Ankin kirjablogi

 "Vielä ope lohtua valaa "Voithan murista vaikka salaa. Turha tontun roolia on surra, vaikka et siinä saa ketään purra. Dracula olisi aivan liian raju, rehtorilta lähtisi kiukusta taju." Siihen on Kaapon pakko tyytyä, vaikka into alkaakin hyytyä." Juha-Pekka Koskisen kirjoittama ja Miranda Koskisen kuvittama lasten kuvakauhukirja Kauhea Gabriel Hullo (Karisto 2011) kertoo kouluikäisestä Gabrielista, joka ikävöi merillä kulkevaa isäänsä. Gabrielilla on vilkas mielikuvitus, jota hän ryydittää kauhukirjoilla. Kirjassa seikkailevatkin kaikenlaiset kummajaiset, muttei huumoriakaan ole unohdettu. Luin kirjan, koska kirjaston työntekijä erityisesti suositteli sitä minulle etsiessäni lastenrunokirjaa. Päädyin siinä Helmetin haastekohdassa eri teokseen, mutta tämä kauhukirja kiinnosti muuten vain. Muutama päivä myöhemmin tajusin, että tällä kirjallahan saan haasteesta myös kirjaston työntekijä suosittelee -kohdan täyteen! Kirja on varmasti mieleinen lapsille, joita kauhu ki...

 "Älä tänä iltana ystäväni istu portailla katselemassa tähtiä, ne ovat kuin runoilijat: loistavat vasta kuoltuansa. (AC, Kutsu) "Kuink pitk voi kevät olla, kuin pitk mun miäleni, ko olet meril ja meri o loppumaton sinivalkoraitane matruusinpaitane hia, mitä silmilläni silitän?" (HL, Ja ko se viästi sult vihroviimei tul) Heli Laaksonen on tehnyt melkoisen kulttuuriteon! Hän innostui latvialaisen Alexandrs Caksin runoudesta ja päätti innokkaasti lähteä kääntämään niitä, siitäkin huolimatta ettei hän osannut kieltä virtuoosimaisesti. Samalla alkoi syntyä vastausrunoja omalla murteella ja poikkeuksellinen runokirja sai muotonsa. Kansiliepeessä on vieläpä valokuvia Laaksosen maalauksista, joita myös syntyi prosessin aikana. On siis ihanaa sanoa, että kokoelma on hyvä. Kuten Laaksonen, myös minä ihastuin Caksin (jossa C:n päällä pitäisi olla hattu, mutta jota en osaa näppäimistöllä tehdä...) runouteen. Hänen runoutensa on kaunista, vaikka siinä onkin myös rujoja tai ainakin ...

 "Kuuli tuon Katerman nainen halki harvan sintsin seinän, kiirehti tupahan tuosta: >>Joudu jo Oterma, juokse, pursi aaltoja ajavi, veli viepi veljen vaimon!<<" Eino Leino kirjoitti suurteoksensa Helkavirsiä (Otava 2003, kuvittanut Kuutti Lavonen) alun perin kahdessa osassa, ensimmäisen vuonna 1903 ja toisen vuonna 1916. Helkavirsiä on kalevalamitassa kirjoitettu runokokoelma. Ajattelin alun perin, että tätä kokoelmaa olisi työlästä lukea, mutta ei ollenkaan. Runoja ei tarvitse periaatteessa hirveästi tulkita, sillä kyse on kertomarunoudesta. Jokainen runo on jonkin hahmon tarina. Mukana on neitoja ja urhoja ja peräti Jumalan poika. Oli mielenkiintoista, miten Leino on sekoittanut samoihin taruihin vanhoja jumalia ja kristinuskon Jumalan sekä Jeesuksen, jota useimmiten kutsutaan Kiesukseksi. Runot sijoittuvat Suomeen, osa tarkemmin Lappiin ja Karjalaan. Ilomantsi on saanut oman runonsa Mantsi, jossa mainitaan historian havinasta Simo Hurtta. Sivumennen mainittako...

 "Tuli kaunein kaikista enkeleistä minun lohduttajakseni päälle maan. Nyt vast' olen ihminen: mulle hänen kauttaan kaikki annetaan. Hänen luokseen lentävät laulut kuin pienet linnut riemuiten. Hänen ruumiinsa on kuin sielu ja sielunsa taivaan kaltainen, Kuin unista suloisista hän on astunut aineen maailmaan. Hänen hentoa olkaansa vasten pään painan nyyhkivän, autuaan." WSOY 1977 Hyvää runon ja suven sekä Eino Leinon päivää! Pitkästä aikaa on tullut luettua runoja. Kailaan runot ovat varsin traagisia ja synkkiä, mutta juuri siksi niistä pidinkin. Toistuvia teemoja ovat kuolema, kadotus ja Saatana. Runoilla on varsin uskonnollinen kehikko.  Nautin Kailaan vanhanaikaisesta kielestä kovasti. Useimmat runot ovat loppusoinnullisia, mutta löytyy muutamia vapaamittaisiakin. Suosittelen tätä kokoelmaa, jos tekin olette vasta tutustumassa Kailaan runouteen. Siinä on hyvä läpileikkaus hänen lyriikastaan.

  "CHATTERTONILLE Oi Chatterton! Kohtalois koito niin!              Laps rakas murheen - sa poika kurjuuden!              Pian kalvo kuolon peitti silmäis sen, sun josta Neros väikkyi, vei sanat korkeisiin. Niin joutuin äänes, ylväs, uhmaelva,                muminaan suli kuolon - nopsaan oil                yö aamus kintereillä. Sut kuoloon, voi! se vei kuin kukkaisen vie tuuli tuiveltava. Vaan mennytt tuo: oot käynyt tähtein luo            sa taivain korkeimpain, ja planeetoill sa sulost laula: on hymnis turvass tuo             pääl pelkoin, korskeuden alhon siell. Ja täällä hyvät solvata ei suo               nimeäs tahratonta, sen kastaa kyynelill." Suomentaja Leevi Lehto. Esipuhe ja alaviitteet Erkka Filander. Kannen suunnittelu Olli-Pekk...

"Kun nainen jäi yksin hän jätti jäähyväiset ajalle, siivosi hitaan perusteellisesti huoneensa joka avautui takapihan aurinkoon ja laskeutui verkkaan vuoteelle. Aurinko paistoi sisään ikkunasta ja lämmitti hänen sängynpäätyään, ja jalkoja. Oli kuin olisi kävellyt ummissa silmin ja silti tiennyt minne tie vei ja kuka toivottaisi tervetulleeksi." Alkuperäisteos Diktamina. Suomentaja Pentti Saaritsa. Otava 2004. Bo Carpelanilta olen tähän mennessä lukenut vain kaksi romaania, jotka molemmat jättivät minut hämmenyksiin. Ensinäkelmältä helppoja virkkeitä, jotka kuitenkin jäivät minulta enimmäkseen ymmärtämättä. Nyt päätin tarttua Carpelanin runoihin. Jossain määrin kävi sama kuin hänen kirjojensa kanssa. Kaikkiin runoihin en millään päässyt sisään enkä oikein tiedä miksi. Jotain kummaa ja salaperäistä Carpelanissa on! Kuitenkin joukossa oli tällaisia säkeitä: "Nyt asettuu pimenevä elämä levolle/ ja uneksii lasinkirkkaita unia/ kuoleman läheisyydestä." "Etsin sinua mu...

"Struktur Kroppen är den starka vaktport, som till slut dödar oss. Själen vet allt, men den är fri; den säger ingenting. Därutöver finns det ett rum, en ö i den skränande operan. Där leder mig den blinde i mörkret. Den stumme tystar där mitt lösa prat, skälvande av förkunnelse. Analfabeten gör där av sina tigande djur dikt efter dikt." Jär av Gösta Ågren är en diktsamling som har vunnit Finlandia-priset. Dikter handlar om livet och döden och allt däremellan.  Jag tyckte om samlingen men då och då måste jag använda en ordbok. Dock var de mesta dikterna ganska lätta att läsa: man måste inte kunna svenska perfekt för att förstå. Teman var tunga men dikterna lätta.  Och samma på finska: tykkäsin kokoelmasta. Näköjään Helvi Hämäläisen Sukupolveni unta ei olekaan ainoa Finlandia-palkittu runokokoelma, kuten luulin.

"Elämän maailma on avoin kulkea minulla on oikeus erehtyä ja olla oikeassa kaiken aikaa." Kai Niemisen runokokoelma Kiireettä (Tammi, 1977) on hurmaava ja ajattelemaan paneva pieni kirjanen. Se on jaettu viiteen osaan ja suurin osa runoista on varsin pitkiä. Muutamat olivat siinä rajalla, että ne olivat enemmänkin proosaa eivätkä lyriikkaa.       Nieminen kirjoittaa kokoelmassaan pääasiassa luonnosta ja ihmisen suhteesta siihen. Luonnosta jo osin vieraantuneen ihmisen näkökulma tulee esiin Metsässä -runossa, jossa tämä henkilö kuitenkin löytää juurensa uudelleen. Toinenkin puoli tuodaan esille hieman humoristisesti runossa Sateella katuun piirtyy , jossa luonnon ystävä tuntee olonsa vieraaksi maitokaupassa: "--Mitä kieltä ne puhuvat täällä, vierasta kieltä, rahan ja kiireen kieltä, en ymmärrä sanaakaan."      Pelkästään luonnosta ei tässä kokoelmassa ole kuitenkaan kyse. Nieminen kirjoittaa herkästi ja kauniisti myös rakkaudesta, tos...