Ankin kirjablogi

 René Goscinnyn ja Albert Uderzon klassikkosarjakuva Asterix seikkailee on kohdallani edennyt seitsemänteen ja kahdeksanteen osaan. Asterix Britanniassa (Sanoma 1971/Egmont Kustannus 2019, suomennos Jorma Kapari) kertoo tapauksesta, jossa Asterix ja Obelix menevät auttamaan Asterixin brittiläistä serkkua roomalaisia vastaan. Heillä on mukana taikajuomatynnyri, mutta se takavarikoidaan ja varastetaan monta kertaa. Saavatko britit selkävoiton roomalaisista? Albumissa tehdään jatkuvaa pilaa brittien mauttomasta ruoka- ja juomakulttuurista. He ovat myös tavattoman kohteliasta väkeä. Obelix haluaisi taas juoda taikajuomaa, mutta ei saa, koska putosi pienenä taikajuomapataan ja sai valtavat voimat. Koira Idefix on salaperäisesti ilmestynyt mukaan, mutta se jää jostain syystä kotiin odottamaan Obelixia.  Paljon pieniä kivoja vitsejä ja Uderzon piirrosjälki on mainio. Minun piti itse asiassa erikseen varata tämä osa, koska Asterixit ovat edelleen kirjastossa kuumaa kamaa. Ihana kuull...

Kyseessä on Hergén Tintin seikkailut -sarja ja osa Seitsemän kristallipalloa (Otava 1971/2007, alkuteos 1948, suomennos Jukka Kemppinen). Tintti lukee sanomalehdestä, että Sanders-Hardmuthin retkikunta on löytänyt ja avannut inkahaudan Etelä-Amerikassa. Vieressä istuva mies varoittaa ankarasti moisesta julkeudesta ja muistuttaa, mitä kävi Tutankhamonin haudan avaajille. Ja kuinka ollakaan, Tintti päätyy tutkimaan tapauksia, joissa retkikunnan jäsenten viereen on rikottu kristallipallo ja uhrit ovat vaipuneet jonkinlaiseen koomaan. Mukana menossa ovat Milou, kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno, joskin jälkimmäinen ryöstetään ja hänen kohtalonsa selviää vasta seuraavassa osassa Auringon temppeli . Mukava oli taas lukea Tinttiä pitkästä aikaa. Eräässä kohtauksessa Tintti ja Haddock käyvät katsomassa erilaisia taitoesityksiä ja Haddock näkee ensi kerran laulajatar Castafioren. Tapaamme myös kenraali Alcazarin jälleen.  Hieman kritisoin sitä, että paikoin sarjakuva tuntui jotenki...

 Liv Strömquist käsittelee uusimmassa sarjakuvateoksessaan Peilisalissa (Sammakko 2023, suomentanut Helena Kulmala) kauneutta ja sitä, miksi siihen suhtaudutaan niin pakkomielteisesti. Tarina alkaa Kylie Jenneristä, jota palvotaan - varsinkin naisten taholta. Mukana on tuttuun tapaan erilaisia ajatuksia filosofeilta ja tutkijoilta ja näkökulmaa historiaan. Mielenkiintoista oli lukea filosofi René Girardin teoriasta mimeettisestä halusta. Ajatus perustuu käsitykselle, jonka mukaan ihmiset haluavat sitä mitä muutkin haluavat. Ihmisen "oma" halu siis korruptoituu aina ja kun joku korkean statuksen ihminen alkaa käyttää tiettyä vaatetta ja asustetta, myös muut alkavat käyttää niitä. Girardin mukaan kauneudessa on kyse kilpailusta, jossa aina joku Toinen on kauniimpi ja joka pitäisi voittaa.  Kauneus vaikuttaa varsinkin meidän yhteiskunnassamme voimakkaasti pariutumiseen. Strömquist toteaa, ettei nykyisiä suhteita pidä yhdessä oikeastaan muu kuin puolison seksuaalinen haluttavuus...

Tulipa taas luettua sarjakuvaa välillä. Liv Strömquistiä löytyi kirjastosta tällä kertaa alkukielellä ruotsiksi ja nappasin mukaani albumin Einsteins nya fru (Galago 2018). Taiteilija löylyttää monesta pienestä tarinasta koostuvassa albumissaan yhteiskuntaa ja erinäisiä superstatuksen saaneita miehiä.  Yksi mainioimmista tarinoista oli kirjan aloittava "Historiens mest provocerande pojkvänner", jossa sijalta seitsemän sijalle yksi listataan kamalia julkkiksia hienossa gaalassa. Mukana on muun muassa Karl Marx ja Einstein. Nerouden viitta ei tarkoita todellakaan sitä, että ihminen olisi puolisolleen kovinkaan suuri unelmamies. Myös pieni iloittelu "Barn är konservativ höger" ("Lapset ovat oikeistokonservatiiveja") nauratti minua. Joku saattaisi tietysti mielensäkin pahoittaa kun lapset esitetään tässä valossa, mutta minusta sarjis oli hulvaton ja osui maaliinsa. Lapsi tosiaan kilpailee uskossaan ydinperheeseen oikeistokonservatiivin kanssa. Joukossa on myö...

 Luin kaksi Asterixia vanhan lukuhaasteeni tiimoilta. Lyhyesti molemmista. Rene Goscinnyn ja Albert Uderzon toinen Asterix seikkailee -osa on Kultainen sirppi (Egmont Kustannus 2011, suomennos Outi Walli). Tietäjä Akvavitixin tärkeä kultainen sirppi hajoaa ja kultaisia sirppejä ei saa mistä tahansa. Asterix ja Obelix lähtevät Parisiumiin etsimään kuuluisaa sirpintekijää Amerixia. Mies vain näyttää kadonneen oudosti ja jutussa on jotain mätää. Viihdyttävä tarina. Tappelunmelskettä ja hiidenkiviä. Tajusin muuten vasta nyt, että Obelixin koira Idefix ei vielä ole kuvioissa. Ilmeisesti se ilmestyy jossain myöhemmässä albumissa. Asterix seikkailee -sarjan kolmas osa on Asterix ja gootit (Egmont Kustannus 2012, suomentanut Jorma Kapari). Tässä tarinassa Akvavitix matkustaa tietäjien kokoukseen ja joutuu barbaaristen goottien sieppaamaksi. Asterix ja Obelix ovat kuitenkin asemissa ja lähtevät etsimään tietäjää. Metsiköissä käy vilinä, kun Asterix ja Obelix etsivät gootteja ja roomalaise...

 Tulipa taas tartuttua sarjakuviin. Minulla on parhaillaan kesken tosi paksu opus, jonka maaliin saattamisessa kestänee vielä tovi. Tutut sarjakuvat keventävät mukavasti. Luin Asterixeja jonkin verran jo lapsena. Tämäkin sarjan avausosa Asterix gallialainen (Egmont Kustannus 1974/2018, suomentanut Outi Walli) oli ennestään tuttu. Albumi esittelee sarjakuvan keskeiset hahmot ja sen olennaisen lähtökohdan eli gallialaisten tarumaisen ylivoiman roomalaisia vastaan. Roomalaiset sieppaavat tietäjä Akvavitixen saadakseen tietää, mistä gallialaiset saavat voimansa. Siinä asiassa Kummelia lainatakseni apinaa koijataan aivan kerrakseen.  Ainakin tämä avausosa oli itselleni täyttä välipalaviihdettä. Asterixin maailma on hauska, mutta itseeni uppoavat enemmän Tintit ja aina silloin tällöin nautittuna myös Yoko Tsunot. On kuitenkin niin, että ikivanhassa Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haasteessa pitää lukea koko tämä Asterix-sarja, joten näin siis tapahtukoon. Voi kyllä hyvinkin olla, ett...

Hergén Shanghaihin pääosin sijoittuva sarjakuva-albumi Sininen lootus (Otava 1972/2006, suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta) on täynnä poliittisia jännitteitä ja tuttua kohellusta. Tintti vierailee Miloun kanssa maharadzan vieraanan Intiassa, kun hän saa yllättävän vieraan. Japanilainen mies sopertaa vain Mitsuhirato ja Shanghai, kunnes tulee hulluksi. Tintti matkustaa Shanghaihin ja joutuu melkoisiin seikkailuihin. Hän kohtaa sekä ystäviä että vihollisia. Mukana menossa on kiinalaisia, japanilaisia ja eurooppalaisia.  Luettuani albumin avasin netin saadakseni tietää enemmän aikakaudesta. Alkuperäinen sarjakuva on ilmestynyt 1936 eli joitain vuosia ennen toista maailmansotaa. Wikipedia evästi minua kertomalla, että ensimmäisen oopiumsodan päätyttyä 1842 perustettiin länsimaiden vaatimuksesta Shanghain kansainvälinen siirtokunta. Alueella oli kiinalaisten ja brittien ohella ranskalaisia ja amerikkalaisia ja myöhemmin japanilaisia. Tämä selittää ne lukuisat vyöhykkeet, joilla Ti...

Tintti on jälleen ystävineen hurjissa paikoissa. Osassa Tuhatkaunon tapaus (Otava 1972/2007, suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta) höpsö professori Tuhatkauno on luonut laboratoriossaan keksinnön, jota sodanhimoinen keksitty valtio Borduria havittelee. Bordurian kilpailijana on niin ikään keksitty Syldavia. Kun Tuhatkauno matkustaa tiedetapahtumaan Sveitsiin, alkaa tapahtua. Tintti, kapteeni Haddock ja Milou ryntäävät hajamielisen Tuhatkaunon perään. Joutuuko tulenarka keksintö sotahaukkojen käsiin?  Tuhatkauno on lempihahmoni Tinteissä hajamielisyydessään. Kaipailin tätä albumia jo alkukesästä, mutta se ei koskaan ollut Joensuun pääkirjastossa paikalla. Tämänviikkoinen visiitti Lieksan kirjastoon tuotti tulosta. Sarjakuvia on mukava lukea välipaloina ja silloin, kun kirjaan tarttuminen tuntuu työläältä. Teoksesta huokuu rautaesiripun aikakausi. Vaikka Borduria on tosiaan kuvitteellinen, siinä on neuvostoliittolaisia piirteitä. Albumissa sotaväki hekumoi mainitsematta jääneen k...

Tintin seikkailut on aina ollut yksi sarjakuvasuosikeistani. Tässä osassa Castafioren korut (Otava 1999, suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta) on kohellusta ja kaikenlaisia tilanteita, kun kapteeni Haddockin linnaan majoittuu Tintin, Miloun ja Tuhatkaunon ohella aarialaulaja Bianca Castafiore, hänen pianistinsa Wagner ja palvelijansa Irma. Lisäksi kapteeni kutsuu romanikaravaanin tiluksilleen. Castafioren kallisarvoiset korut aiheuttavat albumin mittaan kovasti päänvaivaa ja loppupuolella pöhköt etsivät Dupond ja Dupont myös sotkeutuvat asioihin. Ai että, vitsiä tuli vitsin perään ja kyllä nautin tästä albumista! Hergén piirrosjälki on mainio ja hän osaa piirtää kasvojenilmeet todella hyvin. Kapteeni parka saa osumia milloin jalkaan ja milloin nenään. Siitä yllätyin, että myös koira Milou välillä kommentoi asioita. Kuitenkin suurin suosikkini on huonokuuloinen professori Tuhatkauno, joka horisee täysin mielettömiä vastauksia juttelukavereilleen.  Suomennoksessa oli vanhahtavuut...

Välillä on mukavaa keventää sarjakuvilla. Löydän paremmin niitä lastenosastolta kuin aikuisten puolelta, ja muumit hyppäsivät mukaani. Tove Janssonin Muumit - Sarjakuvaklassikot I (WSOY 2008, käännös Anita Salmivuori 1990, tekstaus Erkki Kukkonen 1990, jälkisanat Sirke Happonen 2008) sisältää neljä tarinaa: Muumipeikko, Muumiperhe, Muumiperhe Rivieralla ja Yksinäinen saari.  Nipsu on vieläkin ärsyttävämpi ahnuri kuin tunnetussa TV-sarjassa. Sen sijaan Niiskuneiti on siedettävämpi. Muumipeikko kärsii liiasta kiltteydestä varsinkin ensimmäisessä sarjakuvatarinassa. Muumien maailma ei ole näissä tarinoissa vielä aivan hioutunut, sillä esimerkiksi Nuuskamuikkunen on selvästi uusi tuttavuus kaikille. Muumipeikko on myös jossain välissä kadonnut vanhemmiltaan ja löytää heidät sitten kakkostarinassa.  Huumori on tosi miellyttävää ja lämmintä. Toki varsinkin Muumipappa on ajalleen ollut aika boheemi tyyppi, mutta nykypäivän menossa silti varsin kunnollinen. Niin ikään TV-sarjasta tut...

Käännös: Mirka Ulanto. Story House Egmont 2023. Teki mieli pitkästä aikaa lukea vähän sarjakuvia ja vierailin kirjaston lastenosastolla. Jostain syystä Yoko Tsunot lasketaan lastensarjakuviksi, vaikka minusta niiden voimakas scifi-ulottuvuus sopii paremmin aikuisille. Ote tosin on varsin seikkailullinen, joten siitä syystä varmaankin albumit sijoitetaan kirjastossa lasten puolelle. Tapaamme taas vinealaiset, salaa maapallolla asuvan muualta tulleen kansan. Yoko rientää Polin ja Vicin kanssa hätiin, kun uutisissa kerrotaan öljynporauslautan ympäristöstä löytyneen salaperäistä ainetta. Yoko arvaa heti sen olevan vinealaisten, onhan hänellä itselläänkin vinealaisten pallo. Suuret seikkailut odottavat. Jos olisi lahjakas luonnontieteissä, osaisi varmaan jotenkin arvottaa Leloupin maailman yksityiskohtia. Kun en ole, niin tyydyn vain seuraamaan seikkailua. Varsinaisille scifi-intoilijoille näissä sarjakuvissa on kaikenlaista ajateltavaa, mutta lukeminen onnistuu kyllä myös toiminnasta viiht...

Sami Makkosen sarjakuva-albumi Hevosjumala (Like 2022) on väkivaltaista kauhua. Teos jakaantuu kolmeen osaan. Välillä ollaan vuodessa 2017 ja välillä 1980-luvulla. Porukka manaa paikalle Hevosjumalan, jolle uhrataan ihmisiä.  Olisi pitänyt tutkailla albumia vähän tarkemmin ennen lainaamista, sillä se ei kyllä ollut minun juttuni. Kauhua yleensä välttelen, ja se yhdistettynä ihmisuhraukseen ja muuhun väkivaltaan oli aika kamala yhdistelmä itselleni. Lisäksi koin albumin jotenkin sekavana. Henkilöitä ei ollut kauhean paljon, mutta en silti pysynyt oikein kärryillä heistä.  Sinänsä Makkosen karu piirrosjälki tukee hurjaa tarinaa hyvin. Onhan tässä kieltämättä mielikuvitusta. Ei vain sopinut minulle yhtään.

  Liv Strömquist on esiintynyt blogissani jo aiemmin . Hänellä on sarjakuvissaan vahvan feministinen ja humoristinen ote.  Tässä astrologiaa käsitelleessä teoksessa Liv Strömquists astrologi (Norstedts 2022) feminismi on enemmän ehkä rivien väleissä tai aihevalinnoissa. Strömquist esittelee kaikki horoskooppimerkit ja tuo niiden mukana esille erikoisia tunnettuja henkilöitä. Ote on ironinen. Sinänsä aihe ei hirveästi puhutellut minua. Ainahan tämän sarjakuvatekijän teokset mielellään lukee, mutta horoskoopit eivät kuulu kiinnostuksenkohteisiini. Sen sijaan otin teoksen oppimiskokemuksena, sillä luin sen tosiaan ruotsiksi. Albumi on niin tuore, että se tuskin on vielä ehtinyt ilmestyäkään suomeksi. Aika monta sanaa piti varsinkin alussa katsoa sanakirjasta, mutta eipä se mitään. Siten sitä oppii. Useimmat horoskooppimerkit olivat toki ihan pääteltävissä suomeksi. Tiesittekö, että vesimies on ruotsiksi vattumannen? :D Hauska sana. Sinänsä melkoista stereotyypeillä revittelyä t...

Liv Strömquist on tunnettu räväkkyydestään ja huumoristaan. Niitä ei tästäkään sarjakuvasta Kielletty hedelmä (Sammakko 2016, suomentanut Helena Kulmala) puutu. Strömquist käsittelee sarjakuvassaan naisen sukupuolielimiä ja niihin liittyviä asioita. Käsitellyiksi tulevat muun muassa aihepiiristä aivan liian kiinnostuneet miehet, sukupuolidikotomia ja kuukautiset. Strömquist kuljettaa näyttämölle monenlaista ukkoa, joilla on ollut mielipiteitä naisista ja heidän elimistään. Tuttuja olivat esimerkiksi Augustinus ja Freud. Miehet lähinnä päättivät keskenään, että nainen on yhtä aikaa sekä ilman seksuaalisuutta että viettelevä portto. Ikävä kyllä näillä äijillä oli aikanaan paljon vaikutusvaltaa. Kun 1800-luvulla uskonnon merkitys väheni, naisen ala-arvoisuutta oli vaikea enää perustella Jumalan tahdolla. Tilalle tuli pseudotiede, joka ylikorosti miehen ja naisen välisiä eroja kaikin tavoin. Tarpeetonta varmaan mainitakaan, että miestä pidettiin järkevänä ja johtamaan kykenevänä, naista e...

Etsiessäni sopivaa luettavaa Helmet-haasteen kohtaan 41. sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista, olin hämilläni. En ole koskaan eläessäni lukenut mitään supersankareihin liittyvää, edes lapsena. Pyörin kirjaston dekkarihyllyllä ja äkkäsin viereisen aikuisten sarjakuvien osaston. Silmäni osuivat tähän Marvelin Hämähäkkimies-vuosikertaan osa 1 vuodelta 1985 (Egmont Kustannus). Eikun siis kirjan kannet auki ja uppoutumaan sarjakuviin! Hämmästyin, miten vauhdikkaasti tarinat alkoivat vetää. Ajattelin etukäteen, että lukeminen voisi olla vähän kärvistelyä, mutta vielä mitä. Spidermanin ohella sarjakuvissa vilisi toki koko joukko hänen vihollisiaan sekä Ihmeneloset. Oikein viihdyttävää lukemistoa! Helmet-haasteen ehdottomasti paras puoli on, että se haastaa lukemaan itselle ei niin tyypillistä kirjallisuutta. Tämä sarjakuvakokoelma jos jokin oli sitä epätyypillistä lukemistoa parhaimmillaan. Sarjakuvien lukemista olen toki elvyttänyt viimeisimpien blogiaikojeni aikana, mutta tämä o...

 Tässäpä sarjakuvien klassikko! Don Rosan suurteos Roope Ankan elämä ja teo t ( The Life And Times of Scrooge McDuck , Sanoma Magazines 2005) on herkullinen kuvaus Roopen urotöistä ja vastoinkäymisistä. Se on voittanut Yhdysvaltain Will Eisner -sarjakuvapalkinnon parhaasta sarjamuotoisesta kertomuksesta. Olen aina rakastanut Don Rosan kädenjälkeä piirtäjänä ja hänen huimia tarinoitaan. Tämä kirja oli lapsuudessani lempparini sarjakuvista. Koko teos rakentuu Carl Barksin anekdooteille Roopen elämästä. Jokaista tarinaa seuraa selitysosio, jossa Rosa kertoo Barks-faktat ja muutakin mielenkiintoista sarjakuvien tekemisestä. Muistan, miten lapsena ahmin näitä selitysosioita ja bongailin aloitusruuduista D.U.C.K.-merkintöjä! Teoksen lukeminen ja katseleminen olikin varsin nostalginen kokemus. Rosan ja Ankkojen lumovoima ei ollut kadonnut minnekään, vaikka en olekaan lukenut Akkareita valovuosiin. Nyt mietin, että muihinkin Aku Ankkoihin voisi taas välillä palata. Minulla on lapsuuskotini...

 Alkuperäisteos Anges et faucons (2019). Suomentanut: Mirka Ulanto. Egmont Kustannus 2020. Yoko Tsuno seikkailee jälleen! Mukanaan hänellä on taas Emilia ja menneisyydestä nykypäivään aiemmassa osassa kärrätty Bonnie. Lentotaito on kaikilla koetuksella, kun Yokoa pyydetään kuljettamaan muinainen egyptiläinen muumio kotipaikkaansa. Jännittävät seikkailut odottavat, ja menneisyydessäkin käväistään aikakoneella. Pidän näistä sarjakuvista, mutta jotenkin minulla on aina aivot koetuksella, että pysyn tapahtumista kärryillä. Leloup ei juuri harrasta suvantoja, vaan toimintaa on sivut täynnä. Näissä sarjakuvissa on aina myös jonkinlaista (poliittista) juonittelua, joka panee aivonystyrät koetukselle. Kuten ennenkin, nautin todella kauniista piirrosjäljestä. Tässä yksi ruutu maistiaisiksi. Oli mukavaa kohdata myös vanhat tutut Vic ja Pol ja tietysti Ruusu. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi pikkutyttö rahdattiin näin jännään seikkailuun mukaan, mutta ilmeisesti hänelle ei sitten löytynyt hoitop...

 Ruotsinkielinen alkuperäisteos Den rödaste rosen slår ut (2019). Suomentanut Helena Kulmala. Sammakko 2021. Olen juuri lukenut vallan erinomaisen sarjakuvan! Tämä teos oli niin hyvä, että luin sen käytännössä yhdeltä istumalta.  Strömquist käsittelee tässä albumissa nykypäivän länsimaisen kulttuurin suhdetta rakkauteen ja rakastumiseen. Lukija johdatetaan aiheeseen kuvaamalla Leonardo di Caprion sarjamaista suhtautumista uimapukumalleihinsa - aina tulee ero ja aina löytyy uusi korvaava kappale. Tämä ihmiskäsitys on teoksen ytimessä: missä vaiheessa myös ihmisistä tuli kulutustuotteita? Sarjakuvassa pureudutaan kapitalismin ilmiöihin ja lainataan monien filosofien ja sosiologien ajatuksia aiheesta. Strömquist kuvaa kiehtovasti länsimaisen kulttuurin muutosta 1800-luvulta tähän päivään. Kun 1800-luvulla miehen kuului olla kiihkeä rakkauden tunteissaan, kertoa niistä ja pitää rakkauden lupaus, on nykypäivän cool mies aivan päinvastainen. Paras tapa pitää statusta yllä on pitää ...

 Norjankielinen alkuperäisteos Kvinner i kamp: 150 års kamp for frihet, likhet, sosterskap (CappelenDamm AS 2018). Teksti: Marta Breen. Kuvitus: Jenny Jordahl. Sitruuna Kustannus (2020). Marta Breenin ja Jenny Jordahlin sarjakuvateos Naiset on lyhyt johdatus naisasialiikkeen ja tasa-arvon historiaan. Teos käsittelee aihetta kohtuullisen monipuolisesti, sillä länsimaiden tunnettujen tapahtumien ohella käsitellään myös Lähi-Itää. Ikävä kyllä Afrikka ja Aasia jäävät tässä teoksessa melkein kokonaan pois. Piirrosjälki on varsin selkeää, mistä aina pidän. Sarjakuvassa on käytetty kohtuullisen rohkeasti eri värejä. Tykkäsin siitä, että tärkeistä tasa-arvovaikuttajista oli isot kuvat syntymä- ja kuolinvuosineen. Joukossa oli monia itselleni tuntemattomia nimiä. Kirjan loppu muistuttaa, että maailma ei ole vielä valmis, vaikka se on onneksi parempi kuin 150 vuotta sitten. Monessa maassa tasa-arvo ottaa parhaillaan takapakkia, myös joissain länsimaissa. Vielä riittää tehtävää meille kaikill...

 Julkaisija: POKUTO - Pohjoinen kustannustoiminta. Taitto: Sami Sankilampi. 2019. Riika Ruottisen sarjakuva Porno sijainen pureutuu pätkätyöläisen elämään. Päähenkilö Riika on selvästi uuvuksissa työelämän paineissa. Hän tekee sijaisuuksia ja saa milloin minkäkinlaista palautetta. Ysiluokkalaisen mielestä hän on "porno sijainen". Mukana menossa on rehtori, joka huomauttaa kaula-aukosta ja kollega, joka yrittää pakottaa avustajaksi kun kerran luppoaikaa on. Tulin tästä teoksesta kovin surulliseksi. Olen siis itsekin opettaja ja olen tähän mennessä vasta sijaistanut, joten pätkätyöläisyys on tuttua. Omat pätkäni ovat kuitenkin olleet lyhempiä kuin Riikan. Tajuan, miten helpolla olen tähän asti päässyt: pääosin kommunikaatio oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa on mennyt hyvin ja olen saanut kollegoilta ja esimiehiltä tarvittaessa apua. Ruottisen teos osoittaa, että aina ei mene niin hienosti. Lopputulemana Riika päättää luopua opettajan töistä, ainakin joksikin aikaa. Tunnelma ...