Ankin kirjablogi

"Sanotaan, että riittää kun yrittää parhaansa. Minä yritin hädin tuskin puolet.       Sellainen äiti minä olin." Helmi Kekkosen romaani Vieraat (Siltala 2016) käsittelee ihmissuhteita läheltä. Senja ja Lauri ovat järjestäneet kesäiset pikku juhlat kotiinsa. Lauri on lähtenyt ostamaan kukkia ja Senjaa ahdistaa, kun vieraat tulevat mutta Lauria ei kuulu. Senja on selvästikin hauras ja epävarma. Tunnelma kodissa on jännittynyt monista syistä. Ensimmäinen osio päättyy Senjan saamaan puheluun. Tästä kirja oikeastaan vasta lähtee rakentumaan, sillä kirjailija siirtyy raottamaan kunkin asunnossa olleen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Kaikki ei todellakaan ole siltä, miltä näyttää päällepäin. Pidin todella paljon Kekkosen novellikokoelmasta Kotiin , josta olen kirjoittanut erehdyksessä peräti kaksi kertaa . Sama surumielisyys on minusta läsnä Vieraissakin . Kirjassa on paljon sellaisia mietteitä, jotka saavat surulliseksi ja pahoille mielin, ainakin jos kuvittelee itsensä...

  "Katsellessaan nopeasti muodostuvia vesivanoja lasin pinnalla hänen tulee hetkeksi ikävä talvea, pakkasen tuomaa selkeyttä asioihin. Kun on niin kylmää ja kirkasta että kaiken voi nähdä ja leikata irti, laittaa taskuun ja pitää siellä." Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2009. Kannen suunnittelu Satu Ketola, taitto Niko Aula. Avain 2011. Helmi Kekkosen novellikokoelma Kotiin on haikea, alakuloinen ja kaunis. Toisiinsa nivoutuvissa novelleissa kaikilla on kaipuu johonkin ja elämä jollain tapaa suuntaa vailla. Kaikki etsivät, kaikki janoavat, mutta harvat saavat. Viimeinen novelli nivoutuu kauniisti kokoelman aloittavaan novelliin. Pidin tästä kokoelmasta todella paljon. Olen aina ollut haikeuden ystävä, ja haikeutta tässä teoksessa on runsaasti. Joidenkin henkilöiden kohtalot ovat todella traagisia. Joku on menettänyt syntymättömät lapsensa, toinen sisarensa. Silti tunnelma ei ole ahdistava, vaan enemmän unenomainen. Unenomaisuus syntyy Kekkosen taitavasta kielestä, va...

"Ilman hänen syntymäpäiväänsä Sisko olisi täällä. Tässä pihalla hänen kanssaan. He istuisivat auringonvarjon alle, puristaisivat sitruunoista mehua suoraan suuhun, sulkisivat silmänsä ja muistaisivat kaikki ne lapsuuden kesät tällä samalla pihalla, sama kirpeä maku huulillaan." Olen odottanut Kekkosen novellikokoelman lukemista kuin kuuta nousevaa ja lopultakin sain sen käsiini. Enkä joutunut pettymään: Kotiin on koskettava ja kaihoisa pieni kirjanen. Ihmisten arjessa tapahtuu kaikenlaista, vaikkei lukijaa ryöpytetäkään kurjuudessa. Uskomattoman kauniisti kirjoitetuin lausein Kekkonen tuo surun ja kaipuun lähelle. Novellit eivät ole pitkiä, mutta niissä on saatu sanottua kaikki, paria tökeröä lopetusta lukuun ottamatta. Ensimmäisen ja viimeisen lopussa alkoi jopa itkettää! Erittäin vahva esikoinen. Ainoa ihmetyksen aiheeni on takakannen maininta siitä, että novellit kietoutuvat toisiinsa. Miten? En löytänyt minkäänlaisia yhtymäkohtia henkilöiden välillä, en merkkiäkään ...