Ankin kirjablogi

"Ellalle luissa on jotain samaa kuin kivissä. Ne ovat kappaleita, jotka ovat järjestyneet ja jotka voisi järjestää uudestaan, asettaa paikalleen. Sisälmykset, elimet, ovat pehmeitä ja arvaamattomia. Vuotavia, höllyviä, väriseviä ja haavoittuvaisia. Kuten sydän, esimerkiksi sydän." Vilja-Tuulia Huotarisen romaani Drive-In (Siltala 2022) kuvaa Suomesta Islantiin muuttanutta Ellaa. Ella on kuin rakastamansa kivet, paikoillaan kunnes joku tönäisee jonnekin. Äiti ja sisko vaativat häntä Suomeen hoitamaan isän kuolinpesäasioita, mutta Ella välttelee. Samaan aikaan siskontyttö Vala tulee vauvansa kanssa markkinoimaan Islantiin drive in -elokuvanäytösideaa. Ella on myös nähnyt entisen poikaystävänsä Eyvindurin vilahdukselta. Eyvindur, joka vain lähti. Kivet ovat hitaita, mutta hurjia kun ne lähtevät liikkeelle. Tämän kirjan maailma oli jotenkin todella mieluinen. Ella on outo nainen tunnistettavalla tavalla, samastuin. Oli myös kiva lukea Islannista, vaikken sinänsä ole maasta erity...

"Aloin ymmärtää miksi äidit ovat tarinoissa usein kuolleita ja tyttäret orpoja.      Tämä äiti ei vain nyt ollut tarpeeksi kuollut." Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirja Valoa valoa valoa (Karisto 2011) voitti aikoinaan Finlandian eikä syyttä. Kirjassa on nimettömäksi jäävä minäkertoja, tyttö, joka rakastuu surua kantavaan Mimiin. Mimin perhe on jokseenkin erikoinen. Mimin äiti on kuollut oman käden kautta talon ullakolla. Siellä tytöt näyttelevät omituista näytelmää, jossa äiti Ulla Kolla ohjaa heitä. Lopulta elämä syöksyy kauheaan kurssiin syksyllä 1986. Olen lukenut tämän aikoinaan tuoreeltaan, mutta jostain syystä muistikuvia ei ollut oikein jäänyt. Ihmettelen sitä nyt, sillä uskoisin tällä kertaa tarinan jäävän mieleen pitkäksi aikaa. Kirja on hyvin koskettava isoine teemoineen. Ihmiset, erityisesti aikuiset, ovat eksyksissä. Oli kiinnostavaa lukea myös kirjan ajankuvaa, sillä en ollut vielä syntynytkään 80-luvulla. Pieniä tyttöjen tyyliasioita sivutaan, samoin tiet...