Ankin kirjablogi

  "Olen valinnut tähän kirjaan melko monenlaisia tapauksia: osa tapauksista on saanut niin paljon näkyvyyttä mediassa, että ne saattavat olla tuttuja sellaisillekin, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita rikostapauksista. Muutama tarina taas on vuosien saatossa, tai vihjeiden ja johtolankojen vähyydestä johtuen, jäänyt unohduksiin ja piiloon suurelta yleisöltä. Halusin koota kirjaan keskenään erilaisia tapauksia, ja siksi mukana on sekä selvittämättömiä että selvitettyjä rikoksia." Tilda Laaksonen pitää netissä ilmeisen suosittua podcastia, mutta on myös viime vuosina kirjoittanut rikoskirjoja. Olen lukenut kaksi ensimmäistä osaa, ja ne löytyvät täältä ja täältä . Kolmas osa on jäänyt näköjään huomaamatta, mutta aion lukea senkin joskus. Jäljillä 4 - Karmivia tositarinoita rikosten maailmasta (Otava 2025) kertoo selkeästi ja liiallisilla yksityiskohdilla mässäilemättä seitsemän ulkomaille sijoittuvaa rikostapausta. Tapaukset BTK-tappaja ja John Wayne Gacy ovat vuosikymme...

 "On turha sanoa, että ihmisten pitäisi tyytyä rauhaan; heillä täytyy olla toimintaa ja elleivät he sitä saa he tekevät sitä itse. Miljoonat ovat tuomitut vielä hiljaisempaan elämään kuin minä ja miljoonat kapinoivat osaansa vastaan. Kukaan ei tiedä miten moni kapina - poliittisia lukuunottamatta - kuohuttaa sitä elämää, joka täyttää maapallon. Naisten oletetaan yleensä olevan hyvin rauhallisia, mutta naiset tuntevat aivan samoin kuin miehet, he tarvitsevat harjoitusmahdollisuuksia kyvyilleen ja liikkuma-alaa ponnisteluilleen aivan yhtä paljon kuin heidän veljensä; he kärsivät liian ankarista rajoituksista, liian ehdottomasta pysähtyneisyydestä aivan yhtälailla kuin miehet niistä kärsivät sanoessaan, että naisten olisi rajoituttava leipomaan piirakoita, valmistamaan vanukkaita, kutomaan sukkia, soittamaan pianoa ja kirjailemaan laukkuja. On ajattelematonta tuomita heitä tai nauraa heille, jos he yrittävät tehdä enemmän tai oppia enemmän kuin tavanomaisesti katsotaan heidän sukupuo...

 "Ne, jotka jatkavat sukuaan, jättävät geenejään jälkeläisilleen, mutta sen lisäksi ihmiskunnan jatkumoon kuuluvat myös tarinat, tiedot ja taidot, moraalikäsitykset, ajatukset ja tunteet. Kaikilla ei ole verisukulaisia, mutta luultavasti ei ole ketään, jolla ei olisi menneessä eikä tulevassa yhtään hengenheimolaista.      Siksi jokaisesta kerran eläneestä voi herätä jotakin henkiin, ja se voi tapahtua aina uudestaan ja uudestaan. Tuo jokin syntyy ihmisen ja hänen aikalaistensa jättämistä jäljistä, ovat ne sitten kirjoituksia, kuvia tai jotakin muuta, mikä sisältää kappaleen yksilön historiaa ja koskettaa myöhemmin tulevia. Sitä me tarvitsemme - kosketusta, yhteyden tunnetta, jotakin mihin samaistua. Sen myötä elämme - myötäelämme - monta elämää, monessa ajassa ja paikassa, ja sen myötä jo kauan sitten eläneet elävät meissä." Aura Koiviston tietoteos Mies ja merilehmä - Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka (Into 2019) kertoo elämäkertamaisesti 1700...

 " >> Tässä vaunussa ei ole muita matkustajia kuin tohtori Constantine ja minä. Bukarestista tulleessa vaunussa on vain eräs vanha herra, jonka toinen jalka on halvaantunut. Junailija tuntee hänet hyvin. Bukarestin vaunun takana ovat päivävaunut, mutta niitä ei tarvitse ottaa lukuun, sillä ne lukittiin eilen illalla heti päivällisen jälkeen. Istanbul-Calais-vaunun edessä on vain ravintolavaunu. >>       >> Sitten näyttää siltä >> , Poirot tuumi harvakseen, >> että murhaajan täytyy olla Istanbul-Calais-vaunussa. >> Hän kääntyi tohtorin puoleen. >> Siihen kai viittasitte, vai mitä? >>       Kreikkalainen nyökkäsi.       >> Puoli tuntia jälkeen keskiyön ajoimme lumikinokseen. Kukaan ei ole sen jälkeen voinut poistua junasta. >>       >> Murhaaja on junassa - keskuudessamme >> , lausui herra Bouc juhlallisesti." On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen ...

 "Niinpä hyvä oli usein pahasta ja paha hyvästä, kun käyttäytymismallit joutuivat vastakkain. Kotona Suomessa minun oli yhä vaikeampi kertoa Andalusiasta, sillä sitä mukaa kuin kasvoin uusiin kuvioihin ja valitsin uuden ajattelutavan, tulin yhä epävarmemmaksi siitä, miten kertomaani suhtauduttaisiin. Andalusiassa ja pohjoisessa syntymämaassani saattoivat ihailtavan ihmisen tunnusmerkit olla täysin vastakkaiset. Sitä kutsutaan kulttuurien yhteentörmäykseksi ja se voi käydä kohtalokkaaksi sellaiselle jolla ei ole siitä aavistustakaan. Myös hyvyydellä on omat lakinsa, eikä töppäilijää tervehditä kättentaputuksin." Vivi-Ann Sjögrenin teos Andalusian karkea suola (Schildts Kustannus 2004/2001, suomentanut Raija Jänicke) on eräänlainen muistelma, jonka keskiössä on 1900-luvun Espanjan värikäs ruokakulttuuri. Suomenruotsalainen Vivi-Ann Sjögren löysi 60-luvulla nuorena espanjalaisen miehen Pacon ja muutti tämän kanssa Andalusiaan. Tosiasiassa pariskunta käytännössä eli vapaata noma...

"Hänen päänsä räsähti jotain kovaa vasten. Hänen suunsa täyttyi verestä. Hänen näkönsä sumeni. Hän yritti kierähtää ympäri mutta pääsi vain puoliväliin. Hänen hiuksensa olivat kiinni jossain. Niitä vedettiin ja kiskottiin. Hän nosti kättään päänsä taakse ja odotti jostain syystä löytävänsä sieltä äitinsä hainhammasklipsin. Sen sijaan hän tunsi puuta, sitten terästä, kun miehen kasvot tulivat hänen eteensä, ja hän tajusi, että hänen kallonsa sisällä oleva esine oli vasara." Karin Slaughterin teoksessa Vaikeneva vaimo (HarperCollins 2020, suomentanut Päivi Paju) Willin ja Saran parisuhde etenee, mutta eteen on tullut karikko. Will on puolihuolimattomasti kosinut ja maininnut kosinnassa Saran äidin mieltymyksen kirkkohäihin, mikä on jäädyttänyt välit etäisiksi. Työelämän puolella alkaa painostava aika, kun sarjamurhaajana pidetty vankilaan tuomittu mies Nesbitt ei välttämättä olekaan rikossarjalle oikea tekijä. Amandan tiimin pitäisi selvittää viikossa, mitä oikein Grant County...

 "Ensimmäisten Suurteos-kokoelmien jälkeen tuntui melko selvältä, ettei kahta voinut olla ilman kolmatta. Suurteoksia on alusta alkaen ollut leikkimielinen suurellinen projekti, sen kertoo varmasti jo sarjan nimi, jossa on häivähdys ironiaa, häivähdys vilpittömyyttä. Joka tapauksessa ajattelen, että matkan varrella projektista on kehkeytynyt jotakin paljon isompaa kuin aluksi osasimme aavistaa. En tarkoita mitään sellaista mahtipontista, joka viittaa maineeseen ja kunniaan, tarkoitan sitä, että olen sarjan myötä löytänyt uusia kirjoja, tavannut kirjailijoita ja saanut ihastella heidän tapaansa lukea ja kirjoittaa." Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittama Suurteoksia III (Tammi 2025) jatkaa edellisistä osista tutulla linjalla. Joukko suomalaisia tai ainakin Suomeen kotiutuneita kirjailijoita kirjoittaa teoksista, jotka ovat tehneet heihin vaikutuksen. Kaikkia kirjailijoita en edes tunnistanut. Ehkä nimenomaan tästä syystä tämä kolmas osa ei tuntunut niin hohdokkaalta kuin ...

 Tänä vuonna kirjabloggaajien perinteikästä klassikkohaastetta emännöi Oksan hyllyltä -blogi. Bannerin on tehnyt Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Itse tartuin tänä vuonna klassikkoon, joka minun on ollut tarkoitus lukea jo ajat sitten. Jane Austenin lukuisia filmatisointejakin saanut Ylpeys ja ennakkoluulo avaa näkymän noin kaksi sataa vuotta taaksepäin Iso-Britannian sääty-yhteiskuntaan, jossa naisen tärkein tehtävä oli saada aviomies. Kirjan keskiössä on dynamiikaltaan jokseenkin vinksahtanut Bennettin perhe. Rouva Bennet on typeryyden ja turhamaisuuden perikuva ja erityisesti nuori tytär Lydia on samaa maata äitinsä kanssa. Isä selviytyy lähinnä pakenemalla perhevelvollisuuksiaan ja naisten lörpötystä kirjastoonsa ja tukeutumalla ainoaan fiksuun perheenjäseneensä, toiseksi vanhimpaan tyttäreensä Elizabethiin. Esikoistytär Jane on kaunis ja ihastuttava, mutta naiiviudessaan melkeinpä enemmän tyhmä kuin fiksu. Kaksi herrasmiestä seurueineen astuu perheen vanhimpien tyttärien ja hei...

 "Oli sumuinen päivä, illasta alkaen luvattu tihkua. Puutarhan perällä lauloi varhainen rastas. Käsiäni venytellen käärin hihat ja avasin tietokoneellani uuden, tyhjän tiedoston. Ranteitani pyöritellen laskin käteni hitaasti näppäimistölle. Ne tärisivät vähän. Ikkunan takana tuuli huokaisi pehmeästi ja silitti takapihan puita. Painoin ensin vasemman nimettömän alas, sitten oikean etusormen, ja sitten aloin kirjoittaa." Maaretta Tukiainen on kirjoittava puutarhaihminen, kunnes talvisessa jumpassa alaselässä pamahtaa. Kipu vaikeuttaa työnteon ja vie mielen matalaksi. Hiljalleen lupaus tulevasta keväästä alkaa itää ja varovainen toivo siitä, että selkä sietää edes vähän puutarhatöitä. Tukiainen alkaa syventyä puutarhan parantavaan maailmaan ja kirjoittaa itseään ulos sumusta. Kasvun tarina (Tuuma 2024) on tämän matkan lopputulos.  Joskus kirjat tulevat vastaan todellakin oikealla hetkellä. Päätyessäni sairauslomalle olin juuri jonkin tällaisen tarpeessa. Tukiaisen kirja ei lopu...

 "Keskustelu on kiivas. Päätöstä ei synny, ja John Grönvall hänkin on kohottanut kiväärinsä ja antanut haulien lävistää  metson sydämen. Hän on kiivennyt kuuseen ja tyhjentänyt hippiäisen pesän, mutta hänen motiivinsa ovat puhtaat. Hän on surmannut linnun ja kerännyt munan tieteellisestä mielenkiinnosta, taiteellisesta kunnianhimosta, hänen sydämessään ei ole kuin rakkautta lintuja kohtaan. Kaikki ne siivekkäille omistetut, loputtomat tunnit - onko mahdollista, että ne olisivat rakkauden pukuun piilotettua pahuutta, että hän olisi vahingoittanut sitä, minkä haluaa pelastaa? John ei osaa rauhoittua vuoteelleen, vaan lähtee sinne, missä hänen mielensä lepää." Iida Turpeisen supersuosittu Elolliset (S&S 2023) kertoo tieteilijä Stelleristä, stellerinmerilehmästä ja ihmisten toiminnasta kaikkia elollisia kohtaan. Kirjan alkupuoliskolla Steller lähtee tutkimusretkelle itäisen Venäjän rannikolle, ja tutkimusretkikunta päätyy haaksirikkoutumaan kettuja ja saukkoja kuhisevalle sa...

 "Ei-mitään-pahaa Ei-mitään pahaa Sormuksen viimeisen pyöräytyksen kohdalla Enni kuuli, kuinka äiti puhui puhelimeen iloisella äänellä. Aurinko kirkastui, kipeä paine ylävatsalla hölleni, hengitys laajeni kiristyneistä hartioista taas keuhkojen pohjaan asti." Anu Holopaisen nuortenromaani Filigraanityttö (Karisto 2021) kertoo nuoresta Ennistä, jolla on pakko-oireinen häiriö. Enni ei tajua olevansa sairas, vaan kutsuu sairauttaan nimellä Varoittaja. Ennin mieli tuottaa kaikenlaisia pelkoja, jotka hän uskoo torjuvansa pyöräyttämällä filigraanisormustaan tietyn verran tiettyyn suuntaan.  Onpa hyvä, että tästä mielenterveysongelmasta on kirjoitettu kirja. Ahdistuneisuus on nuorilla erittäin yleistä, ja joillain se näyttäytyy pakko-oireisuutena. Enni tulee tavallisesta, rakastavasta perheestä. Hänellä vain on herkkä mieli. Nimenomaan tytön tavallisuus on hyvä valinta, sillä mielenterveysongelmat voivat koskea ketä tahansa meistä. Pieni, intensiivinen kirja sairaudesta ja siihen h...

 "Portti avautui, ja pihaan syöksyi Hryhorivna. Hänen salaatinvihreä aamutakkinsa oli liimautunut ylhäältä häneen kiinni, sillä hän oli hikoillut, ja se liehui alhaalta, sillä hän juoksenteli ja kurkki joka paikkaan: "Vladik! Vladik! Paikka! Paikka!" Paikka tuli venäjäksi. Vladik oli vanha ja kotoisin Dniprosta, eivätkä koiranomistajat sen pentuaikana aavistaneet, että koulutetut koirat voisivat ymmärtää ukrainaa. Oli jotenkin surkuhupaisaa, että Hryhorivna puhui ihmisten kanssa ukrainaa, mutta kuolaavan koiransa kanssa vaihtoi heti venäjään: Maahan!" Jevhenija Kuznjetsovan uutuuskirjassa Tikapuut (Aula & Co 2024, suomentanut Eero Balk) suvussaan oudokkina elänyt Tolik on juuri ostanut ison talon Aurinkorannikolta. Hän aikoo elää rauhassa ilman rasittavia ihmissuhteita, mutta saman tien syttyy Ukrainan sota. Niinpä joukko perhettä ja sukulaisia eläimineen saapuu karavaanina Tolikin kotiin ja asettuu meluisasti taloksi. Vaikka taustalla on koko ajan sodan traged...

 "Syntini juoksevat filminauhana silmieni editse. Katsoin salaa Sabrina, teininoita -sarjaa, näin unta maailmallisesta pojasta ja kirjoitin jokseenkin arveluttavia merkintöjä naapuripulpetissa istuvan tytön Ystäväni-kirjaan. Varastelin maahan tippuneita syntymäpäivämakeisia ja imeskelin niitä posket lommolla, kun kukaan ei ollut näkemässä. Olin luisumassa väärille teille." Camilla Nissisen esikoiskirja Meitä vastaan rikkoneet (Tammi 2023) kertoo Siljasta, joka on jehovan todistaja. Siljan tarina kerrotaan lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Hänellä on hyvin ankara äiti, lellitty isoveli ja lempeä isä. Uskonto rajoittaa elämää voimakkaasti ja ristiriita on repivä, kun Silja käy tavallista peruskoulua muiden lasten kanssa. Esimerkiksi syntymäpäivät kuuluvat kiellettyjen asioiden listalle. Maailmallisia ihmisiä ei saisi juuri kaveripiirissä olla, mutta ihana Aapo puolustaa Siljaa kun muut välillä kiusaavat. Kronologisesti eteenpäin etenevää kerrontaa täydentävät kohtaukset Siljas...

 >>Sehän on tosi kaukana. Miten lapsi tänne saakka päätyi? Karmivaa, prinsessani, todella karmivaa. Perun kaikki aikani. Asia on jo päätetty. Miten muka voin leikata kenenkään hiuksia tämän jälkeen?>>      >>Napakin oli ommeltu kiinni.>>      >>Keneltä, siltä pojalta vai?>>      >>Niin. Ja korvat kuulemma revittiin irti.>> Mariana Enriquez on Latinalaisessa Amerikassa tunnettu ja palkittu kauhua ja realismia sekoittava kirjailija. Novellikokoelma Mitä liekit meiltä veivät (WSOY 2021, suomentanut Sari Selander) tarjoaa erilaisia kauhutyylejä ja esittelee samalla Buenos Airesin karua elämää. Täytyy sanoa, etten oikein vakuuttunut tästä kokoelmasta. Kirjailija on tosiaan kiitettävästi ottanut käyttöön monenlaista kulmaa kauhugenressä ja sinänsä argentiinalaisen todellisuuden sekoittaminen näihin elementteihin on kiitettävää. Kuitenkin lähes kaikki novellit loppuivat mielestäni jotenkin aivan ...

 "Hiukan jo pelottaa, miten jaksan seuraavat kolme viikkoa. Koska lukiotamme vuosi vuodelta kasvatetaan suuremmaksi, kokelaamme eivät enää mahdu yhteen saliin, ja siksi tänä vuonna kirjoitetaan kymmenessä eri tilassa. Voit kuvitella, kuinka monta valvovaa opettajaa sellainen määrä vaatii! Itse pääsen vähällä osittaisen hoitovapaani tähden, ja omien viikkotuntieni päälle teen tätä pakollista ylityötä vain 15 tuntia, mutta muilla opettajilla on paljon enemmän valvontavuoroja. Yöt sitten suunnitellaan oppitunteja ja korjataan kokeilaiden tekstejä. Sinähän kirjoitit viimeksi kutsumusammatista. Nyt sitä kutsumusta tarvitaan, sillä kukaan ei ryhtyisi tällaiseen vapaaehtoisesti." Minna Rytisalo ja Tommi Kinnunen ovat paitsi Suomessa isoja kirjailijanimiä, myös opettajia. Kirjeenvaihtokirjassaan Huokauksia luokasta (WSOY 2023) he puivat oman työuupumuksensa juurisyitä, suomalaisen lukion rakenteellisia ongelmia, valtavaa aukkoa valtiollisten koulutustavoitteiden ja todellisuuden väl...

 "Ruth on liian tyrmistynyt vastatakseen mitään. Edelleen hymy huulillaan Leo jatkaa: "Minulla ei ole mitään salattavaa. Sen voit kertoa komisario Nelsonille. Ja ylikonstaapeli Fullerille samoin. Kiinnostava nainen. Mutta koska vaivauduit tänne saakka ja laskeuduit maan kohtuunkin, voin antaa sinulle vinkin. Huomaa myös sisko." "Kenen sisko?" "Sen saat päätellä itse", Leo sanoo. "Sisters are doing it for themselves." Hän nauraa jälleen, nyt mainiolle sitaatilleen." Elly Griffithsin suosittu Ruth Galloway -sarja on tullut päätökseensä osassa Viimeinen leposija (Tammi 2024, suomennos Anna Kangasmaa). Nelsonin tiimille tulee tutkittavaksi epäilty henkirikos vuosituhannen alusta, kun vanhasta kahvilatilasta löytyy  naisen luuranko. Luuranko tunnistetaan pian Emilyksi, jolla oli epäilyttävän kiinteä suhde yliopisto-opettajaansa. Cathbad on myös tuntenut Emilyn. Hän myös sairasti edellisessä osassa rajun koronan, josta säteilee vaikutuksia ...

 "Ulkona metsän päällä pilvet kehrää ukkosta, vaikka on kevät. Sarvijumala kuiskii käsittämättömiä asioita, se etsii jotakin mun sisältä. Tän täytyy olla unta, mä ajattelen, ja ajatus tuntuu huudolta. Mutta haituvat... nehän onkin mun unia, mun ajatuksia sarvijumalan käsissä. Se tutkii niitä yksi kerrallaan ja nostaa sitten kouransa siihen, missä peurankallokasvojen suu olisi. Luisevat leuat loksahtaa auki. Se nuolee unen sormistaan pitkällä, taipuisalla kädellä." Magdalena Hain nuortenkauhukirja Sarvijumala (Otava 2023) voitti Finlandian. Se kertoo 16-vuotiaasta Laurista, joka joutuu perheensä kanssa rajuun auto-onnettomuuteen ja alkaa sen myötä nähdä kuolleita. Äiti menehtyy ja isä on koomassa. Elämä tädin perheessä maalla tuo välillä uutta ajateltavaa, kun kylältä löytyy 18-vuotias Vilja-Maaria. Mutta ei kai niin vanha tyttö jaksa katsella amispoikaa? Entä miksi Lauri näkee Vilja-Maariasta unia, joissa seksi sekoittuu verenvuodatukseen? Sarvijumala on kelpo moderni nuort...

 "Puhtaat sivut, joita sisarentyttäreni näytti minulle tietokoneensa tahrattomalla ruudulla, täyttyisivät pian nimistä ja yksityiskohtaisista kuvauksista, jotka tekisivät väkivallasta todellisen. Hän rakentaisi tietokannan, josta tulisi ruumiinosien, kidutusten, aseiden ja haavojen kaatopaikka. Ja jonakin päivänä hän kuulisi äänettömät parkaisut. Hän kuvittelisi uhrien kasvot kulkiessaan väkijoukossa." Kirsin kirjanurkka on jälleen järjestänyt dekkariviikon ja osallistun siihen tällä postauksella. Suomen dekkariseura ry on yhteistyötahona mukana. Tohtori Kay Scarpetta seikkailee suurissa kuvioissa Patricia Cornwellin kirjassa Ruumistarha (Suuri Suomalainen Kirjakerho 1996, suomentanut Erkki Jukarainen). Hän avustaa FBI:tä Quanticossa ja myös hänen sisarentyttärensä on päässyt sinne harjoitteluun. Lucy ymmärtää tietokoneista kaiken ja on mukana kunnianhimoisessa tietokantaprojektissa. Scarpetta matkustaa yhdessä aiemmista osista tuttujen Ben Wesleyn ja Pete Marinon kanssa pi...

 "Helposti kuvittelisi, että jugoslavialaiset olisivat olleet iloisia päästessään vihdoin eroon diktaattorista, joka Tito eittämättä oli. Mutta he eivät olleet. Kun hän lopulta kuoli, ihmiset olivat yllättyneitä ja järkyttyneitä. Muistan, että Titon kuoleman jälkeen miehet ja naiset itkivät kaduilla päiväkausia vaellellen päämäärättömästi kuin eksyneet lapset. Hänen kuolemansa oli suuronnettomuus, kuin maanjäristys tai tulva. Maassa vallitsi tunne hirvittävästä menetyksestä, pelko siitä, mitä tapahtuisi, epätoivon ilmapiiri...       Slobodan Miloševićin oli helppo tyydyttää tuo emotionaalinen nälkä. Ihmiset hakivat jotakuta, joka huolehtisi heistä. Orvoksi joutunut kansakunta tarvitsi uuden isän. Kun kommunismi kymmenen vuotta myöhemmin kaatui, ihmiset olivat entistä eksyneempiä, turvattomampia ja kauhistuneempia, miltei kuin nuoria, joiden oli pakko alkaa suoriutua omillaan. Lisäksi poliittiselle johtajuudelle ei ollut muuta mallia kuin Titon autoritaarinen mal...

 "Julia vei käden suulleen pohtien, miltä tuntuisi, jos hänen suunsa äkkiä tukittaisiin. Hän kuljetti sormiaan huulillaan, kunnes kosketus keveni. Ja yhtäkkiä hikinen, ilkeä mies poistui hänen mielestään ja hän ajatteli vain Robinia. Miehen pehmeitä huulia omiaan vasten. Miehen posken yllättävän karheaa pintaa hänen niskassaan. Miehen suuria käsiä, jotka olivat kovin hellät hänen rinnoillaan, ja niiden aiheuttamia tunteita, sillä Robin osasi koskettaa häntä juuri oikealla tavalla." Karin Slaughterin teos Kultakutri, sinisilmä (HarperCollins 2016, suomentanut Anna Pertola, e-kirjana Storytelista) on jossain pitkän novellin ja pienoisromaanin välimaastossa. Koska sivuja on kuitenkin reilu 100, luokittelen sen pienoisromaaniksi. Kirja on koko ajan ollut saatavilla vain e-kirjana, joten nyt otettuani yhden kuukauden Storytelia aivan toisen kirjan vuoksi päätin lukea viimein myös tämän pienoisromaanin. Kyseessä on esiosa, eräänlainen preludi Kaunokaiset -trillerille. Olen lukenut...