Sirkka Turkka - Tule takaisin, pikku Sheba
"Ja minä tahdon, että sinä lopultakin vavahdat, kun sateesta märkä järvi nostaa siivilleen kesän, sen joutsenet. Kun ne vielä hetken viipyvät puiston puiden yllä, kaiken rakastetun kullan yllä. Kun niiden väri on jo valkoisempi lunta, valkoisempi eron väriä." Sirkka Turkan Finlandia-palkittu runoteos Tule takaisin, pikku Sheba on tulvillaan kaipausta ja surua. Runon puhuja kaipaa Shebaa kerta kerran jälkeen ja luonto limittyy tuohon kaipaukseen, erityisesti syksy: "Erossa sinusta. Syksy on erossa sinusta./ Sen kultaiset viljapellot." Välillä runot terävöityvät suorastaan inhorealistiksiksi ilmaisussaan, kuten tässä runossa: "Syksy, vanha ajomies, kusemassa/ vasten tuulta/ ja muutama onnellinen, johon/ hänen pärskeensä osuvat/...