Ankin kirjablogi

  "Laskin, että minulla on kaksikymmentäkahdeksan vuotta elinaikaa, ja tuon loppuajan viettäisin omassa talossa kaupungin laitamilla heidän kanssaan. Vielä istuisin pihakeinussa elokuun hämärissä kenenkään siihen puuttumatta." Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie on tarina miehestä nimeltä Matti, joka haluaa perheensä takaisin. Keinoksi hän keksii omakotitalon hankinnan. Matti tekee käsirahan kokoamiseksi kaikkensa, ja vähitellen iso pyörä alkaa heittää pahasti. Tilanne kärjistyy oudoksi näytelmäksi Juoksuhaudantiellä vanhan sotaveteraanin rintamamiestalossa. Juoksuhaudantie on kahdenkin haasteen listalla ja nyt se on luettu. Kirja piti hyvin otteessaan alusta asti. Hotakainen kirjoittaa todella monen osapuolen näkökulmasta ja onnistuu siinä. Jokaisella taholla on oma äänensä, jonka voi päätellä ilman mainintaakin. Mattia käy väistämättä sääliksi, vaikka hän on itse soppansa keittänyt. Piintynyt toive ja halu saada vaimo ja tytär takaisin vie hänet hulluuden partaalle. Romaani ...

"Aito hullu on siinä hulluudessaan sisällä kuin helmi simpukassa." Juoni lyhyesti: Salme Malmikunnas tapaa kirjailijan. Hän ei ole koskaan pitänyt kirjailijoista, mutta kun tämä tarjoaa hänelle suurta rahasummaa, jotta hän antaisi elämänsä kirjailijan kirjaa varten, Salme suostuukin. Mutta mikä onkaan totta ja mikä valhetta? Ensimmäinen hotakaiseni on luettu! Tai siis jos laveasti ajatellaan, olen minä joskus pienenä lukenut Satukirjan. Mutta joka tapauksessa kannattaa lukea! Ymmärrän hyvin, miksi niin monet pitävät Hotakaisen tyylistä. Hänellä on todella nasevia ajatuksia teksteissään. Mutta huumoria? No toki sitäkin löytyy, mutta... Kyllä tämä minusta ainakin lopussa oli traaginen eikä koominen. Loppu oli aika karmea itse asiassa.   Luvut olivat mukavan lyhyitä ja selkeitä. Salmen postikortit kevensivät tarinaa mukavasti. Saan harmaita hiuksia pitkistä luvuista!   Salme oli lempihahmoni ehdottomasti. Hotakainen on kyllä melkoinen taituri, kun tavoittaa niin mone...