Vihkilumen talo
"Minne pisarat katoavat? Sadevesi ottaa kiviltä nimet en tahdo muistaa kuinka aamulla nousta sängystä." Silja Kejosen runoteos Vihkilumen talo (Otava 2017) on viehättävä. Sen tyyli muistuttaa vähän Kristiina Wallinia, mutta on kuitenkin omaääninen. Runonpuhuja vaikuttaa olevan jotenkin irti ajasta ja eksyksissä. Lauseet katkeilevat, kaipuu on läsnä. Välillä runoissa vilahtaa kuollut äiti. Välillä runonpuhuja puhuttelee sinua, tulkitsin että kyseessä on rakastettu. Kaunis teos! Tosin en osaa sanoa, jääkö se miten hyvin mieleen, mutta kannatti kyllä lukea. "Missä paikannimet tuottavat näin paljon usvaa nainen haluaa matkustaa kukkaan puhkeavien kanssa."