Ankin kirjablogi

 "Children of Bodomin musiikillisen viikatteen terä ei taida koskaan ruostua, mutta yhtyeen vaiherikkaan uran jyrkät käänteet saattasivat vaipua unholaan ilman tätä kirjaa. Täytyy sanoa, että sellainen ei olisi ollenkaan suotavaa.     Sen vuoksi meidän täytyy nyt lähteä käymään Espoossa. Ja vähän muuallakin." Timo Isoahon elämäkertakirja Children of Bodom (Like 2025, julkaistu alun perin samalla nimellä englanniksi 2025) kertoo yhden suomalaisen metallimusiikin historian jättiläisen kaikki vaiheet alusta loppuun. Nuoret punkkarit tunnettiin jo uran alkuaikoina 1990-luvun lopussa tiukasta soittotaidostaan ja epätavallisista musiikillisista elementeistä äärimetallin skenessä. Toisin kuin 2000-luvun suomalaisen metallin menestystarinan Nightwish ja HIM Children of Bodom ei koskaan sopinut koko perheen kuuntelukokemukseksi. Se oli suurille massoille liian jyrkkää ja repivää, ja siitä huolimatta yhtye sai menestyvän jalansijan useilla mantereilla, mukaan lukien Yhdysvalloissa...

 "Toisin kuin metalliskenen sisällä on usein toisteltu, metalli ei ole paskimmillaankin parasta. Heittoon kiteytyy asetelma omasta kuplasta, meluisasta vaihtoehdosta, johon identifioitumalla halutaan erottua muista. Mutta paskimmillaan mikä tahansa musiikki on vain sitä itseään. Parhaimmillaan metalliin kuitenkin kiteytyy paljon intohimoa, kunnianhimoa sekä aitoa rakkautta ja vakavaa tunteenpaloa niin musiikinlajin historiaa kuin sen avarakatseista uudistamista kohtaan.       Olemme haastatelleet kirjaamme yli sataa henkilöä. Mukana on valtavirran artisteja ja skenenimiä undergroundista, metallipioneereja ja 2020-luvun tulokkaita, alan taustavaikuttajia, mediaa ja tutkijoita. Heidän avullaan pyrimme kertomaan laajan ja totuudenmukaisen tarinan suomalaisesta metallista." Olen kuunnellut metallimusiikkia 9-10-vuotiaasta asti, joten Ari Elon, Jukka Kittilän ja Juuso Määttäsen kirja Raskas Suomi - Suomalaisen metallin tarina (Johnny Kniga 2025) oli pakkoluettavien lista...

 "Kokeneen joukon nykyhenki vaikuttaa oivalliselta, mutta moiseen auvoon ei ole todellakaan päästy ilman itkua ja hampaidenkiristelyä. Tämä kirja kertoo Swallow the Sunin tarinan sanoin, joista painavimpia ei ole ennen julkisesti lausuttu. Jotkin niistä saattavat olla hankalia lukea, mutta ainakin ne ovat niin aitoja ja rehellisiä kuin mahdollista. Aivan kuten Raivion musiikki." Silloin tällöin tulee luettua kirja, josta on melkein pelottavaa blogata. Yleensä se johtuu siitä, että ei vain kykene kunnolla sanallistamaan kirjan antia ja tietää jo valmiiksi kirjoittavansa huonon tekstin. Matti Riekin kirjoittaman bändielämäkerran Swallow The Sunin (Like 2023) kohdalla on kuitenkin kyse huomattavasti isommista asioista. Sukellus bändin ja ennen kaikkea sen johtohahmon, säveltäjä-kitaristi Juha Raivion, tarinaan oli niin intensiivinen ja kivulias, että olin koko eilisen illan jotenkin poissa tolaltani. Siitäkin huolimatta, että tiesin pääkohdat etukäteen. Swallow the Sun on vanha...

 "En tunne ketään toista niin tunteellista ja herkkää ihmistä kuin Miika", sanoo Elisa Junttila. "Miika tunsi kaikki tunteet todella voimakkaasti, mistä oli monesti hänelle itelleen myös paljon haittaa. Miikaa kuvailisin kristalliksi, sillä oli herkkä pinta kuin kristallissa ja se tunsi herkästi kaikenlaisen energian ulkopuolellaan. Miika oli voimakkaasti tunteva ja särkyvä. Miikalle itelleen ja lähellä oleville se oli hyvin haasteellista. Hyvässä ja pahassa." Nefertiti Malatyn kirjoittama kirja Melankolian mestari - Miika Tenkula (Like 2024) on tehty yhteistyössä Tenkulan lähipiirin kanssa, ja se valottaa suuresta maailmansuosiostaan huolimatta aina hieman varjoihin jääneen kitaramestarin elämää ja persoonaa. Tenkula oli vuosina 1989-2005 aktiivisena olleen metallibändi Sentencedin alkuperäisjäsen ja voimahahmo. Tenkula sävelsi valtaosan Sentencedin kappaleista. Kitaristina hänellä kuvataan olleen erityisen hyvä maku; vaikka mahdollisuuksia tekniseen elvistelyyn o...

 "Nightwish-kansaa löytyy kaikkialta maailmasta kaikenikäisinä, -kokoisina ja -värisinä, kalmankalpeista elämäntapagooteista oopperan ystäviin sekä niitteihin ja nahkaan pukeutuvista metallifaneista satulyriikoista pitäviin lapsiin ja listoilla patsastelevan valtavirtamusiikin kuluttajiin. Suomalaisessa populaarimusiikissa Nightwish on ilmiö, jonka veroista ei ole nähty sitten 1980-luvun ja Dingo-hysterian." Mape Ollilan kirjoittama Nightwish (Like 2006) on ensimmäinen bändistä kertova elämäkerta. Se alkaa dramaattisista hetkistä, kun Nightwish erotti Tarja Turusen lokakuussa 2005 avoimella kirjeellä. Kirjassa käydään läpi bändin senastinen historia aina alkuperäisjäsenten lapsuusmuistoja myöten. Kirjan julkaisu aiheutti aikanaan melkoisen hässäkän, ja Tarja sekä manageri-aviomiehensä Marcelo Cabuli muistaakseni haastoivat molemmat Ollilan oikeuteen. Käsitykseni mukaan heille jäi vain, Linnaa lainatakseni, "kulut ja häpee". Muistan nuo ajat edelleen, vaikka olin vi...

  "Tarkoituksenani on tallentaa Sentencedin tarina sen jäsenten ja joidenkin taustahahmojen kertomana niin kuin he asiat muistavat, ilman turhia krumeluureja tai millintarkkaa arkistonäpräystä. Maalina on mahdollisimman rehellinen tilinteko siitä, mitä oli soittaa yhtyeessä nimeltä Sentenced.     Senariuden taakka ei ollut helppo ja yhtyeen tarina sai välistä suorastaan uskomattomia käänteitä, mutta onneksi bändi jaksoi sen minkä jaksoi - ilman heitä raskasrockmaailma olisi tuntuvasti tylsempi. Ja niin myös rockkirjamaailma, kuten tulette jatkossa huomaamaan." Luin jokin aika sitten Sentencedin kitaristi-sanoittaja Sami Lopakan esikoisromaanin Marras . Siinä kuvatussa bändisekoilussa oli selkeitä viitteitä Sentencediin ja päätin sitten lukea tämän Matti Riekin kirjoittaman virallisen elämäkerran Täältä pohjoiseen (Like 2015). Olin lukenut kirjan jo kerran joskus vuosia sitten, mutta ei tullut silloin blogattua. Nyt kirjan luettuani voin todeta, että Marras ammentaa Sent...

 "Kelatessani kaikkia suomalaisia tämän alan osaajia mietin, että perhana, pitäisiköhän kokeilla, miten käy. Kiinnostuisiko Raskaasta Joulusta kukaan? Suomi oli täynnä huippusolisteja, jotka olivat saaneet auttamattoman vähän huomiota hevileimansa takia. Meillä oli artisteja, joiden musiikillista kykyä ei haluttu nähdä mustien vaatteiden ja pitkän tukan alta. Parhaimmillaan metalligenren solistit veti vähintään yhtä hyvin kuin Suomen Kansallisoopperan laulajat. Jos kaikki kävisi hyvin, voisi tällaiseen projektiin saada houkuteltua mukaan kokonaisen joukon artisteja, jotka oli unohdettu viihdemusiikin varjoihin." Jenny Rostainin kirjoittama kirja Raskasta Joulua (Bazar Kustannus 2022) summaa Erkka Korhosen jo vuosituhannen alussa alkaneen projektin vaiheet. Korhonen halusi yhdistää hevin ja joululaulut. Aivan varhaisvaiheessa jamiteltiin helsinkiläisessä hevikapakassa, josta idea lähti itämään edelleen. Mutkia on silti ollut melkoisesti matkassa - ensimmäinen varsinainen keik...

"Meillä oli ratissa puolihullu typerys, joka minä hetkenä hyvänsä saattoi ruveta kaivelemaan puoliavointa persettään ja horjauttaa koko laitoksen reunuksen yli. Meillä oli kyydissä kännisiä, jotka milloin tahansa saattoivat syöksyä kuskin koppiin ja örveltää bussin rotkoon. Meillä oli useampia kyytiläisiä, jotka olivat jumalauta halunneet kuolla jo vuosia. Me olimme tehneet samasta toiveesta laulujakin, huutaneet ahdistuksemme koko maailmalle ja myyneet sillä paljon levyjä. Minä olin yksi heistä, ollut joskus kenties halukkain kaikista. Nyt halusin elää.      En missään olosuhteissa olisi pystynyt päättämään elämääni hyppäämällä tyhjyyteen rotkon reunalta tai pilvenpiirtäjän katolta. Mikä kammottava kuolema.      Ennemmin tappaisin itseni kuin hyppäisin." Sami Lopakan esikoisteos Marras (Like 2014) on fiktiivinen, mutta selvästi tietyiltä kohdin melko autofiktiivinen tarina pohjoissuomalaisesta sekoilevasta metallibändistä, joka lähtee ruotsalaisen lämmitt...

 "Yhtye on rockmusiikin kiehtovin yksikkö. On toki yksinäisiä neroja, sellaisia kuin Dylan, sellaisia kuin Johnny Cash, mutta todellinen taika on silti bändeissä, räjähdysalttiissa yksiköissä joita ei ole rakennettu kestämään aikaa mutta jotka jollain ihmeen kaupalla kuitenkin joskus pysyvät pystyssä. Jos niin käy, tavoitetaan taivaita, jotka muuten jäisivät tavoittamatta." Juha Itkosen romaani Anna minun rakastaa enemmän kertoo kuuluisasta poptähdestä Summer Maplesta, Suvi Vaahterasta. Suvi on äkisti kadonnut, mikä sysää niin äidin kuin entisen poikaystävänkin muistelemaan menneitä aikoja. Suvin omaa ääntä ei romaanissa kuulla. Kirja on jaettu musiikillisesti: intro, verse, bridge, chorus, fade out ja encore. Väleissä on Suvin  haastatteluja. Tässäpä kirja, joka pääsi yllättämään. Alku lähti aika tahmaisesti ja ajattelin tylsistyväni. Itkosen kuvaus on hyvin arkista ja tarkkaakin, ja se väsytti minua aluksi. Sitten romaani pääsi paremmin vauhtiin ja yhtäkkiä, loppumetreill...

"Sinä olet hyvä ihminen. En ole koskaan ajatellut asiaa niin. Olen miettinyt mitä elämällä on minulle tarjottavana, mitä maailmankaikkeus minun haluaisi olevan ja mihin minun pitäisi pyrkiä, mutten ole koskaan oivaltanut sen olevan niin yksinkertaista. Olla hyvä ihminen. Se ei vaadi suurempia ponnisteluja kuin pari juoksuaskelta tuulen nappaaman lippiksen perään. Sen että uskaltaa katsoa toista silmiin. Että ei sekoita heikkoa vahvaan. Tunnen kuinka jokainen solu sisälläni uusiutuu, lämpö virtaa kehooni ja hyvänolontunne valtaa koko ruumiini. Leijun metrin korkeudella.    Merkitsen punakantiseen vihkooni päivämäärän, jolloin synnyin uudelleen." Mokoman solistin ja perustajan Marko Annalan omaelämäkerrallinen romaani Värityskirja on tämän kevään kirjatapaus eikä syyttä. Nykyisinä sosiaalisen median aikoina on mahdollista seurata kaikenlaista ajankohtaista lähestulkoon reaaliajassa ja ensimmäistä kertaa lukukokemukseni alkoi ennen kirjan varsinaista lukemista. Seurasin ki...

Rauta-aika on tiivis katsaus metallimusiikin historiaan Suomessa aina Stonesta Nightwishiin. Kaikki kärkinimet käydään läpi ja mukaan on mahtunut pari ei niin tunnettuakin yhtyettä. Selvitys alkaa siis vuodesta 1988, jolloin speed metal -yhtyeet aloittavat toimintansa aina vuoden 2001 loppuun, jolloin sekä koti- että ulkomailla menestyvä metallisukupolvi on jo syntynyt ja voimissaan.      Tässäpä täydellinen kirja juuri minulle! Olen kuunnellut metallia 10-vuotiaasta, siis vuodesta 2004. Ajatella, 8 vuotta jo! Oma tieni taisi alkaa sukupolvelleni tavanomaisesti: ensimmäinen ja herätyksen aiheuttanut bändi oli Nightwish. En ollut koskaan ennen kuullut mitään vastaavaa. Matkani yhtyeen kanssa alkoi Oceanbornista ja voin melkein kymmenen vuotta myöhemmin runsaasti alan bändejä kuunnelleena sanoa, etten vastaavaa ole kuullut edelleenkään. Toki hirveästi ihanaa ja upeaa musiikkia, valtavasti erilaisia alagenrejä, mutta Oceanborn on niin omanlaisensa, ettei sentyyppistä m...

Tässäpä kiinnostava tietokirja! Black metal ja satanismi sekä saatananpalvonta ovat aina kiinnostaneet minua, ja eiköhän jokainen, joka hiemankin syvemmin ole tutustunut metallimusiikkiin, ole kuullut Norjassa 90-luvulla tapahtuneista rikoksista, jotka ovat niihin kytköksissä. Kirjassa käydään läpi rikoksia, Varg Vikernesiä , muitakin den svarte sirkelenin jäseniä ja ideologioita, jotka liittyvät asiaan. Hyvin karmivia juttuja löytyi, yksi karmeimmista muuten Suomesta! En ollut siitä kuullutkaan, mutta olinkin silloin aika pieni. Neljän ihmisen joukko kidutti ja tappoi sekä ilmeisesti myös söi osittain yhden kaverinsa, ja lopuksi vielä paloitteli! Satanismi ja saatananpalvonta menevät ihmisiltä yleensä iloisesti sekaisin, eikä vähiten median takia. Tässä kirjassa olevia henkilöitä kyllä nimitettiin satanisteiksi, joskin osa on kääntynyt myöhemmin pakanallisuuteen. En itsekään ole ihan täysin perillä näiden kahden eroista, mutta joka tapauksessa satanismi on filosofista, eikä s...

Jaaha, nyt olen sivistänyt itseäni myös musiikkipuolella ja lukenut juuri Mötley Crüen tarinan. On vaikeaa aloittaa lukukokemuksen kertomista, kun pää on niin täynnä asiaa, mutta yritetään. Ensinnäkin: Tämä oli yksi puhdistavimmista lukukokemuksistani koskaan. On uskomatonta, miten paljon yhden bändin elämään on voinutkaan mahtua: Aineita, riitoja, lapsellisuutta, median paineita ja vielä kerran aineita. Siihen vielä päälle jokaisen jäsenen henkilökohtaiset tragediat: Vince Neilin tyttären menetys ja Hanoi Rocksin rumpalin, Razzlen kuolemantuottamus; Nikkin elämä ilman isää; Tommyn aviotaistelu Pamela Andersonin kanssa ja kova vankilakokemus sekä Mickin pitkäaikaissairaus, joka tuotti (ja tuottaa varmasti edelleen) hänelle hirveitä tuskia. Traagisten ja hiljaiseksi vetävien asioiden lisäksi kirja on toki täynnä näitä kolmea "pyhää" asiaa: Rokkia, seksiä ja huumeita. Minun on aina ollut hankala ymmärtää, mitä hauskaa on pään täyteen vetämisessä, bändäreissä ja muussa se...

Tämä merkintä koskee CD-levyä ja on eräänlainen "vapaa arvostelu". Oma levyversioni ei sisällä instrumentaaliraitoja. Muokkaan tätä merkintää aina sitä mukaa, kun saan arvosteltua seuraavan kappaleen. Mistä kaikki alkoi? Kaikki alkoi siitä, kun kaikkien kaveri YouTube lykkäsi minulle Lyrielin Memoria-nimisen kappaleen kuunteluvaihtoehtoihin tuossa kesäloman aikaan. Vastoin tapojani klikkasin kappaletta ja korviini alkoikin soljua -varsin vauhdikkaasti- kaunista ja erikoista folk metallia. Kuuntelin kiinnostuneena, mutta sitten jotenkin unohdin koko kappaleen. Kunnes jossain yhteydessä tartuin siihen uudestaan sen tullessa vastaan. Nyt kappale alkoi jäädä jo "rekisteriin" ja piakkoin huomasin olevani aivan myyty. Perinteisten metalli-musiikissa käytettävien soitinten ja elementtien lisäksi tämä bändi käytti myös viulua ja selloa. Sellaista en ollut aiemmin kuullutkaan ja päätin tutustua bändiin tarkemmin. Tämä johtikin itse levyn hankintaan... Autum...