Ankin kirjablogi

 "Hän oli luvannut itselleen, ettei olisi yksi niistä naisista. Malte ei saisi ikinä tilaisuutta tappaa häntä. Kukaan mies ei saisi. Mutta hän tarvitsi apua." Alkuperäisteos Gå i fängelse; Kvinnor utan nåd . Kirjailijan nimen typogafia: Scandinavian Design Group. Kannen kuva: Kemter/Getty Images. Kannen muu suunnittelu: Planeta Arte & Diseno. Suomentanut Aleksi Milonoff. Otava 2021. Camilla Läckberg on tehnyt nyt uudenlaista uraa tunnelmallisen Fjällbacka-sarjan jälkeen. En ole lukenut näistä uusista romaaneista muita kuin nyt tämän Naiset vailla armoa. Kirjassa on kaksi tarinaa. Ensimmäisessä on kolme naista, jotka elävät tavalla tai toisella miestensä armoilla. Ingrid on jäänyt kotirouvaksi, jotta mies Tommy voi tehdä päätoimittajan uraa. Selviää, että Tommy pettää häntä nuoren naisen kanssa. Toisaalla venäläinen Victoria on kokonaan miehensä Malten armoilla. Tehtävänä on ottaa suihin ja hoitaa huusholli. Birgitta taas on alistettu opettaja, jonka mies hakkaa häntä. Lop...

"Hän muisti hämärästi, että häntä oli pelottanut alussa. Enää hän ei pelännyt. Ei, koska äiti tuoksui niin hyvältä ja tuntui niin pehmeältä ja äidin ääni nousi ja laski niin rytmikkäästi. Koska hän tiesi että äiti suojeli häntä. Koska hän tiesi olevansa pahanilmanlintu." Camilla Läckbergin neljäs romaani Pahanilmanlintu ( Olycksfågeln , suomentanut Outi Menna , Schildts 2009) on taattua läckbergiläistä laatua. Tiedossa on synkkiä murhia ja roppakaupalla melkoisia käänteitä, ennen kuin syyllinen on selvillä. Murhatutkimuksen rinnalla poliiseilla on tietysti omankin elämän murheita kannettavana.       Pitkästä aikaa luin kirjan, joka todella imaisi mukaansa! En malttanut kirjastossa mieltäni, kun huomasin että Läckbergiltä oli niin monta kirjaa paikalla. Valitettavasti juuri kolmososaa, Kivenhakkaajaa , ei ollut, mutta otinpa sitten tämän nelosen. Lukeminen piti aloittaa tietysti jo kirjastossa ja luinkin päälle tunnissa melkein sata sivua! Melkoinen imu oli loppupuole...

"Hän kyykistyi, nojasi poskeaan kylpyammeen reunaa vasten ja katseli siskon epätoivoista kamppailua. Siskon ei olisi pitänyt yrittää viedä häneltä hänen kaunista äitiään. Sisko ansaitsi kuolla. Se ei ollut hänen syytään." Camilla Läckbergin uusin dekkari Merenneito ( Sjöjungrun , Gummerus 2011, suomentanut Outi Menna ) on tiivistunnelmainen ja karmiva tarina sairastuneesta ja haavoittuneesta psyykestä ja vakavien traumojen julmista seurauksista. Fjällbackassa tapahtuu taas, kun kuukauden kadonneena ollut mies löytyy jäätyneenä ja suosittua kirjailijaa uhkaillaan. Käynnistyy aina vain kiihtyvämpi ja julmempi tapahtumasarja, jossa niin syylliset kuin viattomatkin saavat kärsiä.        Viimeinkin sain tämän kirjan käsiini! Olen halunnut lukea tämän teoksen heti sen ilmestymisestä lähtien ja lopulta sain sen kirjastosta lainaan. Odotukset olivat korkealla, mutten joutunut pettymään. Tarina imaisi tehokkaasti mukaansa, kuten dekkarin kuuluukin ja jännitin k...