Ankin kirjablogi

 "Kelatessani kaikkia suomalaisia tämän alan osaajia mietin, että perhana, pitäisiköhän kokeilla, miten käy. Kiinnostuisiko Raskaasta Joulusta kukaan? Suomi oli täynnä huippusolisteja, jotka olivat saaneet auttamattoman vähän huomiota hevileimansa takia. Meillä oli artisteja, joiden musiikillista kykyä ei haluttu nähdä mustien vaatteiden ja pitkän tukan alta. Parhaimmillaan metalligenren solistit veti vähintään yhtä hyvin kuin Suomen Kansallisoopperan laulajat. Jos kaikki kävisi hyvin, voisi tällaiseen projektiin saada houkuteltua mukaan kokonaisen joukon artisteja, jotka oli unohdettu viihdemusiikin varjoihin." Jenny Rostainin kirjoittama kirja Raskasta Joulua (Bazar Kustannus 2022) summaa Erkka Korhosen jo vuosituhannen alussa alkaneen projektin vaiheet. Korhonen halusi yhdistää hevin ja joululaulut. Aivan varhaisvaiheessa jamiteltiin helsinkiläisessä hevikapakassa, josta idea lähti itämään edelleen. Mutkia on silti ollut melkoisesti matkassa - ensimmäinen varsinainen keik

"Clay oli jähmettynyt, mutta vain koska tuntui ymmärtäneen, missä oli - Vaughnien tontilla olevassa vajassa, missä heidän raskaana oleva tyttärensä katsoi. Hän kohotti käden kasvoilleen. Hän ei pyyhkinyt verta pois, hän levitti sen hirvittäväksi meikiksi kylmille, koville piirteilleen. Hän oli viimeinkin, tietoisesti, paljastanut itsensä. Todellisen itsensä." Karin Slaughterin dekkari Unohdettu tyttö (HarperCollins 2023, suomentanut Virpi Kuusela) on jatko-osa Andrea Oliverista kertovalle kirjalle Menneisyyden jäljet . Andrea on äitinsä kauhuksi hakenut ja päässyt seriffikoulutukseen ja läpäisee loppukokeen kirjan alussa. Pian tulee myös ensimmäinen työtehtävä. Andrean pitää mennä suojelemaan tuomari Esther Vaughnia ja tämän perhettä Longbill Beachiin, sillä naista on uhkailtu. Andrean syyttäjä-eno kuitenkin antaa lisätehtävän: 1982 tuomarin tytär Emily oli 17 ja raskaana ja hänet pahoinpideltiin raa'asti. Lapsi selvisi, mutta Emily kuoli. Eno vilauttaa mahdollisuutta es

  "Susi hiipi esiin rajan takaa. Sen askelten myötä puut kasvoivat ja metsäaukea peitti kankaan. Lumisia laikkuja ilmaantui sammaleen päälle. Maisema näytti tutulta, mutta Maarit ei saanut sitä paikannettua mihinkään muistamaansa paikkaan.       Kun susi oli kulkenut aukion keskelle ja värjännyt kankaan askeltensa jäljessä, se pysähtyi. Suuret pedonsilmät kääntyivät katsomaan Maaritia. Eläin avasi suunsa. Maarit kamppaili hetken suden katseessa. Halusi paeta. Halusi olla pakenematta. Silmänräpäys, ja eläin oli poissa. Kangas oli taas tyhjä." Lauri Latun esikoisromaani Susiraja (Haamu 2022) kurkottaa psykologiseen ja yliluonnolliseen kauhuun, jonka pohjalla ovat muinaiset myytit Edda-saagoista. Kirjan päähenkilö on Maarit, joka elää Havu-koiran kanssa pohjoiskarjalalaisella syrjäseudulla. Maarit on kuvataiteilija ja jo alkuvaiheessa tulee viitteitä siitä, ettei kaikki ole hyvin. Yksinäisyys kalvaa, sillä entinen puoliso Antti on lähtenyt Helsinkiin ja suhde on päättynyt. Äiti

 "Ajatteletko koskaan sitä, miten päädyit sinne, missä olet? Kuin olisit eksynyt sokkeloon, ja se olisi kokonaan oma vikasi, koska itsepähän päätit joka kulmassa, mihin suuntaan kääntyisit? Ja tiedät, että on olemassa monta reittiä, joita pitkin olisit päässyt ulos, sillä voit kuulla sokkelon ulkopuolelta niiden ihmisten äänet, jotka selviytyivät ulos, ja he nauravat ja hymyilevät. Ja joskus näet pensasaidan läpi vilauksen heistä. Hämäriä hahmoja lehvien lomasta. Ja he tuntuvat niin hemmetin onnellisilta siitä hyvästä, että ovat selvinneet sokkelosta, etkä ole heille siitä katkera, mutta inhoat kyllä itseäsi siksi, ettet kykene selvittämään sokkeloa heidän laillaan. Ajatteletko näin? Vai onko sokkelo olemassa vain minulle?      P.S. Kissani kuoli." Matt Haigin romaanissa Keskiyön kirjasto (Aula & Co 2020, suomennos Sarianna Silvonen) 35-vuotias Nora on masentunut. Hänen viimeinen päivänsä on kurjaakin kummempi, kun työpaikka lähtee alta, kissa kuolee ja entinen bändikave

 Tämä ei ole kaupallinen tai muukaan yhteistyö. Tapahtumaan oli vapaa pääsy ja olin mukana tavallisena osallistujana. Kuvat ovat sitten kehnoja, otin ne puhelimella melko kaukaa. Jotenkin olen tähän vuoteen asti ollut täysin tietämätön siitä, että Joensuussakin järjestetään syksyisin kirjallisuustapahtuma! Ilmeisesti someviestintään oli panostettu vähän enemmän, sillä näin tapahtuman Facebookissa jo hyvissä ajoin. Päätöspäivä käynnistyi klo 12 Joensuun konservatoriolla. Kirjailija Ulla Vaarnamo esitti avaussanat. Tapahtuman kantava teema oli valo kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa. Kirjailijat olivat ottautuneet teemaan asianmukaisesti kukin omasta näkökulmastaan, mutta silti yhteneväisiä kohtia löytyi.  Camilla Nissinen Klo 12.15 Minä olen valon lapsi - valon metaforat romaanissa Meitä vastaan rikkoneet (Camilla Nissinen).  Nissinen osoittautui erittäin hyväksi esiintyjäksi, itse asiassa ehkä päivän parhaimmaksi. Olen yllättynyt, jos taustalla ei ole pitkäjänteistä harjoittelua j

 " - Musta tulee maailman paras ponityttö. Elinan kuiskauksen kuullessaan Sinttu liikuttaa söpöjä korviaan hitaasti edestakaisin." Lin Hallbergin kirjoittama ja Margareta Nordqvistin kuvittama ensimmäinen Sinttu-kirja on Maailman ihanin Sinttu (Tammi 2011, suomentanut Marvi Jalo). Kirjassa ekaluokkalainen Elina pääsee pitkän jonotuksen jälkeen ponitallille. Siellä on maailman söpöin poni Sinttu. Tallin omistaja Inka evästää tyttöjä ratsastuksen ja ponien saloissa. Mutta entäs sitten, kun Sinttu sairastuu? Luin kirjan vuoden 2019 Helmet-haastetta silmällä pitäen. Yhteen kohtaan tarvitaan alle 18-vuotiaan suosittelema kirja. Pyysin tähän ja pariin muuhun kohtaan apua haasteen omasta Facebook-ryhmästä. Jonkun tyttö suositteli innokkaasti ihan kaikkia Sinttu-kirjoja ja otinkin sitten tämän ensimmäisen osan kirjastosta mukaani.  Vaikka en koskaan lukenut Sinttu-kirjoja lapsena, koin tiettyä nostalgiaa kirjan parissa. Minulla kuten monella muullakin tytöllä oli jossain vaiheessa a

 "Perehdyn kirjassani tuttujen eläinten mytologiseen menneisyyteen - siihen millaisia tarinoita ja uskomuksia eläimiin on eri aikoina ja eri puolilla maailmaa liitetty. On helppoa ymmärtää, että entisajan ihmiset ovat nähneet eläimissä myyttisiä ja jumalallisia piirteitä. Eläimet ovat turvanneet toimeentulon ja elämän jatkumisen, ja samalla ne ovat olleet arvaamaton uhka, jotain miltä on täytynyt suojautua. Eläinmytologioiden avulla ihmiset ovat myös selittäneet maailmaa ja heijastaneet tarinoihin omia toiveitaan, pelkojaan ja ennakkoluulojaan. Usein eläintarinat kertovatkin paljon myös meistä ihmisistä." Kaisa Pulakan tietokirja Kesyttömät - Eläinjumalia, hirviöitä ja ihmisen parhaita ystäviä (Atena 2023) kertoo eläimistä ja suomalaisen suhteesta eri eläinlajeihin. Mukana ovat hevonen, lehmä, lammas, sika, kana, kissa, koira, mehiläinen, hämähäkki, rotta, orava, käärme, korppi, joutsen, susi, kettu, hirvi, karhu ja jänis. Kaikki kotoisia lajeja suomalaisille, mutta suhtautu

  Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat Syksy saapuu vähitellen ja on hyvä hetki alkaa pohtia tulevaa kirjabloggaajien klassikkohaastetta. Jo perinteeksi muodostuneessa tapahtumassa luetaan puolivuosittain jokin klassikko ja kirjoitetaan siitä. Klassikosta postataan 31.1.2024 . Ilmoittaudu mukaan kommenteissa. Ei haittaa, jos et vielä tiedä tarkalleen, mitä aiot lukea. Alla kattavammat ohjeet. Lämpimästi tervetuloa! Klassikkohaasteen viralliset säännöt: - Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea (mutta et ole vielä lukenut), ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) - Lue valitsemasi klassikko. - Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2024 . Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. - Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä! - Toista kohta neljä useasti! Muita tärkeitä juttuja

"Vielä 1950-luvun alussa kaupunkimme oli vähäinen 10 000 asukkaan puutaloyhdyskunta, jota ympäröi vauras maaseutu. Vasta seuraava vuosikymmen, 1960-luku, aloitti Joensuun yleiskuvan muuttumisen maaseutukaupungista maakunnan ehdottomaksi keskukseksi. Puutaloja alettiin purkaa ja tilalle rakennettiin kerrostaloja. Muutosta kesti pari vuosikymmentä."  Heikki Tarman kuvakirja Joensuu - Katuja ja kortteleita (Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy 2011) käsittelee tarkoin Joensuun nykyisen ydinkeskustan aluetta ja jonkin verran myös eteläistä Kirkkokatua luterilaiselle kirkolle asti. Käytössä on ollut melkoisesti yksityishenkilöiden albumeista saatuja kuvia ja vain pieni osa on museoiden kuvia. Monista kohteista oli otettu kirjan nykyhetkeä vastaava kuva, joka yleensä näytti olevan Terttu Repo-Tarman ottama tai ainakin hänen kokoelmistaan saatu. Olen ollut jo ties miten kauan kiinnostunut Jeonsuun kaupunkimaantieteestä ja tämä kirja oli melkoinen kirjastolöytö. Kirjassa on yllättävän mon

 Luin kaksi Asterixia vanhan lukuhaasteeni tiimoilta. Lyhyesti molemmista. Rene Goscinnyn ja Albert Uderzon toinen Asterix seikkailee -osa on Kultainen sirppi (Egmont Kustannus 2011, suomennos Outi Walli). Tietäjä Akvavitixin tärkeä kultainen sirppi hajoaa ja kultaisia sirppejä ei saa mistä tahansa. Asterix ja Obelix lähtevät Parisiumiin etsimään kuuluisaa sirpintekijää Amerixia. Mies vain näyttää kadonneen oudosti ja jutussa on jotain mätää. Viihdyttävä tarina. Tappelunmelskettä ja hiidenkiviä. Tajusin muuten vasta nyt, että Obelixin koira Idefix ei vielä ole kuvioissa. Ilmeisesti se ilmestyy jossain myöhemmässä albumissa. Asterix seikkailee -sarjan kolmas osa on Asterix ja gootit (Egmont Kustannus 2012, suomentanut Jorma Kapari). Tässä tarinassa Akvavitix matkustaa tietäjien kokoukseen ja joutuu barbaaristen goottien sieppaamaksi. Asterix ja Obelix ovat kuitenkin asemissa ja lähtevät etsimään tietäjää. Metsiköissä käy vilinä, kun Asterix ja Obelix etsivät gootteja ja roomalaiset ta