Ankin kirjablogi

Käännös: Mirka Ulanto. Story House Egmont 2023. Teki mieli pitkästä aikaa lukea vähän sarjakuvia ja vierailin kirjaston lastenosastolla. Jostain syystä Yoko Tsunot lasketaan lastensarjakuviksi, vaikka minusta niiden voimakas scifi-ulottuvuus sopii paremmin aikuisille. Ote tosin on varsin seikkailullinen, joten siitä syystä varmaankin albumit sijoitetaan kirjastossa lasten puolelle. Tapaamme taas vinealaiset, salaa maapallolla asuvan muualta tulleen kansan. Yoko rientää Polin ja Vicin kanssa hätiin, kun uutisissa kerrotaan öljynporauslautan ympäristöstä löytyneen salaperäistä ainetta. Yoko arvaa heti sen olevan vinealaisten, onhan hänellä itselläänkin vinealaisten pallo. Suuret seikkailut odottavat. Jos olisi lahjakas luonnontieteissä, osaisi varmaan jotenkin arvottaa Leloupin maailman yksityiskohtia. Kun en ole, niin tyydyn vain seuraamaan seikkailua. Varsinaisille scifi-intoilijoille näissä sarjakuvissa on kaikenlaista ajateltavaa, mutta lukeminen onnistuu kyllä myös toiminnasta viiht...

 Alkuperäisteos Anges et faucons (2019). Suomentanut: Mirka Ulanto. Egmont Kustannus 2020. Yoko Tsuno seikkailee jälleen! Mukanaan hänellä on taas Emilia ja menneisyydestä nykypäivään aiemmassa osassa kärrätty Bonnie. Lentotaito on kaikilla koetuksella, kun Yokoa pyydetään kuljettamaan muinainen egyptiläinen muumio kotipaikkaansa. Jännittävät seikkailut odottavat, ja menneisyydessäkin käväistään aikakoneella. Pidän näistä sarjakuvista, mutta jotenkin minulla on aina aivot koetuksella, että pysyn tapahtumista kärryillä. Leloup ei juuri harrasta suvantoja, vaan toimintaa on sivut täynnä. Näissä sarjakuvissa on aina myös jonkinlaista (poliittista) juonittelua, joka panee aivonystyrät koetukselle. Kuten ennenkin, nautin todella kauniista piirrosjäljestä. Tässä yksi ruutu maistiaisiksi. Oli mukavaa kohdata myös vanhat tutut Vic ja Pol ja tietysti Ruusu. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi pikkutyttö rahdattiin näin jännään seikkailuun mukaan, mutta ilmeisesti hänelle ei sitten löytynyt hoitop...

 Tällä kertaa Yoko ja ystävänsä Emilia matkustavat Venäjälle. Sieltä he lentävät Suomen ja Norjan kautta Skotlantiin. Tällä osalla ei ole mitään tekemistä edellisen kanssa, mutta näitä sarjakuvia onkin ilmeisesti suomennettu hassussa järjestyksessä. Skotlannissa Emilia saa haltuunsa kirjeen isoisotädiltään vuodelta 1935. Kirjeessä on erikoista se, että isoisotäti kiittää henkensä pelastamisesta Emiliaa ja testamenttaa hänelle mökkinsä. Mutta Emilia ei tietenkään ole vielä elännyt tuolloin! Käydessään katsomassa mökkiä Emilia ja Yoko joutuvat jälleen huimaan seikkailuun historian havistessa taustalla. Täytyy sanoa, että seikkailu oli jopa niinkin vauhdikas, etten oikein pysynyt kärryillä. Emilialla oli viljalti erilaisia sukulaisia ja salaperäisen ametistin vaiheet olivat moninaiset. En jaksanut lähteä lukemaan tarinaa uudelleen, joten nautin lähinnä kauniista kuvituksesta ja huimasta seikkailusta. Tarinassa näkyy historiaosuudessa hyvin ajan rasistisuus. Yokoa pidetään alempiarvois...

 Egmont Kustannus 2011. Alkuperäisteos: La Servante de Lucifer (2010). Suomentanut Anssi Rauhala. Yoko Tsuno on yksi niistä harvoista sarjakuvista, jotka olen elämässäni kelpuuttanut. Minulla on tosi korkeat vaatimukset sarjakuvien piirrostyylille, on ollut jo lapsesta saakka. Roger Leloupin piirrosjälki on todella kaunista ja tyydyttävää, joten ihastuin siihen jo lapsena. Yoko Tsuno on seikkaillut nyt jonkin verran blogeissa ja Instagramissa, ja kun satuin huomaamaan sarjakuvat lasten ja nuorten osastolla käydessäni, päätin tarttua lukemattomiin osiin. Ihmeellisen tarkasti muistin kansikuvista ne, jotka olen lapsena lukenut! Tunnistan kirjat muutenkin usein kansikuvista ja hämmennyn uusista painoksista sen takia. Yoko Tsuno on siitä harvinainen tyyppi, että hän on yksi niitä harvoja aasialaistaustaisia naishahmoja, joilla on toiminnallinen ote maailmaansa. Yoko ei ole hiljainen ja alistuva japanilaisneiti, vaan hyvin älykäs ja toimelias nainen. Välillä melkein liiankin täydellinen...

Nyt tapahtuu jotain historiallista: tuon blogiini ensimmäiset sarjakuvat! Sarjakuvien lukeminen on jäänyt pois lähes kokonaan, Ilta-Sanomien joitakin strippejä lukuun ottamatta. Pienempänä luin sarjakuvia paljon enemmän. Niihin lukeutuivat tietysti Aku Ankat , Tintti , Yoko Tsuno , W.I.T.C.H. ja satunnaisesti Asterix . Yoko Tsunon bongasin aikoinani kirjaston sarjakuvaosastolta ja pidin niistä kovasti.     Joku aika sitten kävin sarjakuvaosaston puolella, koska vieraskieliset nuorten romaanit ovat sen luona. Etsiessäni ruotsinkielistä luettavaa jäin selailemaan sarjakuvia ja huomasin kaksi lukematonta Yokoa. No, lukiessa tajusin, että jälkimmäisen, Ixon valon, olen lukenut jo, luultavasti sen ilmestymisvuonna 2008. Eipä tuo mitään, luin mielelläni uudelleen.      Yokoissa päähenkilö on loogisesti Yoko Tsuno , nuori japanilaisnainen, joka seikkailee kahden eurooppalaisen (?) ystävänsä, Vicin ja Polin kanssa. Vic lienee Yokolle vähän enemmänkin ku...