Maaliskuun luetut

Eipä tullut tästäkään listasta mittava. Jotenkin lukeminen ei ole innostanut vanhaan malliin...

• Ian McEwan - Sementtipuutarha
• Andrea Maria Schenkel - Bunkkeri
• Katja Kaukonen - Odelma
• Päivi Tapola - Äitini puutarhassa
• Vigdís Grímsdóttir - Hiljaisuus
• Fredrika Runeberg - Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä

Ehdotomasti paras oli Kaukosen Odelma. Todella hieno esikoiskirja! En ihmettele, jos se on korkealla uuden vuoden kirjakatsauksessani. Bunkkeri oli karmivan hieno, Sementtipuutarha pettymys, Rouva Katarina Boije yllättäjä, Äitini puutarhassa ihana ja Hiljaisuus kiikun kaakun siinä, oliko hyvä vai pettymys.
No, ehkäpä ensi kuussa paremmin! Kunhan koeviikosta pääsen, pitäisi tahdin vilkastua.

Fredrika Runeberg - Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä

Tässäpä oli yllättävä kirja!
Alku lähti ensinnäkin vauhdikkaasti. Eletään vuotta 1718 ja Suomi kuuluu Ruotsille. Venäjä on kuitenkin lähes  loppusuoralla valloituksessaan. Boijen äidin ja tytärten elämä muuttuu, kun kasakat hyökkäävät heidän taloonsa, ryöstävät arvoesineet, polttavat talon ja ottavat rouvan ja toisen tytöistä, Cecilian, mukaansa. Margareta pääsee kuitenkin pakoon ja hänet pelastaa sissi Maunu Malm. He kokevat monia vaiheita, kunnes veänäläisten takaa-ajamina menevät naimisiin jäällä! Liitto ei oikeastaan ole laillinen, ja rouva Katarina tekee kaikkensa mitätöidäkseen sen. Toisaalla Cecilia on umpirakastunut sulhaseensa, kunnes tulee näkemään, kuinka mahdoton Kaarle on kunnioittaa.
   Keskivaihe oli melko tylsä ja näinkin lyhyen kirjan lukeminen vei minulta kohtuuttomasti aikaa. Onneksi kuitenkin eilen jatkoin, sillä kun päästiin keskivaiheelta, alkoi tapahtua! Luin henkeäni pidätellen, miten Margaretan ja Maunun käy, ja vihasin synkästi  rouva Katarinaa ja Kaarlea. Rouva Katarina on jäykkä ja tunteeton ja Kaarle taas pistää naisten päät pyörälle liverryksellään, vaikka oikeasti pitääkin naisia lapsen tasolla olevina.
   Loppu oli melko lailla dramaattinen ja meinasi vähän kyyneltäkin tulla silmään, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Apua, toivottavasti en nyt pilannut jonkun lukukokemusta. ;)
   Luin lopuksi esipuheen ja sain tietää, että tämä kirja on itse asiassa ensimmäinen suomalainen historiallinen romaani! Ei paha ollenkaan. Ehkä luen myöhemmin lisää, sillä kirjaston hyllyssä näytti olevan Fredrikalta muitakin kirjoja!

Edit 1.4.2011: Tajusin vasta nyt, että tämä kirja itse asiassa kuuluu naiskirjailijahaasteeseeni!

Huhtihaaste

Bongasin tämän ihanan Leenan blogista ja osallistun itsekin :) Aloitan huhtikuun 1. päivänä.

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time

Talvi

Olisin jakanut kanssanne vaikka kuinka monta talvikuvaa, mutta Blogger vittuilee ja kääntää kuvat väärin päin. Siispä joudutte tyytymään tähän yhteen ainokaiseen tältä erää...

Vigdís Grímsdóttir - Hiljaisuus

- Elämä on satua. Kaikki muu on todellista harhaa.

Hiljaisuus on karmiva kirja mummosta, joka huomaamatta manipuloi perhettään ja ja saa pojantyttönsä Lindan aka Tšaikovskajan tekemään mitä omituisempia asioita. Ja kaiken keskellä on hiljaisuus...
   Noin lyhyeen voi tämän kirjan periaatteessa tiivistää ja niin teenkin, sillä en halua paljastaa kirjasta liikaa. Mainitsen vain, että tarinassa on olennaisena osana Tšaikovski ja hänen musiikkinsa sekä omituinen Anastasia Posohova. Ja ennen kaikkea Grímsdóttirin omituinen maailma, joka kiehtoo kummallisuudellaan ja sairaudellaankin.
   Täytyy sanoa, että oli kyllä merkillinen kirja! Välillä kyllästyinkin tähän ja pidin taukoa lukemisesta, mutta sitten innostuin taas ja sain tämän loppujen lopuksi sitten nopeasti päätökseen. Grímsdóttirin kirjat ovat aina niin outoja, että niistä on hyvin hankala kertoa oikeastaan mitään. Ainakaan minä en siihen kykene. On paljon sellaista, mikä vaikuttaa tavalliselta ja tylsältä, muttei sitten olekaan. Täytyy sanoa, että hyvin pian aloin tuntea vastenmielisyyttä mummoa kohtaan ja mietin yhä edelleen, oliko Posohovaa olemassakaan. Hän  ainakin vaikutti mummon ja Lindan mielikuvituksen tuotteelta. Tosin loppu jäi mietityttämään... Tšaikovskin on ainakin pakko olla vain Lindan mielessä ajallisestikin, mutta hänen ajattelin symboloivan Lindan omaa itseä, joka piti tämän järjissään mummon hullutuksissa. Tšaikovski oli ikään kuin Lindan vapaa tahto ja järki.
   Kuitenkin kirjassa oli kauniitkin hetkensä, esimerkiksi pätkä, jonka laitan postauksen loppuun. Muutenkin on mielestäni hieno ja kiehtova idea ottaa rakastettu klassisen musiikin säveltäjä kirjan keskiöön. Mielestäni kirjailija on tavoittanut hyvin musiikin rakastamisen ilon.
   Suosittelen lukemaan, jos kaipaa kummallisuutta elämäänsä, mutta en kyllä menisi aloittamaan Grímsdóttirin lukemista tästä kirjasta. Valosta valoon ja Z-Rakkaustarina ovat paljon parempia ja kiinnostavampia.

- Minusta tuntuu kuin ymmärtäisin nyt pikku Tšaikovskia.
- Tuntuuko sinusta siltä, kultaseni?
- Kyllä, nyt minusta tuntuu kuin kuulisin musiikissa toisen musiikin, joka on erilaista ja sen sisällä vielä toisen musiikin, joka on jälleen erilaista, ja siinä toisen ja siinä toisen ja noin aivan loputtomiin. Ja on kuin kaikki musiikki muuttuisi kuviksi.
- Nyt tiedät, mitä rakastaminen on, Tšaikovskaja.

Mahtava Bloggaaja

Katsokaapa mitä sain Elma Ilonalta ♥

Olen kylläkin vastannut kysymyksiin täällä, joten en tee sitä uudestaan, mutta kiitos silti, Elma!

Päivi Tapola - Äitini puutarhassa ~ Polkuja naiskirjallisuuteen

Bongasin tämän Reetan aikoinaan esittelemän kirjan eilen sattumalta kirjaston hyllystä. Olin kyllä etsimässä ihan toista kirjaa, Edith Södergranin kirjeet -teosta nimittäin, mutta kun en löytänyt niin otin tämän.
   Ja tämä on kyllä oikein hieno kirja! Tapola on kirjoittanut 60 naiskirjailijan yhdestä teoksesta pienen esseen, jossa hän käy juonen ja lukukokemuksen ohessa läpi myös kirjailijan elämää. Hieno kulttuuriteko! Joukossa oli muutamia, jotka olin lukenut, niiden lisäksi nimeltä tuttuja, sellaisia joihin aion tarttua ja itselleni aivan tuntemattomiakin teoksia.
   Kirjat on jaettu aihepiireittäin yhteensä kymmeneen kategoriaan. Näitä ovat muun muassa Rakkauden viestejä, Tie pimeään, Äiti, tytär ja naisen ruumis sekä Artemiin tyttäret. Miten mielenkiintoisia ja houkuttelevia nimiä! Esseet ovat mukavan helppolukuisia ja selkeitä ja ne antavat mielenkiintoista lisätietoa kirjailijoiden elämistä.
    Kirjaan kuuluu myös Saatteeksi- ja Jälkisanat-osio, joista jälkimmäisen on kirjoittanut Sara Heinämaa. Erityisesti Heinämaan tekstissä on tärkeää pohdintaa naisten osuudesta kirjoittamisen ja filosofian maailmassa sekä naiskirjallisuuden perinteestä. Jos ei ole perinnettä, johon tukeutua, kuinka voimme kirjoittaa uutta?
    Suosittelen ehdottomasti kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille! Tämän lukemiseen ei mene kovin kauan aikaa, vaikkei kirja ihan ohut olekaan, sillä fontti on sen verran isoa ja teksti sujuvaa ja mielenkiintoista.

Katja Kaukonen - Odelma

"Myös minä olen läikkyvää vettä, syvyyksiin kiskovaa epävarmuutta, käsyttämättömiä pohjavirtauksia. Upotan, jos luovutat. Työnnän pois luotani, jos yrität hallita."

Odelma on kaunis ja vähän karmivakin tarina naisesta, joka nousee joen sylistä takaisin kotiinsa ja tutustuu mieheen, Freydmaniin. Ketulta hän saa uudelleen nimensä Odelma.
  Kirjan maailma on salaperäinen, kuin unta. Se kietoo sisäänsä ja taikoo esiin myyttejä ja uskomuksia. Se kertoo ulkopuolisuudesta, vihasta, katkeruudesta ja lopulta anteeksiannosta ja parantamisesta. Ja kaiken taustalla vilistää salaperäinen punainen kettu...
  Tarina lumosi minut, mutta sitä piti lukea hitaasti, sana sanalta, maistellen. Kirjailija on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja se näkyy taitavana sanojen käyttönä. Jokainen sana tuntuu sisältävän jotain enemmän ja tarinaa lukeekin tulkiten. Symboloiko Odelman nouseminen vedestä maalle jotakin? Selviytymistä, askelta kohti anteeksiantoa? Entäs ne hetket ruuhessa merellä, kun jäälautat tulivat kohti? Kirjassa on aimo annos taikuutta ja realistisuutta vain vähän. Tai ainakin niin pinnalle päin näyttää...
  Tämä on suloinen pieni suuri kirja, mutta en osaa sanoa siitä kovinkaan paljoa. Enkä oikeastaan haluakaan, sillä koskaan ei pidä paljastaa kirjoista liikaa. Lukekaa tämä itse ja rakastukaa! Eihän tällaisista lauseista voi olla lumoutumatta:
 "Kylmä lipoi lämpöä tykönsä ja sai Odelman palelemaan." 
 "Syksy uupui, lumituulet saapuivat." 
"Pitäisi pestä iholta virta ja pelto, pois viimeiset hopeat, kammata hiuksista ahvenvita ja kortteet, etsiä lisää ihmisen vaatteita, ottaa vastuu elämästään."

Täytyy ehdottomasti panna Kaukosen nimi korvan taakse, sillä aion tarttua hänen mahdollisiin tuleviin kirjoihinsa.

Andrea Maria Schenkel - Bunkkeri

"Kun äiti oli teljetty yläkertaan, minä sain leikkiä vapaasti. Koko päivän ja koko yön. Isä oli silloin poissa. Tuli vasta monen päivän päästä humalassa takaisin. Toisinaan äiti huusi isää. "Ole hyvä ja avaa! Ole kiltti, avaa ovi!" [..] En halunnut kuulla äidin huutoa, en voinut auttaa häntä. Isä oli oikeassa. Isä oli aina oikeassa."

Bunkkeri on tarina kahdesta rikki menneestä ihmisestä, sieppaajasta ja siepatusta. Mies sieppaa naisen vakivaltaisesti mukaansa, mutta antaa tämän olla pääosin rauhassa, vaatimatta seksiä tai rahaa. Nainen näkee miehessä jotain tuttua, miehen, jonka elämän tuhosi kauan sitten... Hiljalleen roolit alkavatkin sekoittua.
  Kirja on todella lyhyt, 142 sivua, mutta se on hengästyttävän nopea erityisesti lopussa. Kirjaa on pakko ahmia, jotta saa selville kuinka käy. Kirjassa ei ole lukuja, on vain miehen ja naisen näkökulma tyylikkäästi kirjasimella ja fontilla erotettuna, sekä omituisia pätkiä sairaalan leikkaussalista ulkopuolisen silmin. Kumpi onkaan leikkauspöydällä operoitavana?
Eri näkökulmat tuovat voimakkaan jännitteen ja kuvaavat hyvin naisen sisäistä särkymistä vankeudessaan. Mies on ollut rikki jo kauan.
  Sieppaaja on karmivan kiehtova henkilö. Väkivaltainen isä on jättänyt häneen voimakkaan jälkensä, ja välillä hänkin on väkivaltainen. Kuitenkin hän vihaa isäänsä ja sitä, mitä tämä teki hänen äidilleen. Toisaalta hän on siepattuaan kohtaan julma, toisaalta lempeä. Naisesta saa kirjan edetessä ei-niin-mairittelevan kuvan, mutta mielen rikkoutuminen ei voi olla koskettamatta. Ja hirvittämättä. Molemmat henkilöt ovat omituisia ja arvaamattomia.
   Enempää en juonesta kerro, sillä en halua pilata lukukokemusta. Sanon vain, että lukekaa! Tätä ei olla taidettukaan esitellä blogeissa vielä? Kirja onkin ihan uusi. Kirjailijan taito kuvata elämän karmeuksia ei ole hävinnyt mihinkään, tosin pidin esikoisesta enemmän. Pisteitä myös yllättävästä lopusta!

Ian MacEwan - Sementtipuutarha

"En tappanut isääni, mutta joskus minusta tuntui että autoin häntä matkaan."

Nyt olen minäkin lukenut yhden McEwanin! Se on ollut suunnitelmissa jo kauan ja, ja lopulta sain käsiini yhden hänen kirjoistaan. Tämä on vielä mukavan ohut.
   Sementtipuutarha on esitelty jo monessa blogissa, mutta sanon juonesta lyhyesti muutaman sanan. Jackin perheeseen kuuluu hänen lisäkseen pikkuveli ja kaksi siskoa sekä isä ja äiti. Ensin isä kuolee yllättäen ja määrittelemättömän ajan kuluttua kuolee äitikin. Lapset jäävät keskenään eivätkä kerro kellekään vanhempiensa kuolemasta, ettei heitä erotettaisi ja otettaisi huostaan. Äiti haudataan sementtiin ja isosisko koettaa pitää taloutta pystyssä. Kirja saa vielä sairaampia piirteitä Jackin ja isosisko Julien ihastuessa toisiinsa.
   Juuri tuo sairaus ehkä pidätti minua pitämästä tästä kirjasta. Olihan se sujuvasti kirjoitettu, siitä plussaa, mutta kaiken yllä leijui vastenmielisyys. Oikeastaan kaikki henkilöt olivat vähän omituisia ja erityisesti isän voimakas arvovalta tuli esille kirjan alussa. Talo oli vanhempien kuoleman jälkeen sotkussa ja Jack oli ällöttävän likainen ja epäsiisti. Eikä insesti tätä mitenkään parantanut. Ja millaiset ihmiset saavat päähänsä haudata äitinsä sementtiin? Julie ja Jack olivat tuossa vaiheessa jo varsin lähellä aikuisikää, ei sitä lapsen ymmärtämättömyyden piikkiinkään voi laittaa.
   Kirja ei siis erityisemmin miellyttänyt minua. Petyin hieman, sillä McEwania on kehuttu niin paljon, että odotin hänen kieleltään ja kerronnaltaan paljon. Odotukset eivät toteutuneet, sillä ei tässä ollut mitään sen ihmeellisempää muihin kirjoihin verrattuna.

PS: Huomasin juuri, että nimi onkin McEwan eikä MacEwan! Pahoittelen, en saa otsikkoa enää muutettua...