Ankin kirjablogi

"Nipistelin häntä joka puolelta ja yhä vain kovemmin. Aina kun häneen sattui, minä riemuitsin. Kipu osoitti, että aivot olivat messissä eikä häntä tarvitsisi lykkiä rullatuolissa pyhän Pietarin eteen. Muussa tapauksessa olin kyllä valmis murskaamaan hänen kallonsa. Rakastin häntä sen verran paljon."  Anna Gavaldan romaani Lempi ei ole leikin asia (Gummerus 2014, suomentanut Lotta Toivanen) valikoitui lukemistooni ennen kaikkea siksi, että sen nimessä on kieltosana. Tarvitsen sellaista kirjaa vuoden 2019 Helmet-haasteeseen ja toisekseen Gavalda oli jo tuttu ja varsin mainioksi havaittu kirjailija. Nimi on kirjan kannen kanssa todella hämäävä, sillä se kuulostaa imelältä rakkausromaanilta, josta ei ole lainkaan kyse. No, rakkaudesta kyllä, mutta päähenkilö Billien hahmo poistaa imelyyden mahdollisuudenkin. Billie on nuori elämän päähänpotkima nainen ja Franck elämän päähänpotkima mies. He ovat hyvät ystävät ja pahassa pulassa. He ovat joutuneet jonkinlaisessa puistossa onnetto...

"He olivat liki kolmekymmentä vuotta riemastuttaneet elämääni. Mitä minusta tulisi ilman heitä? Ja milloin elämä vihdoin meidät erottaisi?      Sillä niin se on. Aika erottaa ne, jotka rakastavat toisiaan, eikä mikään ole pysyvää." Anna Gavaldan pienoisromaani Karkumatka (Gummerus 2010, suomentanut Lotta Toivanen) kertoo kahden siskon ja kahden veljen konkkaronkasta. Kolme heistä on automatkalla sukulaisen häihin ja mukanaan heillä on veljen nariseva ja mariseva puoliso Carine. Kirjan minäkertojana toimii sisko Garance, joka kuten sisarusparven muutkin tyypit on päälle kolmenkymmenen. Kun Carine on saatu perille, kolmikko päättää vielä kerran vähän repäistä ja tehdä karkumatkan häähumusta toisen veljen työpaikalle. Vielä kerran he neljä yhdessä tekemässä todennäköisesti jotain typerää. Mutta milloin elämä muuttuu niin, ettei tällainen sekoilu enää yksinkertaisesti ole mahdollista? Aikuistumisesta toki on kyse ja Gavalda osaa olla sekä kepeä että syvällinen, minkä koin jo...

"Ei se ole uskomatonta. Se on päinvastoin hyvin tavanomaista. Erittäin tavanomaista. Puhun siitä nyt, koska puhun sinulle, koska olemme täällä, tässä huoneessa, tässä talossa, koska on yö ja koska Adrien on saanut sinut kärsimään. Koska hänen valintansa saa minut epätoivoiseksi ja toisaalta helpottuneeksi. Koska en halua nähdä sinua onnettomana, olen aiheuttant itsekin tarpeeksi kärsimystä... Ja koska minusta on parempi että kärsit paljon nyt kuin että kärsisit vähän koko elämäsi ajan." Alkuperäisteos Je l'aimais (2002). Suomentaja Titia Schuurman. Gummerus 2010. Viiniä keittiössä tarkastelee miniän ja appiukon välistä ihmissuhdetta Ranskassa. Chloé on joutunut miehensä jättämäksi ja elämä lasten kanssa on enemmän ja vähemmän sekaisin. Pierre on vaitelias mies, joka kuskaa poikansa vaimon ja lapset kotiin. Lasten mentyä nukkumaan minian ja appiukon välille viriää lämmin keskusteluyhteys. Tässäpä ihastuttava pienoisromaani! Se on tulvillaan ranskalaista kepeyttä, kuten ta...