Ankin kirjablogi

Elokuu oli kyllä lukemisen suhteen köyhä, luin vain muutaman kirjan. YO-kokeisiin lukeminen verotti romaanien lukemista odotetusti, kun en aina jaksanut paneutua enää muuhun lukemistoon. Eipä tuo mitään, olihan heinäkuu sentään aivan omaa luokkaansa luettujen määrässä. Olen tyytyväinen näihinkin, koska hyviä kirjoja tuli luettua. Juhani Laakso - Mielen taito Peter Høeg - Norsunhoitajien lapset Anu Holopainen - Matkalaiset Mielen taitoa en sitten kuitenkaan tuonut blogiini, vaikka ensin meinasin. Se ei vain tuntunut sitten tarpeelliselta. Siinä käsitellään tietoisuutta ja sen oppimista, hyväksymistä. Kelpo kirja, jolta tosin odotin enemmänkin (liikaa?).      Norsunhoitajien lapset kurottelee parhaan kirjan sijaa. Se yksinkertaisesti oli hieno ja hauska kirja. Romaani juuri oikealla hetkellä! Suosittelen suorastaan epätoivon vimmalla, jotta te kaikki pääisisitte siitä osallisiksi.      Matkalaiset oli myös miellyttävä lukukokemus ja hyvä päätös ...

Sain tämän ihanan tunnustuksen Kuuttarelta ! Kiitos ja kumarrus, piristää kummasti mieltä. :) Olen nyt tylsä ja laiska enkä jaa eteenpäin, koska varsin moni on jo tämän kyseisen lappusen saanut. Saa kyllä jakaa minun blogistani vapaasti.

"Hän ei kuitenkaan piitannut kivusta, vaan tunsi synkkää tyytyväisyyttä opetellessaan tuntemaan merkin voimaa. Kenties hän oppisi ajan kanssa hallitsemaan sitä, suuntaamaan sen vain tiettyihin ihmisiin ja juuri tahtomallaan tavalla.      Ja samalla Yvana tiesi, ettei sitä voinut hallita vaan se tulisi hallitsemaan häntä, mutta hän halusi uskoa kimeitä, viehättäviä kuiskauksia, jotka unen rajalla lupasivat hänelle koston kauneutta." Mikä on se piste, kun ihmistä satutetaan niin paljon, että hän alkaa liukua hulluuden tuolle puolen? Miten käy, kun sorrettu ja alistettu alkaa käyttää tuhoisia voimiaan, tarkoituksella? Onko kostolle sijaa missään tilanteessa? Nippu kysymyksiä, jotka heräsivät lukiessani Anu Holopaisen Matkalaisia (Karisto 2012), joka on Syysmaa -sarjan päätösosa. Merkinos , Adaira , Rakhenes , Sissa , Yvana ja Marrkah on karkotettu Punatertun kylästä ja he ovat eläneet vuosia metsässä, luolassa. Juuri aikuisuuden kynnyksellä oleva Yvana ei jaksa eläm...

Peter Høegin seitsemäs romaani Norsunhoitajien lapset ( Elefantpassernes børn, Karisto 2011, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen ) on suorastaan hengästyttävä road book , josta ei käänteitä ja huumoria puutu. Peter , 14, ja Tilte , 16, sekä Basker -koira joutuvat seikkailuun, kun käy ilmi, että vanhemmat ovat taas saaneet tyhmyyksiä päähänsä. Alun perin vanhemmat tuntuvat kadonneen ja lapset pakenevat yli-innokkaita lastensuojeluviranomaisia. Pian käy selville, että vanhemmat eivät yritä vähäisempää kuin Tanskassa kokoontuvan suuren uskontilaisuuden kalleuksien kähvellystä.     Kyllä oli hauska ja ihana kirja! En olisi ikinä tarttunutkaan tähän, ellei äiti olisi lainannut kirjaa ja kertoillut siitä. Monesti säikähdin äidin yhtäkkisiä naurunpuuskia ja kiinnostuin yhä enemmän. Minulla ja äidillä nyt kuitenkin on hyvin samanlainen huumorintaju ja arvelin viihtyväni. Niin todella tein! Peterin jutut ovat niin sattuvia värikkäillä ja osuvilla kielikuvilla varustettuina, ett...

Heinäkuu oli suorastaan häikäisevän lukuisa kuukausi! Johtuu tietysti maratonistakin, mutta luin minä muutenkin tavallista enemmän. Se on se sadekesä... Suurin osa heinäkuusta oli täällä sadetta ja ukkosta, hyh! Michael Cunningham - Illan tullen Leena Krohn - Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia Helvi Hämäläinen - Kaunis sielu Petter Sairanen - Muisti on unta Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja Stephen King - Carrie Joel Haahtela - Katoamispiste Patrik Borg - Syö hyvin ja laihdu! Patrik Borg - Vinha perä Torey Hayden - Häkkipoika Lotte ja Søren Hammer - Saastat Teemu Keskisarja - Kyynelten kallio ~ Kertomuksia seksistä ja väkivallasta Muriel Barbery - Kulinaristin kuolema L. M. Montgomery - Annan nuoruusvuodet, Anna ystävämme ja Annan unelmavuodet Yhteensä kuusitoista kirjaa!! En muista yhdessäkään kuussa lukeneeni näin paljon... Kaikkea mukavaa löytyikin, parasta en osaa edes sanoa. Sanotaan, että Anna-kirjat ja Illan tullen olivat terävintä kärkeä. Mitään oikeasti huo...