös Timo tulee selvemmin esiin. Kumpikin on pienestä Koppelon kylästä kotoisin ja mieleltään nyrjähtänyt omalla tavallaan. Paavo pestautuu mielisairaalaan hoi

 "Sensei korosti, että taiteiden opiskelu laajasti oli tärkeää, koska vasta oman kokemuksen kautta tekstit alkavat avautua, ne syttyvät eloon ja saavat syvyyttä ja niihin tulee ymmärrystä, jota ei voi pelkästään kirjoja lukemalla saavuttaa. (...) Zeamin (1363-1443) sanoin "totuus ja se, miltä asiat näyttävät ulospäin, ovat kaksi eri asiaa". Taiteen kanssa tulee tulla yhdeksi, mutta kaikkien ei tarvitse tavoitella mestarin tasoa." Minna Eväsojan kirja Sensei - Oppilaana Kiotossa (Gummerus 2023) on kiehtova johdanto japanilaiseen korkeakulttuuriin. Eväsoja opiskeli aluksi teetaidetta Japanissa ja päätyi myöhemmin, vuosiksi 1994-1997, opiskelemaan Kiotoon arvostetun Sensein oppiin. Teeseremonioilla oli näissäkin opinnoissa iso rooli, mutta mukana oli perinteistä kukkien asettelua, klassisia tekstejä, klassista ja vähän moderniakin taidetta ja filosofiaa. Kirja on kuvaus näiden vuosien tapahtumista ja siitä, mitä tapahtui myöhemmin. Kirja, Sensei ja Minna Eväsoja itse