Ankin kirjablogi

 "Isä Camillo oli niitä miehiä, joiden suu ei jää tuppeen. Kerran kylässä oli sattunut ikävä tappelunnujakka, jossa oli heilunut mukana jopa vanhoja tilanomistajia ja tyttöjäkin. Messua toimittaessaan isä Camillo oli sävyisästi alkanut tavanomaisen saarnan, mutta kun hän sitten äkkiä huomasi juuri eturivissä erään noista säädyttömistä pukareista, hänen sisunsa kuohahti, ja puheensa keskeyttäen hän heitti verhon ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen päähän, ettei tämä kuulisi, pani nyrkkiin puristetut kätensä puuskaan ja lopetti saarnan omalla tavallaan. Ja niin jylisevänä lähti ääni tuon suurikasvuisen miehen suusta ja niin perin pohjin hän suolasi heitä sanoillaan, että pienen kirkon katto tärisi." Giovanni Guareschin klassikkoteos Isä Camillon kylä (alun perin ilmestynyt 1948, Suuri Suomalainen Kirjakerho 1972, lyhentäen suomentanut Helka Hiisku) on hauska ja paikoitellen jopa hulvaton satiiri. Kirjan keskiössä on perinteisyyttä edustava isä Camillo ja hänen vastaparinaan p...

Tämän kirjan bongasin Sallan blogista. Kirjan takakansi mainostaa tätä satiirina ja sitä se varmaan onkin. Itse kyllä ymmärrän satiirin olevan edes jollain lailla hauskaa, mutta minua tämä vain suretti. Tässä siis sukupuolten vallanjako on käänteinen, miehet eli männät ovat alistettuja ja naiset eli emännät vallassa. Tunnistin niin hyvin niitä ilmiöitä mitä kirjassa esiintyi! Rankinta oli lukea päähenkilö Leenatanin (mäntä) joukkoraiskauksesta. Päällepäätteeksi Leenatanin äiti vielä syyllistää tämän tapahtuneesta, koska "mitä muuta voi odottaa kun kuljeksii yksinään pimeässä". Kaikki oksettavat tekosyyt etuoikeuksiin. Oli myös kamalaa lukea Leenatanin häpeästä omaa vartaloaan kohtaan. Mutta sitten alkaa mennä paremmin. Leenatan kokoaa ystäviensä kanssa maskulistien joukon (=feministit), joka alkaa vaatia oikeuksia männille. Ja tässäkin kirjassa taas homoja! Minulla on jonkilainen homotutka kirjojen suhteen näköjään. :D Suosittelen ehdottomasti! Ei hauskaa luettavaa (vä...

Tulipa tuossa viime viikolla lukaistua loppuun tämä kohukirja. Nyt ajatukset ovat - toivottavasti - vähän ehtineet muhia ja tulee järkevää tekstiä. Eli kyse on siis poliittisesta satiirista, jossa Matti Vanhanen (naamioituna Pekka Lahnasen nimen taakse) pyörii sirkuksen keskuksessa. Keski-ikäinen, pitkä ja suht. huonon itsetunnon omaava naurettava mies, jota alkaa n. puolivälin jälkeen käydä sääliksi. Media on armoton, samoin ihmiset. Niin. Tässä oli hetkensä, hyviä huomioita mediasta ja Suomesta, hauskaakin tekstiä, mutta. Ei ole kovin hyvän kirjan merkki, jos koko ajan selaa paljonko on vielä luettavaa ja jättää koko opuksen lukemisen suht myöhään (kyseessä on siis lainastokirja). Tämä ei ihan auennut niin kuin oli varmaan tarkoitus. Siellä oli sellaisia surullisia ihmiskohtaloita, joiden oli varmaan tarkoitus olla hauskaksi väännettyjä, mutta surullisina minä ne vain näin (esimerkkinä Kirsikka Tannerin häiriköivä mies, samoin Lahnasen kellarin nainen). Loppupuolella oli kivaa ir...