Ankin kirjablogi

 "Ruth on liian tyrmistynyt vastatakseen mitään. Edelleen hymy huulillaan Leo jatkaa: "Minulla ei ole mitään salattavaa. Sen voit kertoa komisario Nelsonille. Ja ylikonstaapeli Fullerille samoin. Kiinnostava nainen. Mutta koska vaivauduit tänne saakka ja laskeuduit maan kohtuunkin, voin antaa sinulle vinkin. Huomaa myös sisko." "Kenen sisko?" "Sen saat päätellä itse", Leo sanoo. "Sisters are doing it for themselves." Hän nauraa jälleen, nyt mainiolle sitaatilleen." Elly Griffithsin suosittu Ruth Galloway -sarja on tullut päätökseensä osassa Viimeinen leposija (Tammi 2024, suomennos Anna Kangasmaa). Nelsonin tiimille tulee tutkittavaksi epäilty henkirikos vuosituhannen alusta, kun vanhasta kahvilatilasta löytyy  naisen luuranko. Luuranko tunnistetaan pian Emilyksi, jolla oli epäilyttävän kiinteä suhde yliopisto-opettajaansa. Cathbad on myös tuntenut Emilyn. Hän myös sairasti edellisessä osassa rajun koronan, josta säteilee vaikutuksia ...

"Pappi Okulev jäi katsomaan miehen perään ja ajatteli, että hän oli ollut kylässä vasta vajaan vuorokauden, mutta ei edes Valamossa ollut joutunut mukaan näin merkillisiin tapahtumiin. Metsäkylä oli hänen mielestään täynnä erikoisia ihmisiä."  Tuija haastoi blogissaan osallistumaan naistenviikkoon. Itse valitsin toiseksi kirjailijaksi Laila Hietamiehen (Hirvisaari) ja ajankohdaksi Olgan nimipäivän tietystä syystä: haluan muistaa Hietamiehen kirjoista pitänyttä edesmennyttä mummiani Olgaa, joka täyttäisi tänä vuonna 92 vuotta ja viettäisi toki myös nimipäiväänsä. Toinen nimipäiväsankari Oili sopii myös, sillä mummia kutsuttiin varsinkin nuoruusaikoina jopa opettajien taholta Oiliksi. Venäläisyydestä muistuttava Olga-nimi oli joskus miltei taakka. Myös valitsemassani Hietamiehen kirjassa Kylä järvien sylissä (Suuri suomalainen kirjakerho 1999) eletään venäläisyyden rajapinnalla vanhassa Karjalassa. Tapahtumat sijoittuvat pikkuruiseen vienalaiseen kylään, jossa osa elää varsin...

 >>Haloo?>> sanoi vieraalta kuulostava miesääni. >>Onko Kay Scarpetta tavattavissa? Tarkoitan siis poliisiylilääkäri Kay Scarpetta?>> >>Puhelimessa>>, sanoin. >>Sepä hyvä. Täällä ylikonstaapeli Joe Trent Henricon piirikunnasta. Löysin numeronne luettelosta. Anteeksi että häiritsen teitä kotona.>> Hän kuulosti kiihtyneeltä. >>Meillä on kuitenkin tilanne, jossa todella tarvittaisiin teidän apuanne.>> Blogeissa vietetään Tuijan ylläpitämää naistenviikkohaastetta. Tämä postaus on osa haastetta. Kay Scarpettaa viedään jälleen. Patricia Cornwellin kirjassa Julma ja tavaton (Otava 1995, suomentanut Erkki Jukarainen) kuolemaan tuomittu tappaja Ronnie Joe Waddell teloitetaan ja ruumis tuodaan avattavaksi tohtori Scarpettalle. Tohtori hämmentyy, kun miehen takataskusta löytyy haudattavaksi tarkoitettu kirje. Siellä on kuitenkin vain turhanpäiväisiltä näyttäviä kuitteja. Sitten nuori poika löydetään huonossa kunnossa kaupungista. S...

  "Jo heräsi ensimmäisenä jouluaamun harmaaseen koittoon. Ei ainotakaan sukkaa riippunut tulisijan edessä, ja hetken hän tunsi yhtä suurta pettymystä kuin kerran kauan sitten, kun hänen pieni sukkansa oli pudonnut maahan kaikkien niiden ihanuuksien painosta, joita siihen oli sullottu. Sitten hän muisti äitinsä lupauksen, pisti kätensä tyynyn alle ja veti esiin pienen punakantisen kirjan. Jo tunsi sen erittäin hyvin, sillä se oli tuo vanha kaunis tarina parhaasta elämästä, mikä milloinkaan on eletty, ja Jo tunsi että se oli todellinen opas pyhiinvaeltajalle hänen pitkällä matkallaan." Alkuperäisteos Little Women (1868-69). Suomentanut Tyyni Haapanen. WSOY 1969. Päätin aiemmin tänä vuonna osallistua #kolmekirjaahaasteeseen ja nyt olen lukenut ensimmäisen haastekirjani. Ajatuksena on siis lukea uudestaan jo ennen luettuja kirjoja. Samalla osallistun tämän vuoden naistenviikkohaasteeseen. Olen saanut tämän äitini vanhan kappaleen 11-vuotiaana ja se on suuri aarre. Sisällöltäänki...