Ankin kirjablogi

 "Ei-mitään-pahaa Ei-mitään pahaa Sormuksen viimeisen pyöräytyksen kohdalla Enni kuuli, kuinka äiti puhui puhelimeen iloisella äänellä. Aurinko kirkastui, kipeä paine ylävatsalla hölleni, hengitys laajeni kiristyneistä hartioista taas keuhkojen pohjaan asti." Anu Holopaisen nuortenromaani Filigraanityttö (Karisto 2021) kertoo nuoresta Ennistä, jolla on pakko-oireinen häiriö. Enni ei tajua olevansa sairas, vaan kutsuu sairauttaan nimellä Varoittaja. Ennin mieli tuottaa kaikenlaisia pelkoja, jotka hän uskoo torjuvansa pyöräyttämällä filigraanisormustaan tietyn verran tiettyyn suuntaan.  Onpa hyvä, että tästä mielenterveysongelmasta on kirjoitettu kirja. Ahdistuneisuus on nuorilla erittäin yleistä, ja joillain se näyttäytyy pakko-oireisuutena. Enni tulee tavallisesta, rakastavasta perheestä. Hänellä vain on herkkä mieli. Nimenomaan tytön tavallisuus on hyvä valinta, sillä mielenterveysongelmat voivat koskea ketä tahansa meistä. Pieni, intensiivinen kirja sairaudesta ja siihen h...

 "Ulkona metsän päällä pilvet kehrää ukkosta, vaikka on kevät. Sarvijumala kuiskii käsittämättömiä asioita, se etsii jotakin mun sisältä. Tän täytyy olla unta, mä ajattelen, ja ajatus tuntuu huudolta. Mutta haituvat... nehän onkin mun unia, mun ajatuksia sarvijumalan käsissä. Se tutkii niitä yksi kerrallaan ja nostaa sitten kouransa siihen, missä peurankallokasvojen suu olisi. Luisevat leuat loksahtaa auki. Se nuolee unen sormistaan pitkällä, taipuisalla kädellä." Magdalena Hain nuortenkauhukirja Sarvijumala (Otava 2023) voitti Finlandian. Se kertoo 16-vuotiaasta Laurista, joka joutuu perheensä kanssa rajuun auto-onnettomuuteen ja alkaa sen myötä nähdä kuolleita. Äiti menehtyy ja isä on koomassa. Elämä tädin perheessä maalla tuo välillä uutta ajateltavaa, kun kylältä löytyy 18-vuotias Vilja-Maaria. Mutta ei kai niin vanha tyttö jaksa katsella amispoikaa? Entä miksi Lauri näkee Vilja-Maariasta unia, joissa seksi sekoittuu verenvuodatukseen? Sarvijumala on kelpo moderni nuort...

 "Jo ei todellakaan pitänyt itseään nerona, mutta kun kirjoitusvimma iski, hän heittäytyi kokonaan sen valtaan, ja elämä oli autuaallista, kun hän istui turvassa ja onnellisena mielikuvitusmaailmassa, jossa puute, huolet ja huono sää unohtuivat ja jossa hänellä oli runsain määrin melkein yhtä todellisia ja rakkaita ystäviä kuin oikeassakin maailmassa." Louisa M. Alcottin menestysromaanin Pikku Naisia jatko-osa Pikku Naisia II (aiemmin suom. Viimevuotiset ystävämme ) ilmestyi alun perin vuonna 1869. Tämä uusin (?) suomenkielinen painos on vuodelta 2005, ja sen on tehnyt Sari Karhulahti. Alkuperäinen englanninkielinen teos on julkaistu myöhemmin nimellä Good Wives , mikä antaakin jo esimakua romaanista. Käsittelen aihetta tässä klassikkohaasteen postauksessani pontevasti. Pikku naisia on minulle hyvin rakas teos, koska se suodattuu niin voimakkaasti oman lapsuuden nostalgiani läpi. Luin teoksen joitain vuosia sitten uudelleen ja pidin siitä edelleen, vaikka toki Alcottin mo...

"Kun Dammaraa ei vielä ollut ja aavikko lymysi laaksossaan niin kuin peto emonsa kohdussa, oli vain metsä ja kallio. Tuolla kalliolla ja tuon metsän suojassa tuulta puhuteltiin ensimmäisen kerran. >>Kuuleeko kukaan?>> joku kuiskasi, ja joku toinen kuuli vastasi. He pelästyivät toistensa ääniä, ja ensimmäisiä sanoja seurasi hiljaisuus, jota kesti aina siihen saakka kunnes toinen, eikä kukaan tiedä kumpi, kysyi: >>Kuka olet?>> Siitä alkoi keskustelu, joka on sen jälkeen yritetty lopettaa yhtä monta kertaa kuin se on yritetty toistaa tai unohtaa tai selittää herkkäuskoisten kuvitelmaksi." Ensimmäisessä osassa tarinoita kertova Sawana antautui tuulien kuiskauksille, vaikka se on kiellettyä. Kirjan maailmassa varsinainen fantasiaelementti syntyy elävistä tuulista, joita osa ihmisistä pystyy hallitsemaan. Toisessa kirjassa Meren alku (WSOY 2009) kaikkien merten kapteeni Geret on Tarquelin omatunto, jonka tehtäviin kuuluu estää tuulenhaltioiden toiminta. Ger...

"Hento, suloinen tuoksu nousi kasteisista saniaisista, kun hän tanssi; jostakin kaukaa ajelehti nauru yön halki...  hento keijukaisten nauru, joka tuntui tulevan Lumotulta lähteeltä. Hän tunsi itsensä niin keveäksi kuin hän olisi ollut pelkkää kuunvaloa. Hetki oli ennen kokematon! Hän pysähtyi varpaisilleen tuhatkaunojen keskelle ja ojensi kätensä, jotta hänen rakkaan ja ihanan kuunsa valo saisi huuhtoa hänen lapsenruumistaan." Ei keväistä ja rakasta toukokuuta ilman Montgomeryä! Montgomeryn kuolematon taito kuvata maailmaa sekä kauniina että huvittavana ei lakkaa ihastuttamasta minua. Olen aikoinaan kirjoittanut tästä kirjasta Vanhan kartanon Pat (Minerva 2009, suomentanut Sisko Ylimartimo), mutta koska lukioaikainen kirjoitukseni on melko köykäinen, sain siitä ihanan tekosyyn lukea kirjan uudelleen ja kirjoittaa jälleen. Pat on kirjan alussa alle kouluikäinen pikkutyttö, joka kirjan mittaan kasvaa 18-vuotiaaksi neidoksi. Häneen kirjailija kirjoitti paljon omaa itseään ja s...

 "- Jopa kävi ikävästi! Juuri kun Tom rupesi olemaan mukava ja minulla hauskaa, piti Fanin pilata kaikki hömpötyksellään. Rouva Shaw ei pidä mäenlaskusta eikä kai isoäitikään. Tulee vain ikävyyksiä jos menen, ja Fanny kiusaa minua, niin että on parasta kieltäytyä ja antaa Tomin luulla minua pelkuriksi. Taivas varjelkoon! En ole ikinä nähnyt näin hassuja ihmisiä!" Louisa M. Alcottin tuotannossa ehkä hieman sivuun jäänyt Tytöistä parhain (WSOY 1975, Lyyli Reijosen uudistettu suomennos) on ihastuttava teos. Sen päähenkilö on Polly, joka kirjan alussa on siinä nelisentoistavuotias. Hänet on kasvatettu kaukana rikkaista seurapiireistä ja hän onkin varsin tervehenkinen tyttö. Hänen päänsä on kovin pyörällä vierailulla rikkaan Shaw'n perheessä, jossa on palvelijoita ja vaunuja ja hienoja pukuja. Samanikäisen Fannyn kaveripiiri on varsin teennäistä, nuori Tom kiusaa, pikku Maud leikkii omaa seurapiiriään, rouva Shaw on henkisesti ja fyysisesti enimmäkseen poissa pelistä ja herra...

"Kyllä", muori Säävirkku vastasi. "Talventakoja uskoo, että sinä olet... niin, hänellä on monta nimeä. Kukkien Valtiatar on kaunis nimi. Taikka Kesänainen. Hän tekee kesän, samalla tavalla kuin talventakoja tekee talven. Talventakoja uskoo, että sinä olet se nainen." "Hyvä on", Tiffany sanoi. "Mutta mehän tiedämme, että hän on väärässä, vai mitä?" "Tuota... ei aivan niin paljon väärässä kuin haluaisimme hänen olevan", neiti Puutiainen sanoi..." Tiffany Särkynen seikkailee jälleen! Osassa Talventakoja (Karisto 2007, suomentanut Mika Kivimäki) Tiffany on noitaopissa neiti Kuusisen luona, ja he menevät katsomaan perinteikästä Morris-tanssia. Tanssin aikana kesä ja talvi vaihtavat osia vuodenaikojen mukaan. Tiffany kuitenkin täysin järjettömästi hyppää tanssiin mukaan ja saa asiat pahan kerran sekaisin. Talven synnyttävä talventakoja rakastuu häneen ja pian merillä on Tiffanyn mallisia jäävuoria ja lumihiutaleetkin ovat Tiffanyita. On...

 "Isän oli pakko löytyä pian. Mordicant, varjokätyrit, raatokorpit - nyt oli selvääkin selvempää, että jokin kauhea vihollinen oli kokoamassa joukkoja sekä isää että tytärtä vastaan. Vihollinen oli saanut jo isän kynsiinsä, joten sen täytyi olla mahtava manaaja tai väkevä vainaja. Kenties Kerrigor..." Garth Nixin fantasiatrilogia Vanha valtakunta alkaa osalla Sabriel (WSOY 2004, suomentanut Kaisa Kattelus). Sabriel on 18-vuotias astetta epätavallisempi tyttö. Hän käy koulua tässä meidän maailmassamme ( tulkitsin ilmeisen oikein , että kyse on osapuilleen ensimmäisen maailmansodan vuosikymmenelle asettuvasta kuvitteellisesta Iso-Britanniasta/Englannista), mutta on oikeasti väkevän maagin Abhorsenin tytär. Abhorsenin tehtävä on varmistaa, että kuolleet pysyvät kuolemassa ja vaikka sitten omakätisesti pitää huoli, että he kulkevat kaikista yhdeksästä portista kuolemaan. Sabrielin elämä saa melkoisen käänteen, kun hän saa etiäisen isältään, perii tämän miekan ja vainajien käsitt...

  "Sophie lähti kohti peiliä ja huomasi ontuvansa. Peilistä kuvastuvat kasvot olivat varsin tyynet, sillä hän tiesi mitä odottaa. Ne olivat luisevan vanhan naisen kasvot, kuihtuneet ja rusehtavat, ja niitä ympäröi valkoinen hiuspöheikkö. Hänen omat silmänsä tuijottivat häntä peilistä, tosin keltaisina ja vetisinä ja varsin murheellisina.     >>Älä huoli, vanha rahjus>>, Sophie sanoi kasvoille. >>Näytät kohtalaisen terveeltä. Juuri tällainenhan sinä sitä paitsi oikeasti oletkin.>>" Sophie on kolmesta tytöstä vanhin. Kun isä kuolee ja taloudellinen tilanne on kehno, tytöt menevät eri paikkoihin oppiin. Sophie jää perheen hattukauppaan. Sophien oltua tyly Erämaan noidalle tämä muuttaa hänet ikivanhaksi. Sophie kerää tavaransa ja lähtee maailmalle kertomatta kellekään mitään. Yöksi hän pelastautuu omituiseen liikkuvaan linnaan, jota asuttaa huhujen mukaan tyttöjen sydämiä syövä velho Howl. Sophie ei näe nykyisessä olemuksessaan pienintäkään riskiä sydä...

 "mutta entä jos on queer ja onnellinen? entä jos on sairas ja silti onnellinen? kuka oikeastaan saa määrittää onnellisuuden koostumuksen? entä millainen olisi asetelma, josta tunnistaisin itseni ja kaltaiseni, sellainen missä näkyisi koko ihmisyyden kirjo?" J. S. Meresmaan säeromaanitrilogian viimeinen osa on Kerberos (Myllylahti 2022). Näkökulma on masennuksesta kärsivän Tuukan. Tuukka fundeeraa elämäänsä ja ikävöi kuollutta äitiään sekä ulkomaille muuttanutta isäänsä. Onneksi kuitenkin heillä on Iinan ja Saran kanssa oma polyamorinen perhe. Realismin kannalta minusta nuoret olivat tässä osassa liiankin järkeviä siihen nähden, että ihan jokainen ei ollut edes täysi-ikäinen. Varmasti nykynuoret tai ainakin osa heistä on tiedostavampia kuin vaikkapa minunkaan aikanani oltiin, mutta aivan uskottavana en tätä osaa kokenut. Ei tämä kirja sinänsä huono ollut, Tuukkaan oli tosi helppo samastua ihmisenä ja kiva kun tässä oli sivuasiana metallibändi.   Helmet-haaste 2023: kohda...

  "Frida katsoi Hessua. Aikuisten tulisi opettaa pojille tyttöjen kunnioittamista ja tasa-arvoa, mutta Hessu vain hyssytteli Jemiä kuin isoa vauvaa ja jatkoi kierrostaan luokassaan niin kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut.       Jemi virnuili opettajan selän takana ja jatkoi, nyt vain hiljaisemmalla äänellä:      - Vittu kun sulla on hyvät tissit." Mila Teräs on jälleen ajassa kiinni nuortenromaanillaan Yökirjeitä (Otava 2022). Päähenkilö Frida koettaa selvitä arjestaan kotona ja koulussa. Välit entiseen parhaaseen ystävään ovat katkolla eikä muita kavereita ole. Frida ei saa unta, hän on kuolemanväsynyt. Vähitellen kirja paljastaa hänen kantamansa raskaan salaisuuden. Yökirjeitä on aiheeltaan rankka romaani, mutta siksi kovin tärkeä. Koulun arjessa ja kaikkialla muuallakin pojat ja miehet katsovat oikeudekseen tuijottaa, kopeloida ja tehdä tytöille pahaa. Frida pelkää ja hänen ruumiinsa on jatkuvassa jännitystilassa.  Tätä kehollis...

"Aloin ymmärtää miksi äidit ovat tarinoissa usein kuolleita ja tyttäret orpoja.      Tämä äiti ei vain nyt ollut tarpeeksi kuollut." Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirja Valoa valoa valoa (Karisto 2011) voitti aikoinaan Finlandian eikä syyttä. Kirjassa on nimettömäksi jäävä minäkertoja, tyttö, joka rakastuu surua kantavaan Mimiin. Mimin perhe on jokseenkin erikoinen. Mimin äiti on kuollut oman käden kautta talon ullakolla. Siellä tytöt näyttelevät omituista näytelmää, jossa äiti Ulla Kolla ohjaa heitä. Lopulta elämä syöksyy kauheaan kurssiin syksyllä 1986. Olen lukenut tämän aikoinaan tuoreeltaan, mutta jostain syystä muistikuvia ei ollut oikein jäänyt. Ihmettelen sitä nyt, sillä uskoisin tällä kertaa tarinan jäävän mieleen pitkäksi aikaa. Kirja on hyvin koskettava isoine teemoineen. Ihmiset, erityisesti aikuiset, ovat eksyksissä. Oli kiinnostavaa lukea myös kirjan ajankuvaa, sillä en ollut vielä syntynytkään 80-luvulla. Pieniä tyttöjen tyyliasioita sivutaan, samoin tiet...

 "Paju antoi käsien jatkaa, vaikka aavisti jo, että lopputulema olisi jotain kiellettyä. Oliko sittenkin jotain perää siinä, mitä sanottiin väärällä kädellä veistäjistä? Korppi raakkui varoittavasti. Puukko lipesi, leikkasi haavan Pajun sormeen." Katri Kauppisen nuortenromaani Laakson linnut, Aavan laulut ammentaa kansanperinteestä. Elävien joukossa elävät kalmit, kuolleet ja hiidet. Lauluissa on valtava voima. Kaikkein suurin voima on kuitenkin sammolla, joka on laaksolaisten hallussa. Puutteesta kärsivät aavalaiset haluavat sen itselleen. Aavan Lemek saapuu Laaksoon kaupantekoon ja iskee silmänsä Pihlajaan, parantajaan ja tulevaan Maammoon. Voivatko he estää jotenkin verenvuodatuksen? Pidin tästä kirjasta todella paljon! Kieli oli todella kaunista ja sopi erinomaisesti tarinaan. Kauppinen on luonut eheän maailman. Luonnollisesti vaikutteita on otettu Kalevalasta, onpa mukana Laakson Akkakin. Mielenkiintoista oli se, että Laaksossa naiset ovat johtavassa asemassa. Naiset ja...

 "LISE-LOTTE: "Totta. Sukujen historiat on tärkeitä, koska menneisyyden muistaminen ylipäätään on tärkeää, mutta kaiken kamaluuden keskellä siinä oli hyvääkin, että Romahduksessa kaikki meni uusiksi. Olen iloinen, ettei enää ole olemassa omistusoikeutta maa-alueisiin tai rajariitoja tai sitä, miksi sitä kutsuttiin, isänmaallisuutta. Kaikki me olemme pakolaisten jälkeläisiä." Siiri Enorannan romaani Maailmantyttäret (WSOY 2022) on tarina Maailmankodista, kolmannen maailmansodan jälkeisestä utopiasta. Lähes koko olemassa oleva maailma on liittynyt siihen. Kaikilla on kiintiöraha, enempää ei voi saada. Järjestelmä toimii pitkälti eräänlaisena vaihtotaloutena: kun saa jotain, tekee jonkin pienen vastapalveluksen. Maailmankodin vastakohta on Saarivaltio, jossa eletään edelleen kapitalismissa. Maailmantyttäret ovat Lise-Lotte, Zerinda, Ritva, Kaia ja Joseline. He ovat yksinäisille tarkoitetulla leirillä, kun feizhongit hyökkäävät. He päättävät yhdistää voimansa ja selvittää, ...

 "Tilanteen vakavuus kiskaisi Juvan pois transsistaan. Hän juoksi äidin luo, polvistui tämän eteen ja otti tämän pään syliinsä. Äidin ruumis oli raskas ja voimaton. Juva kamppaili selvittääkseen ajatuksensa, ymmärsi ajan olevan kulumassa loppuun. Hän tiesi, että hänen piti tehdä jotain, mutta ei muistanut mitä." Siri Pettersenin uusi fantasiasarja Vardari alkaa osalla Rautasusi (Jalava 2021, suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist). Kirjan sankaritar on Juva, joka kuuluu kuuluisaan verenlukijoiden sukuun. Hän ei halua olla sellaisen huijaamisen kanssa missään tekemisissä. Kun hänen äitinsä äkisti kuolee, hänet vedetään hurjaan tapahtumien vyyhtiin. Äidillä on kellarissa synkkä salaisuus, ja Juva saa huomata, että moni on asiasta kiinnostunut. Ei vähiten iäiset, jotka elävät huhujen mukaan ikuisesti. Olipa kivaa uppoutua yhtä aikaa tuttuun ja vieraaseen maailmaan! Jollain lailla maailmassa on samaa kuin Pettersenin aiemmassa trilogiassa Korpinkehät ja myös Mahti on mukana. Kuitenkin...

 "Se ei siis ollutkaan ollut unta. Hän oli varma siitä. Jotakin... omituista oli tapahtunut. Hänen sormiensa päitä kihelmöi. Hän tunsi olonsa... erilaiseksi. Tutkailtuaan oloaan hän päätteli, ettei se kuitenkaan tuntunut pahalta. Ei. Viime yönä hänestä oli tuntunut kamalan pahalta, mutta nyt, nyt, hän oli... täynnä elämää." Terry Pratchettin Tiffany-sarjan toisessa osassa Tähtihattu (Karisto 2004, suomentanut Mika Kivimäki) tapahtuu kummia. Tiffany on lähetetty neiti Tasasen luo noitaoppiin. Tiffany ei osaa vielä oikein mitään, paitsi itsensä katsomisen ulkopuolelta. Se kuitenkin houkuttelee paikalle kekomuksen, joka haluaa vallata hänet saadakseen kotipaikan. Selviääkö Tiffany tästä vierailusta? Tähtihatussa pääsemme taas lähemmäs noituutta. Noitien perustehtävä on auttaa ihmisiä arkisissa puuhissa, mutta toisinaan tarvitaan ihka oikeaa noituutta, jotta asiat palaavat oikealle tolalle. Tiffany on kekomuksen kanssa pahassa pulassa. Hän kuitenkin alkaa ymmärtää sen oikeaa ole...

 "Tervetuloa kallooni.       Rekka jyrää kaulan ja pään luiden ylitse. Selkäranka katkeaa, aivot poksahtavat ja vuotavat. Silmissäni välkkyvät tuhannet salamat. Maailma kaatuu nurin.      Oksennan. Kaikki pimenee.       Sitä tapahtuu kaiken aikaa. Tämä on aivan tavallinen päivä." Cadence Sinclair tulee todella rikkaasta perheestä. Vaarilla on oma saari, jonne lähisukulaiset majoittuvat joka kesä. Pikkulapsia vilahtelee taustalla, mutta tärkeimmät ovat Cadencen valehtelijat: Gat, Mirren ja Johnny. Gat on vain erilainen: puoliksi intialainen, jota suvaitaan tässä vitivalkoisessa perheessä, mutta ei suinkaan hyväksytä. Gat ja Cadence rakastuvat. Sitten, viidentenätoista kesänä, tapahtuu jotain kauheaa. Jokin kauhea onnettomuus. Cadence ei muista siitä mitään. Hänellä on seuranaan jatkuva migreeni, joka ei meinaa talttua millään. Mutta päästyään saarelle taas hän alkaa vähitellen muistaa. Ensin pieniä palasia, sitten yhä enemmän. Totuus on j...

 "SE TAPAHTUI NÄIN: Joku tönäisi Andrew'n Joshia päin. Josh piteli kiinni.        Penelope hakkasi sellonsa säpäleiksi.        Koppisten johtaja vaihtui.        Andrew pyysi saada liittyä Nokisiipiin. Hän sai suorittaakseen mahdottoman tehtävän.        Jacob Sappington murhattiin.        Penelope tuli hulluksi.        Andrew kurkisti Joshin maailmaan. Se kesä oli paras, jonka Andrew oli koskaan elänyt.      Se ei ollut Penelopen paras kesä." Siiri Enorannan romaani Kesämyrsky (WSOY 2020) kertoo murrosikäisistä, jotka elävät omaa salaista elämäänsä vanhempien tietämättä. On köyhempi ja viaton Andrew, joka on ihastunut Joshiin. Josh ja siskonsa Penelope ovat rikkaita. Kun Penelope todistaa murhaa ja "tulee hulluksi", Andrew'n psykiatri-isä menee Andrew'n kanssa auttamaan Penelopea. Kesä on monin tavoin ikimuistoinen. Mutta mikä lopulta on totta ja mi...

 "Ja siellä varjossa, muiden näkymättömissä, kuvan ulkopuolella, kiiluu silmiä, tunteita, kauhuja joille ei ole sanoja." J. S. Meresmaan säeromaani Khimaira (Myllylahti 2021) on jatko-osa Dodolle . Tällä kertaa äänessä on Sara. Sara, Iina ja Tuukka muodostavat tiiviin piirin. Iina seurustelee sekä Tuukan että Saran kanssa, Sara ja Tuukka ovat toistensa eksiä. Epätavallinen kuvio, mutta toimiva. Saralla kuitenkin on monta salaisuutta, jotka hän kätkee sisimpäänsä. Jo Dodossa oli viitteitä siitä, että Saran rikkaat vanhemmat ovat etäisiä ja tässä osassa siihen syvennytään tarkemmin. Saran ääni on omanlaisensa, säkeet ovat usein soinnullisia. Epätavallista nykyaikana, mutta Sara on alun perin venäläinen ja venäjässä loppusoinnut ovat kaikki kaikessa. Ei noloa niin kuin suomen kielessä. Sara rakastaa runoja, erityisesti Anna Ahmatovan. Kirjassa on viittaus Ahmatovan koottuihin runoihin, mikä oli hauska sattuma, sillä olen itsekin lukenut kokoelman Ahmatovan runoja. Kirjassa te...

 "Toinen maailma on törmäämässä yhteen tämän maailman kanssa", rupikonna sanoi. "Siinä se oli. Oletko nyt tyytyväinen? Niin neiti Puutiainen ainakin arvelee. Mutta se tapahtuu nopeammin kuin hän oli osannut odottaa. Kaikki hirviöt ovat tulossa takaisin." "Miksi?" "Koska täällä ei ole ketään, joka pystyisi pysäyttämään ne." Hetken aikaa oli aivan hiljaista. "Minä olen täällä", Tiffany sanoi." Terry Pratchettin Vapaat pikkumiehe t (Karisto 2003, suomentanut Mika Kivimäki) aloittaa vauhdikkaan sarjan, jonka päähenkilö on liitumaan Tiffany Särkynen. Tiffany on vasta yhdeksän, mutta hän on lukenut sanakirjan kannesta kanteen ja maatalon tyttönä hän osaa jo kaikenlaista. Esimerkiksi auttamaan vaikeissa karitsojen synnytyksissä. Elämä kuitenkin ottaa uuden suunnan, kun läheisestä purosta nousee näkki. Tiffany ei niinkään pelästy, vaan suuttuu ankarasti. Ja kumauttaa otusta päähän paistinpannulla. Näkki ei jää kuitenkaan ainoaksi painajais...