Ankin kirjablogi

 "Vielä ope lohtua valaa "Voithan murista vaikka salaa. Turha tontun roolia on surra, vaikka et siinä saa ketään purra. Dracula olisi aivan liian raju, rehtorilta lähtisi kiukusta taju." Siihen on Kaapon pakko tyytyä, vaikka into alkaakin hyytyä." Juha-Pekka Koskisen kirjoittama ja Miranda Koskisen kuvittama lasten kuvakauhukirja Kauhea Gabriel Hullo (Karisto 2011) kertoo kouluikäisestä Gabrielista, joka ikävöi merillä kulkevaa isäänsä. Gabrielilla on vilkas mielikuvitus, jota hän ryydittää kauhukirjoilla. Kirjassa seikkailevatkin kaikenlaiset kummajaiset, muttei huumoriakaan ole unohdettu. Luin kirjan, koska kirjaston työntekijä erityisesti suositteli sitä minulle etsiessäni lastenrunokirjaa. Päädyin siinä Helmetin haastekohdassa eri teokseen, mutta tämä kauhukirja kiinnosti muuten vain. Muutama päivä myöhemmin tajusin, että tällä kirjallahan saan haasteesta myös kirjaston työntekijä suosittelee -kohdan täyteen! Kirja on varmasti mieleinen lapsille, joita kauhu ki...

" HEIKEGANI, SAMURAJKRABBAN Heikeopsis japonica I havets salar stiger den stora vågen. Krabborna har fest." Laura Ruohosen kirjoittama ja Erika Kallasmaan kuvittama lastenrunokirja Zoologipoesi - Smådjur i toner (Förlaget 2020) on alun perin suomenkielinen teos. Sen on kääntänyt ruotsiksi Annika Sandelin. Kirja on musiikkipohjainen eli muusikko Petri Kumela keksi aikoinaan pyytää säveltäjäystäviään tekemään pieniä kappaleita eläimistä, jotka ovat kissaa pienempiä. Tämän idean pohjalta kirja syntyi. Kirjan sisäkannessa on QR-koodi, josta pääsee Otavan sivuille kuuntelemaan kaikki kappaleet. Tämän kirjan lukeminen oli täsmäteko Helmet-haasteeseen, jossa on tänä vuonna kohta lastenrunokirja. Pyysin kirjastoni lastenosastolta suosituksia ja päädyin sitten tähän teokseen. Jostain syystä ruotsinkielinen versio oli suomenkielisten kirjojen joukossa, mutta eipä se minua haitannut. Samalla tuli pitkästä aikaa luettua ruotsiksi miellyttävän helpolla tasolla. Jos siis haluat verestää o...

 Liv Strömquist käsittelee uusimmassa sarjakuvateoksessaan Peilisalissa (Sammakko 2023, suomentanut Helena Kulmala) kauneutta ja sitä, miksi siihen suhtaudutaan niin pakkomielteisesti. Tarina alkaa Kylie Jenneristä, jota palvotaan - varsinkin naisten taholta. Mukana on tuttuun tapaan erilaisia ajatuksia filosofeilta ja tutkijoilta ja näkökulmaa historiaan. Mielenkiintoista oli lukea filosofi René Girardin teoriasta mimeettisestä halusta. Ajatus perustuu käsitykselle, jonka mukaan ihmiset haluavat sitä mitä muutkin haluavat. Ihmisen "oma" halu siis korruptoituu aina ja kun joku korkean statuksen ihminen alkaa käyttää tiettyä vaatetta ja asustetta, myös muut alkavat käyttää niitä. Girardin mukaan kauneudessa on kyse kilpailusta, jossa aina joku Toinen on kauniimpi ja joka pitäisi voittaa.  Kauneus vaikuttaa varsinkin meidän yhteiskunnassamme voimakkaasti pariutumiseen. Strömquist toteaa, ettei nykyisiä suhteita pidä yhdessä oikeastaan muu kuin puolison seksuaalinen haluttavuus...

Tulipa taas luettua sarjakuvaa välillä. Liv Strömquistiä löytyi kirjastosta tällä kertaa alkukielellä ruotsiksi ja nappasin mukaani albumin Einsteins nya fru (Galago 2018). Taiteilija löylyttää monesta pienestä tarinasta koostuvassa albumissaan yhteiskuntaa ja erinäisiä superstatuksen saaneita miehiä.  Yksi mainioimmista tarinoista oli kirjan aloittava "Historiens mest provocerande pojkvänner", jossa sijalta seitsemän sijalle yksi listataan kamalia julkkiksia hienossa gaalassa. Mukana on muun muassa Karl Marx ja Einstein. Nerouden viitta ei tarkoita todellakaan sitä, että ihminen olisi puolisolleen kovinkaan suuri unelmamies. Myös pieni iloittelu "Barn är konservativ höger" ("Lapset ovat oikeistokonservatiiveja") nauratti minua. Joku saattaisi tietysti mielensäkin pahoittaa kun lapset esitetään tässä valossa, mutta minusta sarjis oli hulvaton ja osui maaliinsa. Lapsi tosiaan kilpailee uskossaan ydinperheeseen oikeistokonservatiivin kanssa. Joukossa on myö...

 " - Musta tulee maailman paras ponityttö. Elinan kuiskauksen kuullessaan Sinttu liikuttaa söpöjä korviaan hitaasti edestakaisin." Lin Hallbergin kirjoittama ja Margareta Nordqvistin kuvittama ensimmäinen Sinttu-kirja on Maailman ihanin Sinttu (Tammi 2011, suomentanut Marvi Jalo). Kirjassa ekaluokkalainen Elina pääsee pitkän jonotuksen jälkeen ponitallille. Siellä on maailman söpöin poni Sinttu. Tallin omistaja Inka evästää tyttöjä ratsastuksen ja ponien saloissa. Mutta entäs sitten, kun Sinttu sairastuu? Luin kirjan vuoden 2019 Helmet-haastetta silmällä pitäen. Yhteen kohtaan tarvitaan alle 18-vuotiaan suosittelema kirja. Pyysin tähän ja pariin muuhun kohtaan apua haasteen omasta Facebook-ryhmästä. Jonkun tyttö suositteli innokkaasti ihan kaikkia Sinttu-kirjoja ja otinkin sitten tämän ensimmäisen osan kirjastosta mukaani.  Vaikka en koskaan lukenut Sinttu-kirjoja lapsena, koin tiettyä nostalgiaa kirjan parissa. Minulla kuten monella muullakin tytöllä oli jossain vaiheessa a...

Välillä on mukavaa keventää sarjakuvilla. Löydän paremmin niitä lastenosastolta kuin aikuisten puolelta, ja muumit hyppäsivät mukaani. Tove Janssonin Muumit - Sarjakuvaklassikot I (WSOY 2008, käännös Anita Salmivuori 1990, tekstaus Erkki Kukkonen 1990, jälkisanat Sirke Happonen 2008) sisältää neljä tarinaa: Muumipeikko, Muumiperhe, Muumiperhe Rivieralla ja Yksinäinen saari.  Nipsu on vieläkin ärsyttävämpi ahnuri kuin tunnetussa TV-sarjassa. Sen sijaan Niiskuneiti on siedettävämpi. Muumipeikko kärsii liiasta kiltteydestä varsinkin ensimmäisessä sarjakuvatarinassa. Muumien maailma ei ole näissä tarinoissa vielä aivan hioutunut, sillä esimerkiksi Nuuskamuikkunen on selvästi uusi tuttavuus kaikille. Muumipeikko on myös jossain välissä kadonnut vanhemmiltaan ja löytää heidät sitten kakkostarinassa.  Huumori on tosi miellyttävää ja lämmintä. Toki varsinkin Muumipappa on ajalleen ollut aika boheemi tyyppi, mutta nykypäivän menossa silti varsin kunnollinen. Niin ikään TV-sarjasta tut...

"Siivoamattomat roskat, sanomalehtien sivut ja lasten hiukset pöllysivät villisti siipien ilmavirrasta. Rosvo käveli hitaasti kohti kasvihuoneen ovea. Penni tiesi, että sieltä pystyisi pakenemaan parvekkeen kautta ulos. Hänen teki mieli huutaa, sillä hänen ärhäkkä äänensä herättäisi varmasti koko talon, mutta häntä pelotti." Cristal Snow'n kirjoittama ja Kati Vuorenton kuvittama kolmas kirja Pennistä on nimeltään Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus (Tammi 2022). Penni on keijutyttö varsin idyllisessä yhteisössä, mutta kyllä sielläkin tapahtuu. Pelottava siipipeikko varastaa Pennin kotoa kaikki siivet, äidiltä ihan selästä! Eivätkä ne jää ainoiksi varkauksiksi. Rouva poliisipäällikkö Sinikello valtuuttaa Pennin ystävineen tutkimaan osaltaan asiaa. Luvassa on huima seikkailu ja isojen pelkojen kohtaamista. Olipas ihastuttava lastenkirja! Snow kirjoittaa viehättävästi ja Vuorenton kuvitus sopii siihen kuin nakutettuna. Pelkojen kohtaaminen on tärkeä aihe kaikenikäisi...

Lämpimästi tervetuloa vuoden 2022 kirjabloggaajien joulukalenterin pariin! Tästä kalenterin ensimmäisestä luukusta löydätte koonnin kaikista luukuista. Kalenterin logokuvat on tehnyt Yöpöydän kirjat -blogin Niina T. Kuva: Niina T. 1. Ankin kirjablogi 2. Kirjasähkökäyrä 3. Kirjailuja 4. Amman lukuhetki 5. Ankin kirjablogi 6. Tuijata   7. Ankin kirjablogi 8. Mrs Karlsson lukee 9. Matkalla Mikä-Mikä-Maahan  10. Hemulin kirjahylly 11. Yöpöydän kirjat 12. Kulttuuri kukoistaa 13. Kirsin Book Club 14. Jotakin syötäväksi kelvotonta   15. Tuulevin lukublogi 16. Kirjaluotsi 17. Kirjaimia 18. Kirjapöllön huhuiluja 19. Kartanon kruunaamaton lukija   20. Kirjakaapin kummitus 21. Yöpöydän kirjat 22. Kirjarouvan elämää 23. Matkalla Mikä-Mikä-Maahan   24. Oksan hyllyltä Kuva: Niina T. Tässä luukussa esittelen teille muutaman lastenjoulukirjan. Joukossa on kaksi muutakin kuin suomea sisältävää teosta, sillä mihinpä kieltenopettaja karvoistaan pääsisi.  Sven Nordqvist - Jou...

'"Kirjaseikkailu on taito kuljeksia kirjojen sisällä, ja vain harvat lukijat pystyvät siihen", vaari alkoi selittää. "Voisi sanoa, että me kirjamatkaajat osaamme lukea tekstin hieman tarkemmin kuin ihmiset yleensä."' Anna Jamesin lastenkirja Tilly & kirjamatkaajat (HarperCollins 2021, suomentanut Marja Helanen, kuvittanut Paola Escobar) on yhtä kirjallisuuden ja mielikuvituksen juhlaa! Tillyn äiti on poissa ja isovanhemmat ovat kasvattaneet tyttöä. Isovanhemmilla on kirjakauppa ja yhtäkkiä siellä ovatkin Liisa Ihmemaasta ja L. M. Montgomeryn Anna Shirley. Pian oikea seikkailu alkaa, kun Tilly päätyy ystävänsä Oskarin kanssa tarinaan mukaan. Mutta mitä kirjamatkustaminen oikein merkitsee? Kuka on ilkeän oloinen Enoch Chalk, joka väijyy siellä sun täällä? Mitä äidille oikeasti tapahtui? Aivan ihastuttava kirja! Sen voi lukea ilman muuta tuntematta kirjamatkoissa käytettyjä klassikkoja, mutta enemmän saa toki irti, jos tuntee Liisan ja Annan sekä muiden ha...

  Liv Strömquist on esiintynyt blogissani jo aiemmin . Hänellä on sarjakuvissaan vahvan feministinen ja humoristinen ote.  Tässä astrologiaa käsitelleessä teoksessa Liv Strömquists astrologi (Norstedts 2022) feminismi on enemmän ehkä rivien väleissä tai aihevalinnoissa. Strömquist esittelee kaikki horoskooppimerkit ja tuo niiden mukana esille erikoisia tunnettuja henkilöitä. Ote on ironinen. Sinänsä aihe ei hirveästi puhutellut minua. Ainahan tämän sarjakuvatekijän teokset mielellään lukee, mutta horoskoopit eivät kuulu kiinnostuksenkohteisiini. Sen sijaan otin teoksen oppimiskokemuksena, sillä luin sen tosiaan ruotsiksi. Albumi on niin tuore, että se tuskin on vielä ehtinyt ilmestyäkään suomeksi. Aika monta sanaa piti varsinkin alussa katsoa sanakirjasta, mutta eipä se mitään. Siten sitä oppii. Useimmat horoskooppimerkit olivat toki ihan pääteltävissä suomeksi. Tiesittekö, että vesimies on ruotsiksi vattumannen? :D Hauska sana. Sinänsä melkoista stereotyypeillä revittelyä t...

Liv Strömquist on tunnettu räväkkyydestään ja huumoristaan. Niitä ei tästäkään sarjakuvasta Kielletty hedelmä (Sammakko 2016, suomentanut Helena Kulmala) puutu. Strömquist käsittelee sarjakuvassaan naisen sukupuolielimiä ja niihin liittyviä asioita. Käsitellyiksi tulevat muun muassa aihepiiristä aivan liian kiinnostuneet miehet, sukupuolidikotomia ja kuukautiset. Strömquist kuljettaa näyttämölle monenlaista ukkoa, joilla on ollut mielipiteitä naisista ja heidän elimistään. Tuttuja olivat esimerkiksi Augustinus ja Freud. Miehet lähinnä päättivät keskenään, että nainen on yhtä aikaa sekä ilman seksuaalisuutta että viettelevä portto. Ikävä kyllä näillä äijillä oli aikanaan paljon vaikutusvaltaa. Kun 1800-luvulla uskonnon merkitys väheni, naisen ala-arvoisuutta oli vaikea enää perustella Jumalan tahdolla. Tilalle tuli pseudotiede, joka ylikorosti miehen ja naisen välisiä eroja kaikin tavoin. Tarpeetonta varmaan mainitakaan, että miestä pidettiin järkevänä ja johtamaan kykenevänä, naista e...

 "Minua opetettiin laskemaan kaloreita, vetämään rajoja ja sanomaan "ei" ruoalle nuorena tyttönä, ennen kuin opin, että on tärkeää vetää rajoja ja sanoa "ei" muille ihmisille. Mitä luulet, mitä se opetti minulle siitä, millaista on olla nainen tässä maailmassa?" Florence Givenin kirja Olen upea, mutta en sinun mieliksesi (Atena 2020, suomentanut Suvi Kauppila) on raivokas pamfletti, joka koskee nykyistä feminismin uutta aaltoa. Given kertoo omasta kasvustaan ihmiseksi, joka ottaa vastuun ja piirtää rajat muille. Samalla hän käsittelee kulttuurissa esiintyviä epäkohtia. Givenin tyyli on välillä karkea, mutta hänellä on todella pointtia. Kirja sai minut todella ajattelemaan, vaikkei se toki ole ensimmäinen feministinen teos, jonka olen lukenut. Yksi päällimmäisistä ymmärtämisistäni oli se, miten tiukasti kauneus on rajattu. Se on lähtökohtaisesti valkoista ja eurosentristä ja vamman puutetta. Tuo jälkimmäinen asia todella iski tajuntaani. Ei riitä, että vam...

Tuossa aiemmin bloggasin tämän kirjan jatko-osasta Taltuta klassikko! goes länsimainen kirjallisuus . Esikoisteos Taltuta klassikko! (Tammi 2019) on kielenkäytöltään vähän kesympi, mutta erittäin viihdyttävä kokonaisuus. Että minä rakastan tutustumista klassikkokirjallisuuteen! Niistä on löytynyt monia helmiä, kuten täällä aiemmin hehkuttamani Herman Hesse. Tässä teoksessa kuitenkin keskitytään nyt kotimaisiin klassikoihin. Kirja lähestyy hyvin lempeästi nuorten mahdollista rimakauhua klassikkojen edessä. Se suosittaa muun muassa lukupiiriä, jolloin kirjat avautuvat paremmin ja lukemisesta tulee viihdyttävämpää. Klassikkojen esittelyssä on loistavia houkutteluja niiden lukemiseksi, kuten huomaamme esimerkiksi Sudenmorsiamen kohdalla: "Kyllästyttääkö sinua arkinen kirjallisuus, jossa käytetään neljäsataa sivua siihen, että päähenkilö muuraa kasaan uunin? Kaipaako arkielämäsi kauhun väristyksiä, ripauksen yliluonnollisuutta ja hyppysellisen magiaa? Diggaatko Twilightia ja Harry Pot...

 "Pensaikon alapuolella avautui rinne, etelänpuoleinen ja aurinkoinen. Kesäaikaan linnut löysivät rinteestä villejä mansikoita, ja esikotkin kukkivat joskus tammikuun alussa. Alhaalla ojassa kasvoi sametinpehmeää sammalta ja sieviä saniaisia. Siellä oli aina kosteaa ja viileää." Alkuperäisteos Hedgerow Tales . Teksti 1935, kuvitukset 1986. Kuvittaja: Frances Stevens. Suomentanut: Tuulikki Ojanen. Kirjalito 1991. Olen vanhan ajan realistisenkauniin kuvituksen ystävä, ja tämä teos valikoitui kirjastolainoihini ennen kaikkea siitä syystä. Kuten olen täällä blogissakin mainostanut, vedän lanuhaastetta Instagramissa ja sitäkin silmällä pitäen otin kirjan lukemistoon. Kirjan nimestä ja kansikuvasta päättelin, että tässä on sellaisia hyvän mielen tarinoita, joissa eläimet ovat ystäviä keskenään. Erehdyin. Kirjan tarinat ovat yllättävän realistisia: saaliseläimet elävät jatkuvassa varovaisuuden ja pelon tilassa ja tulevat myös syödyksi. Kuitenkin ystävyyksiäkin rakennetaan, varsinkin...

 "Vaikka aika muuttuu ja kirjallisuus muuttuu, ehkä ihminen ei kuitenkaan olennaisesti muutu. Siksi vaikka tuhat vuotta vanhan klassikon äärellä saattaa lukijalle tulla fiilis, että I feel you bro, ilosi ja kärsimyksesi on minulle tuttua." Graafinen suunnittelu: Laura Lyytinen. Tammi 2021. Maria Laakson kirjoittama ja Johanna Rojolan kuvittama nuorten tietokirja on vinha ja hauska tapaus. Se on selkeästi suunnattu lukioikäisille, mutta ehkäpä jo lukijana kohtuullisen kouliintunut yläkoululainenkin saa siitä jotain irti.  Kuten nimi paljastaa, tämä kirja pureutuu länsimaisiin klassikoihin. Hyvin lyhyesti esitellään aina kirjallisuuden aikakausi ja sitten mennään syvemmälle klassikoihin. Kertojanääni on riemastuttavan humoristinen, tyyli muistuttaa Juha Hurmeen tapaa kertoa Niemi ja Suomi. Minä en ole aikuisena ja kokeneena lukijana kirjan kohderyhmää, mutta sain tästä paljon mielenkiintoista tietoa. Jäin kuitenkin vähän makustelemaan sitä, onko valittu tyylikeino välttämättä p...

 Ruotsinkielinen alkuperäisteos Den rödaste rosen slår ut (2019). Suomentanut Helena Kulmala. Sammakko 2021. Olen juuri lukenut vallan erinomaisen sarjakuvan! Tämä teos oli niin hyvä, että luin sen käytännössä yhdeltä istumalta.  Strömquist käsittelee tässä albumissa nykypäivän länsimaisen kulttuurin suhdetta rakkauteen ja rakastumiseen. Lukija johdatetaan aiheeseen kuvaamalla Leonardo di Caprion sarjamaista suhtautumista uimapukumalleihinsa - aina tulee ero ja aina löytyy uusi korvaava kappale. Tämä ihmiskäsitys on teoksen ytimessä: missä vaiheessa myös ihmisistä tuli kulutustuotteita? Sarjakuvassa pureudutaan kapitalismin ilmiöihin ja lainataan monien filosofien ja sosiologien ajatuksia aiheesta. Strömquist kuvaa kiehtovasti länsimaisen kulttuurin muutosta 1800-luvulta tähän päivään. Kun 1800-luvulla miehen kuului olla kiihkeä rakkauden tunteissaan, kertoa niistä ja pitää rakkauden lupaus, on nykypäivän cool mies aivan päinvastainen. Paras tapa pitää statusta yllä on pitää ...

 Norjankielinen alkuperäisteos Kvinner i kamp: 150 års kamp for frihet, likhet, sosterskap (CappelenDamm AS 2018). Teksti: Marta Breen. Kuvitus: Jenny Jordahl. Sitruuna Kustannus (2020). Marta Breenin ja Jenny Jordahlin sarjakuvateos Naiset on lyhyt johdatus naisasialiikkeen ja tasa-arvon historiaan. Teos käsittelee aihetta kohtuullisen monipuolisesti, sillä länsimaiden tunnettujen tapahtumien ohella käsitellään myös Lähi-Itää. Ikävä kyllä Afrikka ja Aasia jäävät tässä teoksessa melkein kokonaan pois. Piirrosjälki on varsin selkeää, mistä aina pidän. Sarjakuvassa on käytetty kohtuullisen rohkeasti eri värejä. Tykkäsin siitä, että tärkeistä tasa-arvovaikuttajista oli isot kuvat syntymä- ja kuolinvuosineen. Joukossa oli monia itselleni tuntemattomia nimiä. Kirjan loppu muistuttaa, että maailma ei ole vielä valmis, vaikka se on onneksi parempi kuin 150 vuotta sitten. Monessa maassa tasa-arvo ottaa parhaillaan takapakkia, myös joissain länsimaissa. Vielä riittää tehtävää meille kaikill...

  "Aina meillä ei ole kykyä, halu, ymmärrystä tai voimavaroja kuunnella omaa kehoamme ja sen viestejä. Tämän seurauksena keho alkaa tavalla tai toisella oireilla esimerkiksi uupumuksena tai kipuna. Voimme myös pyrkiä hallitsemaan ylivoimaiselta tuntuvia tunteita kontrolloimalla kehoamme ja sen luonnollisia toimintoja." Hidasta elämää. Valokuvat: Aura Nukari. Maalaukset: Emmi Ohraniemi. Graafinen suunnittelu ja taitto: Satu Kontinen. Otava 2021 Kotona kehossa on kaunis niin ulkoisesti kuin sisällöllisestikin. Kaunis taitto houkutteli heti kirjakaupassa tarttumaan kirjaan.  Kirjoittajat ovat panneet teokseen koko elämänsä. Samalla kun kirja on matka omaan itseen, se on myös matka Jussilan ja Ohraniemen tarinoihin. Toinen heistä on kärsinyt syömishäiriöstä, toinen taas on rääkännyt itseään kovalla treenillä. Lopulta keho on pysäyttänyt tilanteen, kun kaikki on mennyt yli. Siitä alkanut havahtuminen on johdattanut kirjoittajat matkalle omaan kehoon ja sen viesteihin. Onneksi nyk...