Tony Dunderfelt - Tunnista temperamentit ~ Väriä elämään ja itsetuntemukseen

"Temperamentti kuvaa yksilön tapaa reagoida kehollaan ja käyttäytymisellään esiin tuleviin tilanteisiin. Se ei missään nimessä kuvasta ihmisen koko persoonallisuutta, mutta temperamenttien ymmärryksen avulla voi saada todella hyödyllistä tietoa itsestään ja muista ihmisistä. Temperamenttityyli antaa ikään kuin värin tai mausteen yksilön toiminnalle. Se on se puoli meistä, joka näkyy selvästi ulospäin."

Tunnista temperamentit on psykologi Tony Dunderfeltin helppolukuinen ja kansantajuinen tietokirja temperamenteista ja niiden erilaisista puolista. Dunderfelt käyttää ihastuttavaa keinoa selkeyttää asiaansa: hän on antanut jokaiselle temperamenttityylille värin. Tyyleissä on sekä pää- että sivuvärejä.
     Kaikenlainen ihmisluonteeseen ja itsetuntemukseen liittyvä on kiehtonut minua kauan, varsinkin sairastuttuani. Haluan intohimoisesti löytää eri puolet itsessäni ja kehittää osaa niistä. Haluan ymmärtää.
Siksipä tällainen melko popularisoitu tietokirja oli oivallinen juuri minulle, joka olen valitettavasti lukenut psykologiaa vain sen lukion yhden pakollisen kurssin verran. Dunderfeltin mukaan meillä kaikilla on yksi hallitseva väri ja lisäksi useampia vähemmän vallitsevia. Äärimmäisen harva on vain yhtä väriä; jos näin on, hänen on vaikea tulla muiden kanssa toimeen. Säväykset muita värejä antavat eväitä kohdata eri tavalla toimivia ihmisiä; toimimmehan itsekin eri tavoin eri tilanteissa.
     Kirjasta löytyy laaja testi, jolla voi etsiä hallitsevan värinsä. Minun värikseni tuli keltainen, ja koen sen kuvaavan minua lähestulkoon täydellisesti. Tässä kuvaavimpia osia kuvauksesta:

"Keltaisen ajattelumaailma on liikkuva ja mielikuvituksekas. Hänessä syntyy helposti ideoita, joita hän spontaanisti ilmaisee.(...) Hänen ajattelunsa on hyvin altis ympäristön tapahtumille ja esiin tuleville tuntemuksille. Hän saa intuitiivisia oivalluksia ja yhdistää ajatuksia mielikuvituksekkaalla tavalla. (...)
    Tunnemaailma on keltaiselle tärkeintä. Siinä hän on erittäin vahvoilla. Hänen tunteensa ovat rikkaita ja vivahteikkaita. Hän elää itsekin voimakkaasti niissä, ja hän haluaa ja usein osaa ilmaista niitä muille. Tunteista puhutaan ja tarpeen vaatiessa niitä ilmaistaan taiteellisesti, liikkein, värein ja musiikin keinoin. Keltainen nauttii aistimuksista, luonnon elävyydestä ja ihmisten läheisyydestä. "Elämän tarkoitus on eläminen" on hänen spontaani vastauksensa vakavaan kysymykseen elämän tarkoituksesta." 

Osuvin sivuvärini on keltavihreä.

"Keltavihreä on sympaattinen henkilö, joka useimmiten saa paljon ihailijoita ja ystäviä. Keltavihreät innostavat muita omalla esimerkillään, ja he keksivät tylsissäkin tilanteissa aina jotain positiivista sanottavaa tai tehtävää. Ihmisläheisyys on heille tärkeää. He arvostavat harmitonta yhdessäoloa, jossa kukaan ei määrää, miten muiden pitäisi toimia tai ajatella. Tämänlaatuinen ihminen kokee suorastaan pyhää vihaa, kun joku on tieten tahtoen ilkeä tai alkaa rumalla tavalla kajota siihen, mikä on toiselle tärkeää tai pyhää. 
   Keltavihreän luonteinen ihminen voi joskus olla liiankin pehmeä ja toverillinen. Hän voi joutua muiden tallottavaksi, jos hän ei silloin tällöin löydä itsestään päättäväisyyttä ja oikeutettua itsellisyyttä. Saamattomuus, päättämättömyys ja aikatauluista lipeämiset ovat myös ongelmia, jos hän vajoaa liian paljon passiivisuuden ja avuttomuuden tilaan."

En voi muuta kuin suositella! Kirja antaa eväitä itsetuntemukseen ja -kehittämiseenkin. Susa on lukenut kirjan, ja häneltä tämän bongasinkin. (:
Osallistun kirjalla haasteeseen Kansankynttiläin kokoontumisajot kategoriassa psykologia.    

Pieni katsaus vuoteen 2012

Vuosi 2012 jää mieleeni luultavasti ikuisesti. Se oli henkisen kivun, masennuksen ja syömishäiriöiden vuosi. Kuitenkin se oli myös toipumisen, itseoivallusten ja kiivaan henkisen kasvun vuosi. Koskaan ei liene tapahtunut sisäisesti niin paljon, kuin tuona vuonna. Loppuvuosi oli mahtava, mutta toivottavasti ei enää ikinä. Tämä vuosi näyttää uudenuutukaiselta, kutkuttavan houkuttelevalta ja lupaavalta!

Henkinen tila heijastui tietysti lukemiseenkin, joka oli monta kertaa katkolla. Pistin bloginkin sivuun hetkeksi, kunnes halusin palata. Epävirallista taukoa on ollut pitkin loppuvuotta, pahoitteluni siitä. Olen lukenut vähän enkä usein ole jaksanut kirjoittaa siitäkään vähästä.
     En siis lupaa maita ja taivaita tällekään vuodelle, koska elämä on niin arvaamatonta. Silti minulla on kytyä lukea ja vähän niin kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Haluaisin raportoida kaikesta lukemastani ja tehdä sen mahdollisimman persoonallisesti ja omaäänisesti. Lukion tekstinkirjoitustavat ovat tiukkaan juurtuneita, mutta en koe tiukan asiatyylisen ja kuivan erittelevän arviointitavan sopivan tänne ollenkaan. Ei se palvele intohimoista persoonaani millään lailla! Yritänkin siis sanoa kiinnostavammin pari sanaa ja ehkä jättää sitä tiukkaa arviointia vähemmälle. Lukemisen tulisi minusta olla intohimo- ja taideasia, ei tarkka ja tylsästi paperinmakuinen analyysi.
    En ole listannut paljoakaan loppuvuoden lukemistoa tuonne Luetut-listaani, mikä vaikuttaa kohokohtien pohdintaa. Mennään kuitenkin niillä, mitkä muistetaan.

Vuoden 2012 top-10

1. Peter Høeg - Norsunhoitajien lapset
- Tämä oli niin täynnä sisäistä maailmaani ja iski syvälle tajuntaani. Oikeasti hauska ja ajattelemaan paneva kirja.

2. Jenny Kangasvuo - Sudenveri
- Käsittelee teemoja, jotka ovat (tai ovat olleet) itselleni läheisiä. Kirja, joka pisti sydämen jyskyttämään
kiihtymyksestä ja jännityksestä. Tärkeä kirja erilaisuudesta.

3. Monika Fagerholm - Amerikkalainen tyttö
- Vuoden kummajainen. Omituinen ja hyytävä kirja, jonka maailman ymmärsin jollain oudolla tavalla. Kieli oli kaunista ja kylmänväreet iholle nostattavaa.

4. Michael Cunningham - Illan tullen
- Miellyttävän ja kiehtovan älykäs ja yhden ihmisen mieleen pureutuva. Kauneutta ja rosoa sopivasti, vaikuttava tarina.

5. Iida Rauma - Katoamisten kirja
- Kirja, joka itketti loppuun asti puolen välin jälkeen. Henkilöiden eksyneisyys ja kipu iski ihon alle. Kivuliasta eikä ollenkaan kaunista.

6. Satu Manninen - Sateeseen unohdettu saari ~ Dialogi Virginian kanssa
- Niin taitavaa runoutta, että se meni vereen asti. Kylmiä väreitä tämänkin parissa, ylevyyttä, jota ei saa puettua sanoiksi.

7. Terry Pratchett - Yövartiosto
- Ensimmäistä kertaa näin rivien väliin ja löysin huumorin alle piilotetut pisteliäät ja hienot oivallukset. Tämäkin kirja oli sisäistä maailmaani.

8. Arja Tiainen - Saatanan tytär
- Nautittavan raadollista ja rosoista runoutta naisen rakkaudesta, ikävästä ja seksuaalisuudesta, joka ei olekaan lempeä.

9. Herbjørg Wassmo - Lasi maitoa, kiitos
- Hirvittävä, oikeisiin rikosraportteihin perustuva kirja naiskaupasta ja ihmisen pahuudesta. Päähenkilön toivo auttaa lukijaa selviämään tästä helvetistä.

10. Camilla Läckberg - Merenneito
- Vaikuttava dekkari, tutkielma rikkoutuneesta psyykestä. Tekoja, joille ei ole armahdusta.